Männyt ovat menettäneet neulastostaan 60 vuoden aikana noin puolet. Helle pakottaa haapapuut kääntämään lehtensä nurin. Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde pohtii tässä artikkelissa puiden kuntoon vaikuttaneita tekijöitä omien luontohavaintojensa valossa.
O lin jo kymmenvuotiaana kiinnostunut männyn taimien neulasmääristä. Muistan, että joissakin muutaman metrin mittaisissa männyissä saattoi perusrungossa Etelä-Hämeessä olla jopa seitsemän neulasvuosikertaa elävinä. Yleensä neulasia oli neljässä perättäisessä kasvaimessa.
Varmaan tämä kokemus oli virikkeenä siihen, että tein metsänhoitajatutkinnon opinnäytetyön männyn neulasen eliniän riippuvuudesta kasvupaikasta ja puun iästä. Siihen aikaan 1960-luvulla yleisen tietouden mukaan männyllä neulasvuosikertoja oli Etelä-Suomessa 3–5 ja Pohjois-Suomessa 5–9.
Opinnäytetyö tehtiin työparina. Kaverinani oli Seppo Autere. Silloin palkittiin pienellä rahasummalla vuosittain parhaaksi arvioitu työ metsätieteissä. Teimme samana vuonna toisen opinnäytetyön suometsätieteessä. Työmme kilpailivat keskenään palkinnosta. Metsänhoito voitti. Parhaat opinnäytetyöt toimivat erinomaisina suosituksina tutkimustyöhön.
Männyn vanhojen neulasten varisemisaika oli syksyllä ja kuusen kevättalvella. Puhuttiin metsän sateesta. Neulasten vaurioiduttua yhä vakavammin varisemista on tapahtunut jatkuvasti, vaikka suurin variseminen tapahtuu edelleen perinteisinä ajankohtina.
Neulaskato on vakava merkki luonnon vaurioitumisesta. Se ei voine olla vaikuttamatta puiden kasvuun ja muuhun terveystilaan.
1970- ja 1980-luvuilla puiden harsuuntuminen eli neulaskato oli jonkin aikaa kuuma puheenaihe. Metsäntutkimuslaitoksessa (Metlassa) kerättiin harsuuntumistietoja. Asia menetti virallisen mielenkiintonsa ja tutkimuksen rahoitus lopetettiin. Harsuuntumisen hidastumisen syynä todennäköisesti oli rikkisaasteiden määrän voimakas leikkaaminen. Niille arat naavat ja lupot eli pahoin huvenneet partamaiset jäkälät lähtivät hitaasti elpymään.
Kiinnostukseni on jatkunut. Niinpä matkoilla olen tehnyt havaintoja lähinnä nuorten puiden neulasvuosikerroista.
Taulukko 1: Männyn vihreitä neulasvuosikertoja
Alue/vuosi
Noin 1960
1985
2000
2015
2022
Häme
3–5
3,5
3,0
2,5
1,9
Pohjanmaa
4–6
3,8
3,5
2,3
2,0
Metsä-Lappi
6–9
6,0
5,0
3,7
2,2
Erkki Lähteen arvio nuorten mäntyjen neulasvuosikertojen kehityksestä eri puolilta Suomea 1960-luvulta syksyn 2022 tilanteeseen.
Noin 60 vuoden aikana neulasvuosikertojen määrä on puolittunut. Neulaskato on vakava merkki luonnon vaurioitumisesta. Se ei voine olla vaikuttamatta puiden kasvuun ja muuhun terveystilaan. Jos väheneminen jatkuu edelleen, männyt näivettyvät.
Harsuuntumisessa on jonkin verran vaihtelua kasvupaikasta ja alueellisesta sijainnista riippuen. Itä-Suomessa se on hieman lievempää kuin lännessä ja etelässä. Isommilla puilla sekä kuusella että lehtipuilla on sama tilanne. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kuuset saattavat seuraustuhojen vuoksi menehtyä mäntyjä nopeammin.
