Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta.
Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja ympäristöongelmista on tullut osaksi ihmisten arkea, johon ruoka liittyy vahvasti. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kuluttajat tuntevat huonosti ruokaan liittyvien valintojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia, vaikka maatalous on merkittävä ympäristöongelmien aiheuttaja sekä päästölähde. Kuluttajat pitävät pakkausten välttämistä merkittävimpänä ympäristötekona ja toiseksi merkittävimpänä lähiruoan suosimista (Tobler ym. 2011, 678).
Vääriä käsityksiä ruoan ympäristövaikutuksista
Kuluttajien on helppo kiinnittää tuotteiden pakkauksiin huomiota ja niiden ympäristövaikutusta pidetään helposti todellista suurempana. Pakkauksista ja etenkin muovin haitoista sekä korvaamisesta on erityisesti ollut paljon keskustelua. Hiljattain esillä olleet ongelmat ovat tuoreimpina kuluttajien mielessä, mikä voi selittää sitä, että pakkauksiin kiinnitetään paljon huomiota. Pakkausten aiheuttamista haitoista on myös konkreettisia helposti esiteltäviä todisteita, koska merten muovilautoista, rannoille ajautuneista roskista ja eläimille niistä aiheutuneista vahingoista saa huomiota herättäviä kuvia. Pakkauksen osuus tuotteen ympäristö- ja ilmastovaikutuksesta on kuitenkin yleensä pieni verrattuna itse tuotteen vaikutukseen.
Tutkimukset osoittavat, että lihansyönnin lopettaminen on tehokkain keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, jotka voimistavat ilmastonmuutosta, koska se vähentää päästöjä 35 prosenttia. Sen on tutkittu myös olevan yksi vaikuttavimmista keinoista yksittäiselle ihmiselle vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ympäristöongelmiin. Luomuruoan ostamista puolestaan ei suositella ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kasvihuonekasvatettujen tai lentokuljetettujen tuotteiden välttäminen vähentäisi päästöjä 5 prosenttia. (DeBoer ym. 2015, 20) Luomuruoan tuotanto on kuitenkin ympäristölle parempi vaihtoehto kuin tavanomaisesti viljelty ruoka, koska luomuviljelyssä ei esimerkiksi käytetä keinotekoisia torjunta-aineita tai lannoitteita (esim. Baroni ym. 2007, Rejinders & Sojet 2003).
Tutkimukset osoittavat, että lihansyönnin lopettaminen on tehokkain keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.
Kuitenkin kuluttajat pitävät lihan ympäristövaikutuksia ja vielä erityisemmin ilmastovaikutuksia todellista pienempinä. Kansainvälisessä tutkimuksessa kuluttajista vain 12 prosenttia tunnisti lihansyönnin vähentämisen ilmastonmuutosta hidastavaksi vaihtoehdoksi verrattaessa paikalliseen- ja luomuruokaan (DeBoer & Aiking. 2018, 38). On myös huomattu, että lihaa syövät ihmiset arvioivat lihansyönnin lopettamisen vähemmän merkittäväksi ympäristön kannalta.
Elinkaariajattelun näkökulmasta paikallinen- ja luomuruoka saavat enemmän painoarvoa. Elinkaariajattelu huomioi tuotteiden ympäristövaikutuksen koko elinkaaren ajalta eli valmistuksesta roskiin heittämiseen ja siitäkin pidemmälle. Elinkaariajattelun näkökulmasta tärkeintä olisi välttää tuotteiden lentokuljetuksia, kasvihuoneessa kasvatettuja tuotteita, suosia luomutuotteita sekä vähentää lihansyöntiä (Tobler ym. 2011, 674–675). Kuluttajat liittävät muiden hyötyjen ohella ympäristö- ja ilmastohyötyjä paikalliseen sekä kotimaiseen ruokaan, joiden suosiminen usein poissulkeekin lentokuljetukset. Kausituotteiden suosimisella pystyy välttämään kasvihuoneessa kasvatettuja tuotteita.
