Lukuaika: 3 min.
Presidentti Trumpin valtakauden aikana olemme tottuneita kuulemaan pelkästään huonoja uutisia Yhdysvaltojen ympäristöhallinnon tilasta. Heti Trumpin nimityksen jälkeen nousi huoli ympäristöhallinnon keräämän ja monitoroiman datan katoamisesta, joka kirvoitti kampanjoita datan suojelun puolesta. Gina McCarthy, Yhdysvaltojen ympäristöhallinnon, Environmental Protection Agencyn (EPA), entinen johtaja on kuitenkin väsynyt olemaan vihainen: ”Ongelma on siinä, että silloin lakkaat ajattelemasta hyviä asioita, jotka menevät eteenpäin”, McCarthy sanoo.
Haastattelin McCarthya huhtikuussa 2018 ollessani tutkijavaihdossa Harvardin yliopiston tiede, teknologia ja yhteiskunta -ohjelmassa. McCarthy oli kutsuttu pääpuhujaksi järjestämäämme tapahtumaan, jossa käsiteltiin ilmastotieteen merkitystä poliittisesti epävakaina aikoina Yhdysvalloissa. Avatessaan keskustelun tieteen merkityksestä päätöksenteossa, McCarthy ei tyydy valittamaan hallinnon tilaa, vaan korostaa nykyhetkeä herätyksenä: ”Demokratia toimii vain, jos me toimimme. Se ei ole penkkiurheilua, vaan vaatii aktiivisuutta ja sitoutumista. Ja hieman liian pitkään liian monet meistä ovat ottaneet itsestäänselvyytenä asioita, jotka ovat nyt vapaata riistaa”, McCarthy toteaa.
Gina McCarthylla on yli 35 vuoden kokemus erilaisista tehtävistä Yhdysvaltojen ympäristöhallinnosta niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Näiden vuosien aikana hän on toiminut sekä republikaani- että demokraattihallintojen alaisuudessa. Kansallisen ympäristöhallinnon, EPA:n, johtajana hän toimi Presidentti Obaman kauden aikana, vuosina 2013–2017. Vuoden 2018 alusta McCarthy on toiminut kansanterveyden työelämäprofessorina Harvardin T.H. Chanin kansanterveystieteenkoulussa. EPA:n vuosien suurimmaksi saavutukseksi McCarthy nimeää Clean Power Planin, joka asetti ensimmäistä kertaa kansalliset hiilidioksidipäästörajoitukset olemassa oleviin sähköntuotantolaitoksiin. Obaman hallinnon aikaista hanketta pidettiin keskeisenä keinona edetä ilmastonmuutoksen torjunnassa, joka muutoin törmäsi kongressin republikaanienemmistön vastustukseen.
Presidentti Trumpin aikana Clean Power Plan on joutunut jälleen vastatuuleen ja EPA:n nykyinen johtaja Scott Pruitt on allekirjoittanut ehdotuksen lainsäädännön alasajosta. Lainsäädännön muuttaminen tulee kuitenkin kestämään useita vuosia, eikä lopputuloksesta ole vielä varmuutta, erityisesti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uuden nimityksen myötä. Huhtikuussa 2018 McCarthy näkee etenemisen lainsäädännön eri vaiheiden kautta tärkeänä osana Yhdysvaltojen demokraattista systeemiä: ”Kaikki ne raivostuttavat asiat, joiden vuoksi en voinut edetä pidemmälle nopeammin, ovat nyt niitä ihania asioita, joita tuen”, hän sanoo viitaten nykyhallinnon pyrkimyksiin ajaa alas Obaman kauden aikana rakennettua ympäristölainsäädäntöä.