Lehtipuiden lehdet alkavat kuivettua, ruskettua ja harsuuntua jo alkukesällä. Kuivettumista täydentää puiden etelänpuoleisten lehtien kääntyileminen nurinpäin. Haavalla se näkyy parhaiten, koska lehtien väri on erilainen ala- ja yläpinnalla.
Männyn latvat ja oksat kääntyilevät koillista kohti. Tämä ilmiö on tullut esiin jo 1980-luvun alussa. Virallinen selitys on väittänyt syyksi tuulen ja lumen, mutta ilmiötä on alkanut keskellä kesää ja täysin tuulelta suojaisissa paikoissa. Lisäksi alaoksat kuivuvat ennenaikaisesti. Metsäammattikuntaa kehitys ei näytä kiinnostaneen.
Männyt vakavasti harsuuntuneita
Maaliskuussa 2021 hiihtelin tutussa maastossa Hyvinkään lentokentän laitamilla. Ladun varren männyn taimikossa oli taimissa aikaisemmin kaksi tai kolme neulasvuosikertaa. Tässä vaiheessa osassa mäntyjä oli enää yksi neulasvuosikerta jäljellä. Myös lähistön isot männyt olivat harsuuntuneita.
Keväällä haapa alkoi tulla lehteen touko-kesäkuun vaihteessa. Samaan aikaan alkoi lyhyt paahdesääjakso. Lopen mökkini pihamaan haapojen lehtiä alkoi kääntyillä nurin päin, vaikka ne olivat vielä keskenkasvuisia. Samoin tapahtui koivujen latvoissa. Lehdistä valui nesteitä.
Kesäkuun kuudennen päivän aamulla, kun aurinko oli paahtanut jo hyvän tovin, pihahaapojen latvojen puolikokoisia lehtiä oli kääntyillyt nurin idän puolelta puuta. Taivas meni pilveen noin kymmenen tienoilla. Puolenpäivän aikaan lehdet olivat pääosin palautuneet. Kahden tienoilla alkoi taas auringon paahde. Lehtiä alkoi kääntyillä nurin etelän puolelta. Keskenkasvuiset lehdet pystyvät ainakin jossain määrin palautumaan.
Edellä mainitussa männyn taimikossa arvioin täysiä neulasvuosikertoja olleen vain nuorimmassa kasvaimessa. Valitettavasti kookkaat männyt olivat kautta maan myös pahoin harsuuntuneita. Se selittänee, miksi puustojen inventoijat eli VMI-mittaajat joutuivat kertomaan lokakuun 2021 alussa, että puustojen, erityisesti mäntyjen kasvu Pohjois-Suomessa oli kääntynyt laskuun. Tilannetta korjaavia tekijöitä ei ole näköpiirissä.
Puiden kasvu on hidastunut
Kävin tohtori Yrjö Norokorven kanssa tarkistamassa saman taimikon tilaa 3.10.2022. Taimien kunto oli vakavasti huonontunut vuoden aikana. Oheisissa Norokorven ottamissa kuvissa on eri vaurioitumisvaiheissa olleita taimia. Vuotta aiemmin kuolleita taimia ei ollut nähtävissä. Nyt niitä oli siellä täällä. Osa taimista oli lopettanut pituuskasvun. Jäljellä oli oksien latvoissa vain pieni tupsu vihreitä neulasia.
Kuvat: Yrjö Norokorpi
Vain osassa taimia oli kaksi terveeltä näyttänyttä neulasvuosikertaa. Sieni- tai hyönteistuhoja ei ollut havaittavissa. Arvioimme, että suhteellisen terveiltä näyttävien neulasvuosikertojen määrä oli keskimäärin noin 1,5 eli vähentyminen vuoden aikana oli puoli vuosikertaa.
Kasvit eivät pysty suojautumaan raaistunutta UV-säteilyä vastaan.