Ympäristöystävällinen ja terveellinen ruoka kulkevat usein käsi kädessä. Kuva: Karolina Kołodziejczak/Unsplash
Ympäristöystävällisyys ei yksinään määritä kulutusvalintoja
Syömiseen liittyy paljon muitakin arvoja ja tavoitteita kuin ympäristö ja ilmasto. Usein päätösten taustalla onkin yhden ison päätavoitteen (esimerkiksi ympäristöystävällisyys) sijaan useampia taustatavoitteista (nopeus ja halpuus), joihin pääsemiseksi kiinnitetään huomiota esimerkiksi ruoan hintaan ja valmistustapaan (DeBoer ym. 2015, 20). Yleensä hinnan ja käytännöllisyyden lisäksi terveellisyys sekä aistien avulla tehtävät päätökset ovat tärkeitä tekijöitä ruokavalinnoissa. Paikallista ruokaa ostetaan sen laadun takia ja sitä pidetään tuoreempana ja paremman makuisena.
Ympäristöystävällisyyden on osoitettu olevan vähemmän merkityksellinen tekijä ruokavalinnoissa ja lihaa vältetään useimmin terveydellisistä syistä. Ympäristöä perinteisempi syy lopettaa lihan syönti ovat moraaliset syyt ja eläinten oikeuksien puolustaminen. Punaisen lihan korvaaminen siipikarjan lihalla tai kalalla on myös yleisempää makuun liittyvistä kuin ympäristösyistä (DeBoer & Aiking 2018, 37).
Monissa kulutuskäyttäytymistutkimuksissa on huomattu, että ihmiset helposti vastaavat kyselyihin odotusten mukaisesti eli syövänsä terveellisesti tai suosivansa paikallista ruokaa, mutta todellisuudessa käyttäytyvät ostohetkellä toisin. Tälle on arveltu syyksi, että kuluttajilla on vääristyneet käsitykset omasta kulutuskäyttäytymisestään tai he vastaavat osittain jopa alitajuisesti niin kuin olettavat, että on ”oikein” vastata eikä todenmukaisesti.
Kuluttajien on huomattu olevan valmiimpia tekemään pieniä muutoksia kuluttamiseen ja käytökseensä kuin suuria. Esimerkiksi eri lajin lihan syöminen sai enemmän kannatusta kuin kaiken lihaproteiinin korvaaminen kasviproteiineilla (DeBoer & Aiking 2018, 37). Myös ihmiset, jotka ovat tehneet muutoksia ympäristöystävälliseen suuntaan jollain toisella osa-alueella, kuten energiansäästössä, olivat valmiimpia vähentämään lihankulutusta ja ostamaan lähiruokaa.
Ympäristön tai ilmaston kannalta ei ole tärkeää, mistä syystä lihan syöntiä vältetään. DeBoerin ja Aikingin (2018, 38) tutkimuksen mukaan kuluttajien käsitykset proteiinien terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä sopivat hyvin yhteen eli vältettiin lihansyöntiä terveydellisistä tai ympäristö syistä, se vaikuttaa positiivisesti molempiin. Planetaarinen ruokavalio pyrkii kestävän sekä terveellisen ruokavalion yhdistämiseen ja luomaan niiden perusteella uudet ruokailusuositukset.
Eroja sukupuolten ja kulttuurien välillä
Sukupuolten välillä on selkeä ero siinä, kuinka halukkaita he ovat vähentämään lihankulutustaan. Naisten on tutkittu suhtautuvan positiivisemmin lihankulutuksen vähentämiseen, erityisesti punaisen lihan. Lihansyönti on yhdistetty perinteisesti maskuliinisuuteen, minkä on ajateltu olevan yhtenä syynä miesten vähäiseen kiinnostukseen lihan syönnin vähentämistä kohtaan (kts. esim. Sobal 2005). Kuitenkin molempien sukupuolten edustajat arvioivat samalla tavalla erilaisten syömistapojen ekologisuutta eivätkä naiset olleet paremmin tietoisia aiheesta. Onkin mahdollista, että naisten lihankulutuksen vähentämistä ohjailee enemmän terveellisen kuin ekologisen ruokavalion tavoittelu.