Toimiessaan EPA:n johtajana McCarthy tuli tunnetuksi tieteen puolestapuhujana, joka peräänkuulutti tieteellisen tiedon hyödynnettävyyttä ympäristöpäätöksenteossa. Vaikka McCarthy korostaa tieteen merkitystä päätöksenteossa, hän muistuttaa samaan aikaan, ettei tiede yksin tule koskaan tarjoaman kaikkia vastauksia. Selkein esimerkki tästä on ilmastonmuutos, jota McCarthy kutsuu yhdeksi vaikeimmista aiheista ymmärtää. Tieteellinen tieto ilmiöstä itsessään ei riitä, ellei siitä tehdä merkityksellistä ihmisten arjessa, hän sanoo.
Läpileikkaava teema McCarthyn vuosikymmenten yli ulottuvalla uralla on kansanterveysnäkökulman esille tuominen ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa. Ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen tämä tarkoittaa, että kaikkia toimia tulisi tarkastella niiden aiheuttamien terveysvaikutuksien kautta. Välittömien hyötyjen alleviivaaminen, kuten ennenaikaisten kuolemien ja sairastumisen välttäminen, korostui myös Clean Power Planin perusteluissa. Vuoden 2015 rahalliset arviot sen tuottamista terveyshyödyistä ovat noin 14–34 miljardia dollaria. Kyynisesti ajatellen terveysnäkökulman tuomien välittömien hyötyjen korostamista voidaan pitää välttämättömänä Yhdysvaltojen jakautuneessa poliittisessa ilmapiirissä ja tehokkaana keinona edetä ilmastonmuutoksen torjunnassa. McCarthy ei kuitenkaan näe asiaa pelkästään ympäristönsuojelun tehokkaana edistämisenä, vaan korostaa, kuinka terveysnäkökulma ankkuroi ilmastonmuutoksen osaksi ihmisten arkea.
Tämä ei ole helppo tehtävä, hän sanoo. McCarthy kritisoi muun muassa ympäristöliikkeiden aiempaa visuaalista kuvastoa, jossa suurimmat ilmastonmuutoksen uhrit olivat jääkarhut. McCarthy puhuisi mieluummin ilmastonmuutoksen vaikutuksista omiin lapsiimme ja tulevaisuuteemme. Valitettavasti puhuessaan näistä vaikutuksista hän kohtaa vanhan ongelman: suurin osa amerikkalaisesta yleisöstä ei näe ilmastonmuutoksen koskettavan heitä itseään, vaan ”joitain muita ihmisiä, jossain kaukana muualla”. McCarthylle terveysnäkökulman korostaminen ilmastonmuutoskeskustelussa luo mahdollisuuden tuoda huomisen huolet osaksi nykyhetkeä.
Vaikka McCarthy on tullut tunnetuksi suorasukaisena tieteen puolestapuhujana, hän korostaa, ettei istu huoneessa tieteentekijöiden, vaan kansalaisten kanssa. ”Tiede ei tule ajamaan jokaista vastausta, vaan tiede voi informoida niitä”, McCarthy sanoo. Tieteen rooli on tunnistaa ratkaisukeinoja, hän toteaa. Samaan aikaan hyvän ympäristöhallinnon tehtävä on selittää ja avata ratkaisukeinot ihmisille. Loppujen lopuksi, McCarthy tiivistää, on kansalaisten tehtävä määrätä suunta ja kertoa, kuinka nopeasti ja kuinka pitkälle voimme edetä ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyössä.
KAMILLA KARHUNMAA
Katso myös Kamilla Karhumaan McCarthyn kanssa tekemä videohaastattelu.
Kamilla Karhunmaa
Kamilla Karhunmaa väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen taustansa on ympäristöpolitiikassa ja tieteen- ja teknologiantutkimuksessa. Karhunmaan väitöskirja tarkastelee energiapoliittisia keskusteluja Suomessa. Hän on kiinnostunut tiedon politiikasta, asiantuntijuudesta ja diskurssin roolista ympäristöpolitiikassa.