Pääasialliseksi tuhon syyksi arvioin raaistuneen UV-säteilyn, josta ihmisiä varoitetaan useina kesäpäivinä. Yläilmakehän otsonikerros on huomattavasti ohentunut ja ilmeisesti loppuosakin on menettänyt tehoaan. UV-säteilyn lisäksi avaruudesta saattaa tulla erilaisia tuhoavia kosmisia säteilyjä, joita ei vielä mitata. Tiedetään kuitenkin, että niitä esiintyy.
Kasvit eivät pysty suojautumaan raaistunutta UV-säteilyä vastaan. Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan kesän 2022 UV-säteilyn kokonaiskertymä ylitti pitkän ajan keskiarvon kuudenneksella. Voimakkaan UV-säteilyn raja täyttyi tai ylittyi 19 päivänä. Pisin sellainen jakso oli 14 vuorokauden mittainen.
Lisäksi Uudellamaalla kesä 2022 oli vähäsateinen, mikä todennäköisesti tehosti säteilyn ja kuivuuden haittavaikutusta. Puustossa pitäisi olla runsaasti lehtipuita ja myös isompia havupuita varjostamassa taimikkoa. Luontaiset lehtipuut oli kuitenkin pari vuotta aiemmin raivattu. Ystävät eri puolilta maata raportoivat hyvin samanlaisesta kehityksestä kuin Hyvinkään seudulla.
Kesä 2024 alkoi ennätyksellisellä hellejaksolla
Talvi 2024 oli etelässäkin luminen ja ajoittain oli tiukkoja pakkasjaksoja. Säässä oli paljon vaihtelua. Toukokuussa oli aluksi viileätä, mutta kuun puolivälin tienoilla alkoi hellejakso, joka kesti kuun loppuun asti. Hellepäiviä oli ennätyksellisesti. Samalla UV-arvot olivat korkeita. Niinpä lehtipuut alkoivat oirehtia heti, kun lehti alkoi niihin kehittyä. Koivujen latvat olivat Kanta-Hämeen ja Uudenmaan raja-alueilla kuun kolmannella viikolla kuivuneita, lehdet käpristyneitä ja nurinpäin. Vaikka haavoilla lehdet vasta syntyivät, ne alkoivat keskenkasvuisina kääntyillä nurin ja kuivettua.
Haapojen latvukset Järvenpäässä 22.5.2024. Kuva: Yrjö Norokorpi
Lopen Kormussa on keski-ikäinen männikkö, jonka vähittäistä näivettymistä olen seurannut useita vuosia. Puut harsuuntuivat ensin. Vuoden 2023 aikana ilmaantui yhä useampia pystyyn kuolleita.
Männikkö Lopella 29.5.2024. Kuva: Joni Lähde
Nykytilanne enteilee tulevaisuutta
Yhteenvetona voidaan todeta Suomen männiköiden menettäneen neulasvuosikerroistaan maan eteläpuoliskossa lähes puolet ja pohjoispuoliskossa enemmän kuin puolet. Näyttää siltä, että toimivia neulasvuosikertoja nuorilla männyillä on likipitäen koko maassa kaksi. Mäntyjen latvukset olivat aiemmin niin tuuheita, ettei niistä juurikaan nähnyt läpi. Nykyisin neulasmassa on kuin harvaa pitsiä. Ennen varisemistaan neulaset vaurioituvat vielä puussa ollessaan, joten terveiden neulasten osuuden selvittäminen edellyttäisi niiden solukoiden tutkimista.
Kesä 2023 oli keskimääräistä sateisempi ja pilvisempi, mikä oli puiden kunnon kannalta edullista. Lisäksi syyskuu oli keskimääräistä paljon lämpimämpi. Se saattoi vähentää normaalia kellastumista ja varisemista. Tilanne syksyllä 2023 Hyvinkään taimikossa näyttikin hieman paremmalta kuin edellisenä syksynä, mutta joissakin varttuneissa männiköissä, kuten Lopen Kormun männikössä, tilanne oli huonontunut. Jos tulevat kesät ovat jälleen paahteisia eli UV-säteily on pitkiä aikoja voimakasta, on pelättävissä puiden kunnon nopeaa huononemista. Toukokuun 2024 ennätyksellisen pitkä hellejakso vaikuttaa pahaenteiseltä.