Ikä, koulutustaso tai tietämys terveydestä eivät Toblerin ym. (2011, 679–680) mukaan vaikuta kuluttajien intoon vähentää lihankulutusta. Kuitenkin hieman ristiriitaisesti tutkimuksesta saatiin myös tuloksia, joiden mukaan nuoret ostavat ympäristöystävällistä ruokaa ympäristösyistä, keski-ikäisten ryhmä sekä ympäristö- että terveyssyistä ja vanhat pääasiassa terveyssyistä. Myös kulttuurilla ja uskonnolla on vaikutusta. Kulttuuri määrittää mm. minkä eläimen liha tai mitkä osat eläimestä ovat syötävää. Esimerkiksi länsimaissa sisäelimiä enää harvoin hyödynnetään ruoanlaitossa. Uskonnoista esimerkiksi hindulaisuus sekä islam rajaavat pois tiettyjen eläinten syömisen.
Esteenä lihan syönnin vähentämiselle on usein se, että myös vegaanisia vaihtoehtoja lihalle pyritään käyttämään lihan tavoin
Kuluttajien väärinkäsityksiä ja käsityksiä ruoan ekologisuudesta sekä kulutusvalintojen vaikutuksesta on tutkittu mm. Australiassa ja Sveitsissä, joissa on saatu samanlaisia tuloksia. Toblerin ym. (2011, 679) mukaan tuloksia voidaan yleistää koskemaan muitakin kehittyneitä maita. Maiden välillä on kuitenkin eroja ruokailutottumuksissa ja ruoan terveys sekä ympäristövaikutuksista tiedottamisessa. Hyvä esimerkki on Suomi, jossa käytetään paljon maitoa verrattuna muihin Euroopan maihin. Suomessa ei juurikaan ole ollut esillä maidon kulutuksen vähentäminen ympäristösyistä eikä maidon juomisen suosituksia ole kyseenalaistettu (ennen Oatlyn mainoskampanjaa), vaan enemmänkin maidon tuotannon muokkaaminen ympäristöystävällisemmäksi. Paljon on kiinni myös ihmisistä yksilöinä ja siitä, ovatko he kiinnostuneita ruuan vaikutuksista ympäristöön sekä ilmastoon ja lukevatko he heille tarjottua tietoa aiheesta.
Länsimaissa ruoka-annokset perinteisesti rakentuvat lihan ympärille ja kasvikset toimivat lisäkkeinä (Tobler ym. 2011, 679). Esteenä lihan syönnin vähentämiselle on se, että myös vegaanisia vaihtoehtoja lihalle pyritään käyttämään lihan tavoin, mikä vaatii vaivannäköä ja uusien kokkaustaitojen opettelua. Useissa maissa on tutkittu, että lihan korvaaminen palkokasveilla ei houkuta, koska se vaatisi uusien kokkaustaitojen ja rutiinien opettelua. Tätä tulosta vahvistaa myös kasviproteiinivalmisteiden suosio, jonka epäillään johtuvan juurikin siitä, että niitä voidaan käyttää perinteisesti lihan tapaan. Kasviproteiinivalikoiman kasvaminen voi mahdollisesti lisätä kasvissyöntiä myös lihaa syövien keskuudessa ilman, että heidän tarvitsee määritellä ruokavaliotaan. Euroopan pohjois- ja länsiosissa lihaa syödään paljon, mutta suhtautuminen lihaa korvaaviin proteiineihin on positiivisempaan kuin eteläosissa.