Presidentti Trumpin valtakauden aikana olemme tottuneita kuulemaan pelkästään huonoja uutisia Yhdysvaltojen ympäristöhallinnon tilasta. Heti Trumpin nimityksen jälkeen nousi huoli ympäristöhallinnon keräämän ja monitoroiman datan katoamisesta, joka kirvoitti kampanjoita datan suojelun puolesta. Gina McCarthy, Yhdysvaltojen ympäristöhallinnon, Environmental Protection Agencyn (EPA), entinen johtaja on kuitenkin väsynyt olemaan vihainen: ”Ongelma on siinä, että silloin lakkaat ajattelemasta hyviä asioita, jotka menevät eteenpäin”, McCarthy sanoo.
Haastattelin McCarthya huhtikuussa 2018 ollessani tutkijavaihdossa Harvardin yliopiston tiede, teknologia ja yhteiskunta -ohjelmassa. McCarthy oli kutsuttu pääpuhujaksi järjestämäämme tapahtumaan, jossa käsiteltiin ilmastotieteen merkitystä poliittisesti epävakaina aikoina Yhdysvalloissa. Avatessaan keskustelun tieteen merkityksestä päätöksenteossa, McCarthy ei tyydy valittamaan hallinnon tilaa, vaan korostaa nykyhetkeä herätyksenä: ”Demokratia toimii vain, jos me toimimme. Se ei ole penkkiurheilua, vaan vaatii aktiivisuutta ja sitoutumista. Ja hieman liian pitkään liian monet meistä ovat ottaneet itsestäänselvyytenä asioita, jotka ovat nyt vapaata riistaa”, McCarthy toteaa.
Gina McCarthylla on yli 35 vuoden kokemus erilaisista tehtävistä Yhdysvaltojen ympäristöhallinnosta niin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla. Näiden vuosien aikana hän on toiminut sekä republikaani- että demokraattihallintojen alaisuudessa. Kansallisen ympäristöhallinnon, EPA:n, johtajana hän toimi Presidentti Obaman kauden aikana, vuosina 2013–2017. Vuoden 2018 alusta McCarthy on toiminut kansanterveyden työelämäprofessorina Harvardin T.H. Chanin kansanterveystieteenkoulussa. EPA:n vuosien suurimmaksi saavutukseksi McCarthy nimeää Clean Power Planin, joka asetti ensimmäistä kertaa kansalliset hiilidioksidipäästörajoitukset olemassa oleviin sähköntuotantolaitoksiin. Obaman hallinnon aikaista hanketta pidettiin keskeisenä keinona edetä ilmastonmuutoksen torjunnassa, joka muutoin törmäsi kongressin republikaanienemmistön vastustukseen.
Presidentti Trumpin aikana Clean Power Plan on joutunut jälleen vastatuuleen ja EPA:n nykyinen johtaja Scott Pruitt on allekirjoittanut ehdotuksen lainsäädännön alasajosta. Lainsäädännön muuttaminen tulee kuitenkin kestämään useita vuosia, eikä lopputuloksesta ole vielä varmuutta, erityisesti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uuden nimityksen myötä. Huhtikuussa 2018 McCarthy näkee etenemisen lainsäädännön eri vaiheiden kautta tärkeänä osana Yhdysvaltojen demokraattista systeemiä: ”Kaikki ne raivostuttavat asiat, joiden vuoksi en voinut edetä pidemmälle nopeammin, ovat nyt niitä ihania asioita, joita tuen”, hän sanoo viitaten nykyhallinnon pyrkimyksiin ajaa alas Obaman kauden aikana rakennettua ympäristölainsäädäntöä.
Toimiessaan EPA:n johtajana McCarthy tuli tunnetuksi tieteen puolestapuhujana, joka peräänkuulutti tieteellisen tiedon hyödynnettävyyttä ympäristöpäätöksenteossa. Vaikka McCarthy korostaa tieteen merkitystä päätöksenteossa, hän muistuttaa samaan aikaan, ettei tiede yksin tule koskaan tarjoaman kaikkia vastauksia. Selkein esimerkki tästä on ilmastonmuutos, jota McCarthy kutsuu yhdeksi vaikeimmista aiheista ymmärtää. Tieteellinen tieto ilmiöstä itsessään ei riitä, ellei siitä tehdä merkityksellistä ihmisten arjessa, hän sanoo.