ERKKI LÄHDE
Otsikkokuva: Mira Yli-Saari
Erkki Lähde
Erkki Lähde on metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori, joka jatkaa edelleen tutkimustyötä.
Männyt ovat menettäneet neulastostaan 60 vuoden aikana noin puolet. Helle pakottaa haapapuut kääntämään lehtensä nurin. Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde pohtii tässä artikkelissa puiden kuntoon vaikuttaneita tekijöitä omien luontohavaintojensa valossa.
O lin jo kymmenvuotiaana kiinnostunut männyn taimien neulasmääristä. Muistan, että joissakin muutaman metrin mittaisissa männyissä saattoi perusrungossa Etelä-Hämeessä olla jopa seitsemän neulasvuosikertaa elävinä. Yleensä neulasia oli neljässä perättäisessä kasvaimessa.
Varmaan tämä kokemus oli virikkeenä siihen, että tein metsänhoitajatutkinnon opinnäytetyön männyn neulasen eliniän riippuvuudesta kasvupaikasta ja puun iästä. Siihen aikaan 1960-luvulla yleisen tietouden mukaan männyllä neulasvuosikertoja oli Etelä-Suomessa 3–5 ja Pohjois-Suomessa 5–9.
Opinnäytetyö tehtiin työparina. Kaverinani oli Seppo Autere. Silloin palkittiin pienellä rahasummalla vuosittain parhaaksi arvioitu työ metsätieteissä. Teimme samana vuonna toisen opinnäytetyön suometsätieteessä. Työmme kilpailivat keskenään palkinnosta. Metsänhoito voitti. Parhaat opinnäytetyöt toimivat erinomaisina suosituksina tutkimustyöhön.
Männyn vanhojen neulasten varisemisaika oli syksyllä ja kuusen kevättalvella. Puhuttiin metsän sateesta. Neulasten vaurioiduttua yhä vakavammin varisemista on tapahtunut jatkuvasti, vaikka suurin variseminen tapahtuu edelleen perinteisinä ajankohtina.
1970- ja 1980-luvuilla puiden harsuuntuminen eli neulaskato oli jonkin aikaa kuuma puheenaihe. Metsäntutkimuslaitoksessa (Metlassa) kerättiin harsuuntumistietoja. Asia menetti virallisen mielenkiintonsa ja tutkimuksen rahoitus lopetettiin. Harsuuntumisen hidastumisen syynä todennäköisesti oli rikkisaasteiden määrän voimakas leikkaaminen. Niille arat naavat ja lupot eli pahoin huvenneet partamaiset jäkälät lähtivät hitaasti elpymään.
Kiinnostukseni on jatkunut. Niinpä matkoilla olen tehnyt havaintoja lähinnä nuorten puiden neulasvuosikerroista.
Taulukko 1: Männyn vihreitä neulasvuosikertoja
Noin 60 vuoden aikana neulasvuosikertojen määrä on puolittunut. Neulaskato on vakava merkki luonnon vaurioitumisesta. Se ei voine olla vaikuttamatta puiden kasvuun ja muuhun terveystilaan. Jos väheneminen jatkuu edelleen, männyt näivettyvät.
Harsuuntumisessa on jonkin verran vaihtelua kasvupaikasta ja alueellisesta sijainnista riippuen. Itä-Suomessa se on hieman lievempää kuin lännessä ja etelässä. Isommilla puilla sekä kuusella että lehtipuilla on sama tilanne. Ilmaston lämpenemisen vuoksi kuuset saattavat seuraustuhojen vuoksi menehtyä mäntyjä nopeammin.