Tutkimuksessa (Sánchez-Bravo ym. 2020), joka kattoi kuluttajia useista maista, kuluttajat pitivät luomuruokaa kestävänä, parempi laatuisena sekä terveellisempänä. Yhdysvaltalaiset ja espanjalaiset olivat kaikkein haluttomimpia maksamaan kestävästä ruuasta enemmän ja intialaiset halukkaimpia. Intian kiinnostusta selitettiin muun muassa sillä, että he ovat tietoisempia ilmastonmuutoksesta ja tuontiruoka sekä ei-luomuruoka eivät aina ole turvallisuutensa puolesta luotettavia. Kiinasta ei kuitenkaan huomattu samanlaista kiinnostusta, vaikka sielläkin ruoan turvallisuuteen liittyy ongelmia.
Mikä avuksi?
Syitä kuluttajien huonoon tietämykseen ruoan ympäristövaikutuksista on monia ja tiedosta huolimatta kestävien valintojen toteuttaminen arjessa ei ole aina niin yksinkertaista, miltä se saadaan kuulostamaan. Toisaalta aihe on melko uusi, minkä vuoksi perusasiat ja tietoisuus vaihtoehdoista sekä vaikuttavimmista keinoista eivät ole kaikkien tiedossa. Mutta toisaalta tietoa on paljon ja sieltä on hankala poimia merkittävimmät asiat. Yleensä kasvispainotteinen ruokavalio on kuitenkin ympäristöystävällisempi, vaikka vertailtaisiin eri ruoantuotantotapoja (Baroni ym. 2007, Rejinders & Soret 2003).
Aiheeseen liittyy valtava termiviidakko, joka hankaloittaa tiedon omaksumista. Lukijan tulisi olla selvillä puhutaanko ilmasto- vai ympäristövaikutuksista, tuotteen elinkaaresta ja mitkä tuotannon osa-alueet on laskettu päästöihin mukaan sekä näiden termien erot. Vasta sitten kuluttaja pystyy arvioimaan, mikä on kestävä ruokavalio. Keskustelu ruuan ympäristövaikutuksista pyöriikin liikaa lihansyönnin ja kuluttajien valintojen ympärillä. Ruokahävikin ympäristövaikutusten on arveltu olevan lihantuotantoakin suuremmat.
Pienten muutosten tekeminen on helppoa eikä vaadi suuria uhrauksia, jollaisena lihan syönnin lopettaminen helposti nähdään. Ihmiset ovatkin siksi valmiimpia esimerkiksi kierrättämään jätteensä ja ostamaan luomua tai paikallista ruokaa kuin ryhtymään kasvissyöjiksi. Olisikin hyvä, että lihan syönnin ympäristövaikutusten yhteydessä puhuttaisiin enemmän vähentämisen mahdollisuudesta ja vaikutuksista kuten terveysvaikutusten yhteydessä usein puhutaan, eikä korostettaisi vain melko utopistista täysin lihatonta maailmaa.
Baroni, L., Cenci, L., Tettamanti, M. & Berat, M. (2007). Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. European Journal of Clinical Nutrition 61, 279–286.
De Boer, J. & Aiking, H. (2018). Prospects for pro-environmental protein consumption in Europe: Cultural, culinary, economic and psychological factors. Appetite 121, 29–40.
De Boer, J. (2015). Help the climate, change your diet: A cross-sectional study on how to involve consumers in a transition to a low-carbon society. Appetite 98, 19–27.
Reijnders, L. & Soret, S. (2003). Quantification of the environmental impact of different dietary protein choices. The American Journal of Clinical Nutrition 78, 664–668.
Sánchez-Bravo, P., Chambers V, E., Noguera-Artiaga, L., Sendra, E., Chambers IV, E. & Á. A. Carbonell-Barrachina (2020). Consumer understanding of sustainability concept in agricultural products. Food quality and preference 89, 1–11.
Sobal, J. (2005). Men, meat, and marriage: Models of masculinity. Food and Foodways: Explorations in the History and Culture of, 13(1), 135–158.
Tobler, C., Visschers, V. H. M. & Siegrist, M. (2011). Eating green: Consumers’ willingness to adopt ecological food consumption behaviors. Appetite 57, 674–682.
Kirjoittaja opiskelee maisterivaiheessa ympäristöpolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opintojen aikana hän on kiinnostunut erityisesti kiertotaloudesta sekä kestävästä ruoantuotannosta.
Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja ympäristöongelmista on tullut osaksi ihmisten arkea, johon ruoka liittyy vahvasti. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kuluttajat tuntevat huonosti ruokaan liittyvien valintojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia, vaikka maatalous on merkittävä ympäristöongelmien aiheuttaja sekä päästölähde. Kuluttajat pitävät pakkausten välttämistä merkittävimpänä ympäristötekona ja toiseksi merkittävimpänä lähiruoan suosimista (Tobler ym. 2011, 678).
Vääriä käsityksiä ruoan ympäristövaikutuksista
Kuluttajien on helppo kiinnittää tuotteiden pakkauksiin huomiota ja niiden ympäristövaikutusta pidetään helposti todellista suurempana. Pakkauksista ja etenkin muovin haitoista sekä korvaamisesta on erityisesti ollut paljon keskustelua. Hiljattain esillä olleet ongelmat ovat tuoreimpina kuluttajien mielessä, mikä voi selittää sitä, että pakkauksiin kiinnitetään paljon huomiota. Pakkausten aiheuttamista haitoista on myös konkreettisia helposti esiteltäviä todisteita, koska merten muovilautoista, rannoille ajautuneista roskista ja eläimille niistä aiheutuneista vahingoista saa huomiota herättäviä kuvia. Pakkauksen osuus tuotteen ympäristö- ja ilmastovaikutuksesta on kuitenkin yleensä pieni verrattuna itse tuotteen vaikutukseen.
Tutkimukset osoittavat, että lihansyönnin lopettaminen on tehokkain keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, jotka voimistavat ilmastonmuutosta, koska se vähentää päästöjä 35 prosenttia. Sen on tutkittu myös olevan yksi vaikuttavimmista keinoista yksittäiselle ihmiselle vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ympäristöongelmiin. Luomuruoan ostamista puolestaan ei suositella ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kasvihuonekasvatettujen tai lentokuljetettujen tuotteiden välttäminen vähentäisi päästöjä 5 prosenttia. (DeBoer ym. 2015, 20) Luomuruoan tuotanto on kuitenkin ympäristölle parempi vaihtoehto kuin tavanomaisesti viljelty ruoka, koska luomuviljelyssä ei esimerkiksi käytetä keinotekoisia torjunta-aineita tai lannoitteita (esim. Baroni ym. 2007, Rejinders & Sojet 2003).
Kuitenkin kuluttajat pitävät lihan ympäristövaikutuksia ja vielä erityisemmin ilmastovaikutuksia todellista pienempinä. Kansainvälisessä tutkimuksessa kuluttajista vain 12 prosenttia tunnisti lihansyönnin vähentämisen ilmastonmuutosta hidastavaksi vaihtoehdoksi verrattaessa paikalliseen- ja luomuruokaan (DeBoer & Aiking. 2018, 38). On myös huomattu, että lihaa syövät ihmiset arvioivat lihansyönnin lopettamisen vähemmän merkittäväksi ympäristön kannalta.
Elinkaariajattelun näkökulmasta paikallinen- ja luomuruoka saavat enemmän painoarvoa. Elinkaariajattelu huomioi tuotteiden ympäristövaikutuksen koko elinkaaren ajalta eli valmistuksesta roskiin heittämiseen ja siitäkin pidemmälle. Elinkaariajattelun näkökulmasta tärkeintä olisi välttää tuotteiden lentokuljetuksia, kasvihuoneessa kasvatettuja tuotteita, suosia luomutuotteita sekä vähentää lihansyöntiä (Tobler ym. 2011, 674–675). Kuluttajat liittävät muiden hyötyjen ohella ympäristö- ja ilmastohyötyjä paikalliseen sekä kotimaiseen ruokaan, joiden suosiminen usein poissulkeekin lentokuljetukset. Kausituotteiden suosimisella pystyy välttämään kasvihuoneessa kasvatettuja tuotteita.
