Valtioneuvoston julkaiseman ruokapoliittisen selonteon vision mukaan ”Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa. Kuluttajilla on kyky ja mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja.” Ollaanko näitä tavoitteita konkreettisesti pyritty edistämään valtiotasolla? Onko kuluttajilla nykyisessä ruokajärjestelmässä todellista valinnanvapautta tai mahdollisuuksia vaikuttaa ruoan tuotantotapoihin? Ruokaosuuskunta tarjoaa omaehtoisen vastauksen näihin haasteisiin.
Versus-podcast on äänitetty tällä kertaa Oma maa -osuuskunnan tilalla, missä ruokajärjestelmän ongelmista, ratkaisuista ja erityisesti ruokaosuuskuntatoiminnasta ovat keskustelemassa ruokatutkija ja Herttoniemen ruokaosuuskunnan puheenjohtaja Galina Kallio, Oma maa -osuuskunnan viljelijä Jukka Lassila sekä Oma maa -osuuskunnan ruokajäsen ja empatian tutkimukseen erikoistunut vapaa tutkija Sami Keto.
Podcast-vieraat Galina Kallio, Jukka Lassila ja Sami Keto.
Podcast-vieraat keskustelevat muun muassa siitä, miten ihmiset voivat ruokaosuuskunnan jäsenyyden kautta lisätä osallisuuttaan ruoantuotannossa sekä saada merkityksellisyyden kokemusta maailmassa, jossa ruoantuotanto on ajautunut kauas niin ruoan kuluttajista kuin planetaaristen rajojen huomioon ottamisestakin. Osuuskuntajäsenyys ja yhteisöön kuuluminen voivat laajentaa ihmisten toimijuutta ja kasvattaa heidän mahdollisuuksiaan muuttaa ruokajärjestelmää eettisemmäksi ja ekologisemmaksi. Oma maa -osuuskunnan ruokajäsenen ja tietokirjailija Sami Kedon mukaan toiminta, jossa jaetaan yhteistä arvopohjaa ja pyritään tekemään yhdessä asioita, on otollinen maaperä empatian kasvattamiseen yhteiskunnassa.
Ruokaosuuskunta suhteessa yhteiskunnan rakenteisiin
Herttoniemen ruokaosuuskunnassa yhteisöllisyys esiintyy Galina Kallion mukaan muun muassa reseptien jakamisena. ”Yhteisöllisyys voi olla myös haastavaa, se vaatii sitoutumista.” ”Yhteiskunnaliset rakenteethan eivät hirveästi tue tämän tyyppistä toimintaa. Meillä on se palkkatyö, joka on se arvostettu työ, mitä meidän kuuluu kansalaisina tehdä. Kansalaisina meillä on tavallaan veronmaksajan rooli.” ”Siinä se työ on määrittynyt kauhean kapeasti, kun taas tässä kumppanuusmaataloudessa työ on aika moninaista.” Kalliota kiinnostaa muun muassa kysymys siitä, miten yhteisöllisyys mahdollistuu, ja onko se mahdollista arjen pyörittämisen ja palkkatyön ohella.
Lisäksi pohditaan sitä, millaisia ongelmia markkinatalousajattelu on aiheuttanut ruokajärjestelmälle sekä onko valtion mahdollista jotenkin tukea ruohonjuuritason yhteisöjä, vai tulisiko yhteisöille lähinnä taata mahdollisimman valtiosta itsenäinen tila toimia. Omaa maa -osuukunnan viljelijä Jukka Lassila toteaa, että mitä vähemmän ruoantuotanto on riippuvaista tyhjänpäiväisistä sääntelymenetelmistä, sen parempi. ”Jos taas saa korvausta hyvästä duunista, esimerkiksi biodiversiteetin ylläpidosta tai luomuviljelystä, niin se on ok.”
Podcastin on toimittanut, äänittänyt ja editoinut Anna Pulkka ja podcastin jinglen on säveltänyt Samuli Arrela. Artikkelikuvat on otettu Oma maa -osuuskunnan tilalta.
Versus-podcast on äänitetty tällä kertaa Oma maa -osuuskunnan tilalla, missä ruokajärjestelmän ongelmista, ratkaisuista ja erityisesti ruokaosuuskuntatoiminnasta ovat keskustelemassa ruokatutkija ja Herttoniemen ruokaosuuskunnan puheenjohtaja Galina Kallio, Oma maa -osuuskunnan viljelijä Jukka Lassila sekä Oma maa -osuuskunnan ruokajäsen ja empatian tutkimukseen erikoistunut vapaa tutkija Sami Keto.
Podcast-vieraat keskustelevat muun muassa siitä, miten ihmiset voivat ruokaosuuskunnan jäsenyyden kautta lisätä osallisuuttaan ruoantuotannossa sekä saada merkityksellisyyden kokemusta maailmassa, jossa ruoantuotanto on ajautunut kauas niin ruoan kuluttajista kuin planetaaristen rajojen huomioon ottamisestakin. Osuuskuntajäsenyys ja yhteisöön kuuluminen voivat laajentaa ihmisten toimijuutta ja kasvattaa heidän mahdollisuuksiaan muuttaa ruokajärjestelmää eettisemmäksi ja ekologisemmaksi. Oma maa -osuuskunnan ruokajäsenen ja tietokirjailija Sami Kedon mukaan toiminta, jossa jaetaan yhteistä arvopohjaa ja pyritään tekemään yhdessä asioita, on otollinen maaperä empatian kasvattamiseen yhteiskunnassa.
Ruokaosuuskunta suhteessa yhteiskunnan rakenteisiin
Herttoniemen ruokaosuuskunnassa yhteisöllisyys esiintyy Galina Kallion mukaan muun muassa reseptien jakamisena. ”Yhteisöllisyys voi olla myös haastavaa, se vaatii sitoutumista.” ”Yhteiskunnaliset rakenteethan eivät hirveästi tue tämän tyyppistä toimintaa. Meillä on se palkkatyö, joka on se arvostettu työ, mitä meidän kuuluu kansalaisina tehdä. Kansalaisina meillä on tavallaan veronmaksajan rooli.” ”Siinä se työ on määrittynyt kauhean kapeasti, kun taas tässä kumppanuusmaataloudessa työ on aika moninaista.” Kalliota kiinnostaa muun muassa kysymys siitä, miten yhteisöllisyys mahdollistuu, ja onko se mahdollista arjen pyörittämisen ja palkkatyön ohella.
Lisäksi pohditaan sitä, millaisia ongelmia markkinatalousajattelu on aiheuttanut ruokajärjestelmälle sekä onko valtion mahdollista jotenkin tukea ruohonjuuritason yhteisöjä, vai tulisiko yhteisöille lähinnä taata mahdollisimman valtiosta itsenäinen tila toimia. Omaa maa -osuukunnan viljelijä Jukka Lassila toteaa, että mitä vähemmän ruoantuotanto on riippuvaista tyhjänpäiväisistä sääntelymenetelmistä, sen parempi. ”Jos taas saa korvausta hyvästä duunista, esimerkiksi biodiversiteetin ylläpidosta tai luomuviljelystä, niin se on ok.”
Jakson kesto on noin 1 h 11 min
Täältä voi lukea lisää Oma maa -ruokaosuuskunnasta ja Herttoniemen ruokaosuuskunnasta.
Paikallista ruokaa paikkaan sitoutuneille
Ruokajärjestelmää ohjaavien vallitsevien ajattelutapojen ravistelu auttaa näkemään toisin
Ruoantuotanto, paikallisuus ja turva – RISTEYKSESSÄ