Lehtipuiden lehdet alkavat kuivettua, ruskettua ja harsuuntua jo alkukesällä. Kuivettumista täydentää puiden etelänpuoleisten lehtien kääntyileminen nurinpäin. Haavalla se näkyy parhaiten, koska lehtien väri on erilainen ala- ja yläpinnalla.
Männyn latvat ja oksat kääntyilevät koillista kohti. Tämä ilmiö on tullut esiin jo 1980-luvun alussa. Virallinen selitys on väittänyt syyksi tuulen ja lumen, mutta ilmiötä on alkanut keskellä kesää ja täysin tuulelta suojaisissa paikoissa. Lisäksi alaoksat kuivuvat ennenaikaisesti. Metsäammattikuntaa kehitys ei näytä kiinnostaneen.
Männyt vakavasti harsuuntuneita
Maaliskuussa 2021 hiihtelin tutussa maastossa Hyvinkään lentokentän laitamilla. Ladun varren männyn taimikossa oli taimissa aikaisemmin kaksi tai kolme neulasvuosikertaa. Tässä vaiheessa osassa mäntyjä oli enää yksi neulasvuosikerta jäljellä. Myös lähistön isot männyt olivat harsuuntuneita.
Keväällä haapa alkoi tulla lehteen touko-kesäkuun vaihteessa. Samaan aikaan alkoi lyhyt paahdesääjakso. Lopen mökkini pihamaan haapojen lehtiä alkoi kääntyillä nurin päin, vaikka ne olivat vielä keskenkasvuisia. Samoin tapahtui koivujen latvoissa. Lehdistä valui nesteitä.
Kesäkuun kuudennen päivän aamulla, kun aurinko oli paahtanut jo hyvän tovin, pihahaapojen latvojen puolikokoisia lehtiä oli kääntyillyt nurin idän puolelta puuta. Taivas meni pilveen noin kymmenen tienoilla. Puolenpäivän aikaan lehdet olivat pääosin palautuneet. Kahden tienoilla alkoi taas auringon paahde. Lehtiä alkoi kääntyillä nurin etelän puolelta. Keskenkasvuiset lehdet pystyvät ainakin jossain määrin palautumaan.
Edellä mainitussa männyn taimikossa arvioin täysiä neulasvuosikertoja olleen vain nuorimmassa kasvaimessa. Valitettavasti kookkaat männyt olivat kautta maan myös pahoin harsuuntuneita. Se selittänee, miksi puustojen inventoijat eli VMI-mittaajat joutuivat kertomaan lokakuun 2021 alussa, että puustojen, erityisesti mäntyjen kasvu Pohjois-Suomessa oli kääntynyt laskuun. Tilannetta korjaavia tekijöitä ei ole näköpiirissä.
Puiden kasvu on hidastunut
Kävin tohtori Yrjö Norokorven kanssa tarkistamassa saman taimikon tilaa 3.10.2022. Taimien kunto oli vakavasti huonontunut vuoden aikana. Oheisissa Norokorven ottamissa kuvissa on eri vaurioitumisvaiheissa olleita taimia. Vuotta aiemmin kuolleita taimia ei ollut nähtävissä. Nyt niitä oli siellä täällä. Osa taimista oli lopettanut pituuskasvun. Jäljellä oli oksien latvoissa vain pieni tupsu vihreitä neulasia.
Vain osassa taimia oli kaksi terveeltä näyttänyttä neulasvuosikertaa. Sieni- tai hyönteistuhoja ei ollut havaittavissa. Arvioimme, että suhteellisen terveiltä näyttävien neulasvuosikertojen määrä oli keskimäärin noin 1,5 eli vähentyminen vuoden aikana oli puoli vuosikertaa.
Pääasialliseksi tuhon syyksi arvioin raaistuneen UV-säteilyn, josta ihmisiä varoitetaan useina kesäpäivinä. Yläilmakehän otsonikerros on huomattavasti ohentunut ja ilmeisesti loppuosakin on menettänyt tehoaan. UV-säteilyn lisäksi avaruudesta saattaa tulla erilaisia tuhoavia kosmisia säteilyjä, joita ei vielä mitata. Tiedetään kuitenkin, että niitä esiintyy.