Ympäristöystävällisyys ei yksinään määritä kulutusvalintoja
Syömiseen liittyy paljon muitakin arvoja ja tavoitteita kuin ympäristö ja ilmasto. Usein päätösten taustalla onkin yhden ison päätavoitteen (esimerkiksi ympäristöystävällisyys) sijaan useampia taustatavoitteista (nopeus ja halpuus), joihin pääsemiseksi kiinnitetään huomiota esimerkiksi ruoan hintaan ja valmistustapaan (DeBoer ym. 2015, 20). Yleensä hinnan ja käytännöllisyyden lisäksi terveellisyys sekä aistien avulla tehtävät päätökset ovat tärkeitä tekijöitä ruokavalinnoissa. Paikallista ruokaa ostetaan sen laadun takia ja sitä pidetään tuoreempana ja paremman makuisena.
Ympäristöystävällisyyden on osoitettu olevan vähemmän merkityksellinen tekijä ruokavalinnoissa ja lihaa vältetään useimmin terveydellisistä syistä. Ympäristöä perinteisempi syy lopettaa lihan syönti ovat moraaliset syyt ja eläinten oikeuksien puolustaminen. Punaisen lihan korvaaminen siipikarjan lihalla tai kalalla on myös yleisempää makuun liittyvistä kuin ympäristösyistä (DeBoer & Aiking 2018, 37).
Monissa kulutuskäyttäytymistutkimuksissa on huomattu, että ihmiset helposti vastaavat kyselyihin odotusten mukaisesti eli syövänsä terveellisesti tai suosivansa paikallista ruokaa, mutta todellisuudessa käyttäytyvät ostohetkellä toisin. Tälle on arveltu syyksi, että kuluttajilla on vääristyneet käsitykset omasta kulutuskäyttäytymisestään tai he vastaavat osittain jopa alitajuisesti niin kuin olettavat, että on ”oikein” vastata eikä todenmukaisesti.
Kuluttajien on huomattu olevan valmiimpia tekemään pieniä muutoksia kuluttamiseen ja käytökseensä kuin suuria. Esimerkiksi eri lajin lihan syöminen sai enemmän kannatusta kuin kaiken lihaproteiinin korvaaminen kasviproteiineilla (DeBoer & Aiking 2018, 37). Myös ihmiset, jotka ovat tehneet muutoksia ympäristöystävälliseen suuntaan jollain toisella osa-alueella, kuten energiansäästössä, olivat valmiimpia vähentämään lihankulutusta ja ostamaan lähiruokaa.
Ympäristön tai ilmaston kannalta ei ole tärkeää, mistä syystä lihan syöntiä vältetään. DeBoerin ja Aikingin (2018, 38) tutkimuksen mukaan kuluttajien käsitykset proteiinien terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä sopivat hyvin yhteen eli vältettiin lihansyöntiä terveydellisistä tai ympäristö syistä, se vaikuttaa positiivisesti molempiin. Planetaarinen ruokavalio pyrkii kestävän sekä terveellisen ruokavalion yhdistämiseen ja luomaan niiden perusteella uudet ruokailusuositukset.
Eroja sukupuolten ja kulttuurien välillä
Sukupuolten välillä on selkeä ero siinä, kuinka halukkaita he ovat vähentämään lihankulutustaan. Naisten on tutkittu suhtautuvan positiivisemmin lihankulutuksen vähentämiseen, erityisesti punaisen lihan. Lihansyönti on yhdistetty perinteisesti maskuliinisuuteen, minkä on ajateltu olevan yhtenä syynä miesten vähäiseen kiinnostukseen lihan syönnin vähentämistä kohtaan (kts. esim. Sobal 2005). Kuitenkin molempien sukupuolten edustajat arvioivat samalla tavalla erilaisten syömistapojen ekologisuutta eivätkä naiset olleet paremmin tietoisia aiheesta. Onkin mahdollista, että naisten lihankulutuksen vähentämistä ohjailee enemmän terveellisen kuin ekologisen ruokavalion tavoittelu.