Läpileikkaava teema McCarthyn vuosikymmenten yli ulottuvalla uralla on kansanterveysnäkökulman esille tuominen ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa. Ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen tämä tarkoittaa, että kaikkia toimia tulisi tarkastella niiden aiheuttamien terveysvaikutuksien kautta. Välittömien hyötyjen alleviivaaminen, kuten ennenaikaisten kuolemien ja sairastumisen välttäminen, korostui myös Clean Power Planin perusteluissa. Vuoden 2015 rahalliset arviot sen tuottamista terveyshyödyistä ovat noin 14–34 miljardia dollaria. Kyynisesti ajatellen terveysnäkökulman tuomien välittömien hyötyjen korostamista voidaan pitää välttämättömänä Yhdysvaltojen jakautuneessa poliittisessa ilmapiirissä ja tehokkaana keinona edetä ilmastonmuutoksen torjunnassa. McCarthy ei kuitenkaan näe asiaa pelkästään ympäristönsuojelun tehokkaana edistämisenä, vaan korostaa, kuinka terveysnäkökulma ankkuroi ilmastonmuutoksen osaksi ihmisten arkea.
Tämä ei ole helppo tehtävä, hän sanoo. McCarthy kritisoi muun muassa ympäristöliikkeiden aiempaa visuaalista kuvastoa, jossa suurimmat ilmastonmuutoksen uhrit olivat jääkarhut. McCarthy puhuisi mieluummin ilmastonmuutoksen vaikutuksista omiin lapsiimme ja tulevaisuuteemme. Valitettavasti puhuessaan näistä vaikutuksista hän kohtaa vanhan ongelman: suurin osa amerikkalaisesta yleisöstä ei näe ilmastonmuutoksen koskettavan heitä itseään, vaan ”joitain muita ihmisiä, jossain kaukana muualla”. McCarthylle terveysnäkökulman korostaminen ilmastonmuutoskeskustelussa luo mahdollisuuden tuoda huomisen huolet osaksi nykyhetkeä.
Vaikka McCarthy on tullut tunnetuksi suorasukaisena tieteen puolestapuhujana, hän korostaa, ettei istu huoneessa tieteentekijöiden, vaan kansalaisten kanssa. ”Tiede ei tule ajamaan jokaista vastausta, vaan tiede voi informoida niitä”, McCarthy sanoo. Tieteen rooli on tunnistaa ratkaisukeinoja, hän toteaa. Samaan aikaan hyvän ympäristöhallinnon tehtävä on selittää ja avata ratkaisukeinot ihmisille. Loppujen lopuksi, McCarthy tiivistää, on kansalaisten tehtävä määrätä suunta ja kertoa, kuinka nopeasti ja kuinka pitkälle voimme edetä ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyössä.
KAMILLA KARHUNMAA
Katso myös Kamilla Karhumaan McCarthyn kanssa tekemä videohaastattelu.
Kamilla Karhunmaa
Kamilla Karhunmaa väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen taustansa on ympäristöpolitiikassa ja tieteen- ja teknologiantutkimuksessa. Karhunmaan väitöskirja tarkastelee energiapoliittisia keskusteluja Suomessa. Hän on kiinnostunut tiedon politiikasta, asiantuntijuudesta ja diskurssin roolista ympäristöpolitiikassa.
Takaisin ylös ↑
Kestävä kasvu kutistuvilla alueilla
Konflikti, kansalaistieto, tutkijuus – RISTEYKSESSÄ
Turve, toimilupa, oikeudenmukaisuus – RISTEYKSESSÄ