Kasvit eivät pysty suojautumaan raaistunutta UV-säteilyä vastaan. Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan kesän 2022 UV-säteilyn kokonaiskertymä ylitti pitkän ajan keskiarvon kuudenneksella. Voimakkaan UV-säteilyn raja täyttyi tai ylittyi 19 päivänä. Pisin sellainen jakso oli 14 vuorokauden mittainen.
Lisäksi Uudellamaalla kesä 2022 oli vähäsateinen, mikä todennäköisesti tehosti säteilyn ja kuivuuden haittavaikutusta. Puustossa pitäisi olla runsaasti lehtipuita ja myös isompia havupuita varjostamassa taimikkoa. Luontaiset lehtipuut oli kuitenkin pari vuotta aiemmin raivattu. Ystävät eri puolilta maata raportoivat hyvin samanlaisesta kehityksestä kuin Hyvinkään seudulla.
Kesä 2024 alkoi ennätyksellisellä hellejaksolla
Talvi 2024 oli etelässäkin luminen ja ajoittain oli tiukkoja pakkasjaksoja. Säässä oli paljon vaihtelua. Toukokuussa oli aluksi viileätä, mutta kuun puolivälin tienoilla alkoi hellejakso, joka kesti kuun loppuun asti. Hellepäiviä oli ennätyksellisesti. Samalla UV-arvot olivat korkeita. Niinpä lehtipuut alkoivat oirehtia heti, kun lehti alkoi niihin kehittyä. Koivujen latvat olivat Kanta-Hämeen ja Uudenmaan raja-alueilla kuun kolmannella viikolla kuivuneita, lehdet käpristyneitä ja nurinpäin. Vaikka haavoilla lehdet vasta syntyivät, ne alkoivat keskenkasvuisina kääntyillä nurin ja kuivettua.
Lopen Kormussa on keski-ikäinen männikkö, jonka vähittäistä näivettymistä olen seurannut useita vuosia. Puut harsuuntuivat ensin. Vuoden 2023 aikana ilmaantui yhä useampia pystyyn kuolleita.
Nykytilanne enteilee tulevaisuutta
Yhteenvetona voidaan todeta Suomen männiköiden menettäneen neulasvuosikerroistaan maan eteläpuoliskossa lähes puolet ja pohjoispuoliskossa enemmän kuin puolet. Näyttää siltä, että toimivia neulasvuosikertoja nuorilla männyillä on likipitäen koko maassa kaksi. Mäntyjen latvukset olivat aiemmin niin tuuheita, ettei niistä juurikaan nähnyt läpi. Nykyisin neulasmassa on kuin harvaa pitsiä. Ennen varisemistaan neulaset vaurioituvat vielä puussa ollessaan, joten terveiden neulasten osuuden selvittäminen edellyttäisi niiden solukoiden tutkimista.
Kesä 2023 oli keskimääräistä sateisempi ja pilvisempi, mikä oli puiden kunnon kannalta edullista. Lisäksi syyskuu oli keskimääräistä paljon lämpimämpi. Se saattoi vähentää normaalia kellastumista ja varisemista. Tilanne syksyllä 2023 Hyvinkään taimikossa näyttikin hieman paremmalta kuin edellisenä syksynä, mutta joissakin varttuneissa männiköissä, kuten Lopen Kormun männikössä, tilanne oli huonontunut. Jos tulevat kesät ovat jälleen paahteisia eli UV-säteily on pitkiä aikoja voimakasta, on pelättävissä puiden kunnon nopeaa huononemista. Toukokuun 2024 ennätyksellisen pitkä hellejakso vaikuttaa pahaenteiseltä.
ERKKI LÄHDE
Otsikkokuva: Mira Yli-Saari
Erkki Lähde
Erkki Lähde on metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori, joka jatkaa edelleen tutkimustyötä.
Takaisin ylös ↑