Ikä, koulutustaso tai tietämys terveydestä eivät Toblerin ym. (2011, 679–680) mukaan vaikuta kuluttajien intoon vähentää lihankulutusta. Kuitenkin hieman ristiriitaisesti tutkimuksesta saatiin myös tuloksia, joiden mukaan nuoret ostavat ympäristöystävällistä ruokaa ympäristösyistä, keski-ikäisten ryhmä sekä ympäristö- että terveyssyistä ja vanhat pääasiassa terveyssyistä. Myös kulttuurilla ja uskonnolla on vaikutusta. Kulttuuri määrittää mm. minkä eläimen liha tai mitkä osat eläimestä ovat syötävää. Esimerkiksi länsimaissa sisäelimiä enää harvoin hyödynnetään ruoanlaitossa. Uskonnoista esimerkiksi hindulaisuus sekä islam rajaavat pois tiettyjen eläinten syömisen.
Kuluttajien väärinkäsityksiä ja käsityksiä ruoan ekologisuudesta sekä kulutusvalintojen vaikutuksesta on tutkittu mm. Australiassa ja Sveitsissä, joissa on saatu samanlaisia tuloksia. Toblerin ym. (2011, 679) mukaan tuloksia voidaan yleistää koskemaan muitakin kehittyneitä maita. Maiden välillä on kuitenkin eroja ruokailutottumuksissa ja ruoan terveys sekä ympäristövaikutuksista tiedottamisessa. Hyvä esimerkki on Suomi, jossa käytetään paljon maitoa verrattuna muihin Euroopan maihin. Suomessa ei juurikaan ole ollut esillä maidon kulutuksen vähentäminen ympäristösyistä eikä maidon juomisen suosituksia ole kyseenalaistettu (ennen Oatlyn mainoskampanjaa), vaan enemmänkin maidon tuotannon muokkaaminen ympäristöystävällisemmäksi. Paljon on kiinni myös ihmisistä yksilöinä ja siitä, ovatko he kiinnostuneita ruuan vaikutuksista ympäristöön sekä ilmastoon ja lukevatko he heille tarjottua tietoa aiheesta.
Länsimaissa ruoka-annokset perinteisesti rakentuvat lihan ympärille ja kasvikset toimivat lisäkkeinä (Tobler ym. 2011, 679). Esteenä lihan syönnin vähentämiselle on se, että myös vegaanisia vaihtoehtoja lihalle pyritään käyttämään lihan tavoin, mikä vaatii vaivannäköä ja uusien kokkaustaitojen opettelua. Useissa maissa on tutkittu, että lihan korvaaminen palkokasveilla ei houkuta, koska se vaatisi uusien kokkaustaitojen ja rutiinien opettelua. Tätä tulosta vahvistaa myös kasviproteiinivalmisteiden suosio, jonka epäillään johtuvan juurikin siitä, että niitä voidaan käyttää perinteisesti lihan tapaan. Kasviproteiinivalikoiman kasvaminen voi mahdollisesti lisätä kasvissyöntiä myös lihaa syövien keskuudessa ilman, että heidän tarvitsee määritellä ruokavaliotaan. Euroopan pohjois- ja länsiosissa lihaa syödään paljon, mutta suhtautuminen lihaa korvaaviin proteiineihin on positiivisempaan kuin eteläosissa.
Tutkimuksessa (Sánchez-Bravo ym. 2020), joka kattoi kuluttajia useista maista, kuluttajat pitivät luomuruokaa kestävänä, parempi laatuisena sekä terveellisempänä. Yhdysvaltalaiset ja espanjalaiset olivat kaikkein haluttomimpia maksamaan kestävästä ruuasta enemmän ja intialaiset halukkaimpia. Intian kiinnostusta selitettiin muun muassa sillä, että he ovat tietoisempia ilmastonmuutoksesta ja tuontiruoka sekä ei-luomuruoka eivät aina ole turvallisuutensa puolesta luotettavia. Kiinasta ei kuitenkaan huomattu samanlaista kiinnostusta, vaikka sielläkin ruoan turvallisuuteen liittyy ongelmia.
Mikä avuksi?
Syitä kuluttajien huonoon tietämykseen ruoan ympäristövaikutuksista on monia ja tiedosta huolimatta kestävien valintojen toteuttaminen arjessa ei ole aina niin yksinkertaista, miltä se saadaan kuulostamaan. Toisaalta aihe on melko uusi, minkä vuoksi perusasiat ja tietoisuus vaihtoehdoista sekä vaikuttavimmista keinoista eivät ole kaikkien tiedossa. Mutta toisaalta tietoa on paljon ja sieltä on hankala poimia merkittävimmät asiat. Yleensä kasvispainotteinen ruokavalio on kuitenkin ympäristöystävällisempi, vaikka vertailtaisiin eri ruoantuotantotapoja (Baroni ym. 2007, Rejinders & Soret 2003).
Aiheeseen liittyy valtava termiviidakko, joka hankaloittaa tiedon omaksumista. Lukijan tulisi olla selvillä puhutaanko ilmasto- vai ympäristövaikutuksista, tuotteen elinkaaresta ja mitkä tuotannon osa-alueet on laskettu päästöihin mukaan sekä näiden termien erot. Vasta sitten kuluttaja pystyy arvioimaan, mikä on kestävä ruokavalio. Keskustelu ruuan ympäristövaikutuksista pyöriikin liikaa lihansyönnin ja kuluttajien valintojen ympärillä. Ruokahävikin ympäristövaikutusten on arveltu olevan lihantuotantoakin suuremmat.
Pienten muutosten tekeminen on helppoa eikä vaadi suuria uhrauksia, jollaisena lihan syönnin lopettaminen helposti nähdään. Ihmiset ovatkin siksi valmiimpia esimerkiksi kierrättämään jätteensä ja ostamaan luomua tai paikallista ruokaa kuin ryhtymään kasvissyöjiksi. Olisikin hyvä, että lihan syönnin ympäristövaikutusten yhteydessä puhuttaisiin enemmän vähentämisen mahdollisuudesta ja vaikutuksista kuten terveysvaikutusten yhteydessä usein puhutaan, eikä korostettaisi vain melko utopistista täysin lihatonta maailmaa.
KATARIINA KULJU
Artikkelikuva: Henry Be/Unsplash
Baroni, L., Cenci, L., Tettamanti, M. & Berat, M. (2007). Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. European Journal of Clinical Nutrition 61, 279–286.
De Boer, J. & Aiking, H. (2018). Prospects for pro-environmental protein consumption in Europe: Cultural, culinary, economic and psychological factors. Appetite 121, 29–40.
De Boer, J. (2015). Help the climate, change your diet: A cross-sectional study on how to involve consumers in a transition to a low-carbon society. Appetite 98, 19–27.
Reijnders, L. & Soret, S. (2003). Quantification of the environmental impact of different dietary protein choices. The American Journal of Clinical Nutrition 78, 664–668.
Sánchez-Bravo, P., Chambers V, E., Noguera-Artiaga, L., Sendra, E., Chambers IV, E. & Á. A. Carbonell-Barrachina (2020). Consumer understanding of sustainability concept in agricultural products. Food quality and preference 89, 1–11.
Sobal, J. (2005). Men, meat, and marriage: Models of masculinity. Food and Foodways: Explorations in the History and Culture of, 13(1), 135–158.
Tobler, C., Visschers, V. H. M. & Siegrist, M. (2011). Eating green: Consumers’ willingness to adopt ecological food consumption behaviors. Appetite 57, 674–682.
Missä on kaupunkiviljelyn koti?
Paikallisia ruokajärjestelmiä kehitetään nyt vahvemman talouden ja turvallisuuden toivossa
Ruokajärjestelmää ohjaavien vallitsevien ajattelutapojen ravistelu auttaa näkemään toisin
Katariina Kulju
Kirjoittaja opiskelee maisterivaiheessa ympäristöpolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Opintojen aikana hän on kiinnostunut erityisesti kiertotaloudesta sekä kestävästä ruoantuotannosta.