Kuvituskuva artikkeliin, jossa kirjoittaja argumentoi, että kaikkien lasten tulisi saada kokea luontokokemuksia. Hieman luminen polku havumetsässä. Etualalla on kyltit, jotka osoittavat suunnan luontopolulle ja majalle.
Gradusta asiaa

Koulujen tuotava lapsille luontokokemuksia – kaikilla on oikeus päästä luontoon

Lukuaika: 3 min.

Koulujen ympäristöjä ja jopa koulujen sijoittamista on mietittävä jatkossa entistä tarkemmin. Suomessa luontoa löytyy myös kaupunkiympäristöstä ja niidenkin positiivinen vaikutus tunnetaan. Keskustoissa sijaitsevien koulujen pihasuunnitteluun voitaisiin kiinnittää paljon enemmän huomiota: lähiympäristön luonnon puutetta voitaisiin kompensoida oman pihan luontoelementeillä.

Ihminen toimii aina vuorovaikutuksessa suhteessa ympäristöönsä. Koska ympäristö on käsitteenä laaja ja moniulotteinen, se tarkoittaa ihmisille hyvin erilaisia asioita. Ympäristön ja ihmisen välistä suhdetta voidaan lähestyä erilaisten teemojen kautta. Tarkastelen tässä tekstissä syvemmin nimenomaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Yhdistän ympäristön käsitteen selkeästi luontoon, sillä hahmotan ympäristöäni vahvasti sen kautta. Ennen ympäristö on voinutkin tarkoittaa enemmän nimenomaan luontoa, mutta nykypäivänä ajattelen, että merkittävä osa ihmisen ympäristöä koostuu myös esimerkiksi digitaalisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä.

Luonto vahvasti hyvän olon paikka

Luontosuhde on ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta, arvoja sekä henkilökohtaisia kokemuksia luonnosta. Puhakka (2014) painottaa tutkimuksessaan, että ihmisen luontosuhteen muodostumiseen vaikuttavat merkittävästi vanhempien ja isovanhempien esimerkki sekä asuinympäristö. Omalla kohdallani voin vain olla samaa mieltä. Luontosuhteeni on lähtenyt muovautumaan varhaisista kokemuksista luonnossa vanhempieni kanssa. Metsässä leikkiminen ja liikkuminen sekä Saimaalla veneily ovat niitä asioita, jotka mainitsen, kun puhutaan parhaista lapsuuden muistoista. Ympäristön hahmottaminen luonnon elementtien kautta on auttanut minua liikkumaan lapsena lähiympäristössäni sekä vanhempana myös uusissa ympäristöissä. Oma luontosuhteeni on siis lähtenyt kehittymään vahvasti omien kokemusteni myötä. Myös vanhempieni asenne luontoa kohtaan on varmasti päässyt vaikuttamaan siihen, miten suhtaudun luontoon. Luonto oli hyvin vahvasti hyvän olon paikka, jonne mentiin silloin kun oli vapaa-aikaa. Se oli hyvin vahvasti myös erilaisten hyödykkeiden lähde. Tätä kaikkea luonto edustaa minulle edelleenkin, mutta huoli on lisääntynyt. Lähimetsäni pitää huolta minun hyvinvoinnistani mutta miten minä pidän huolta sen hyvinvoinnista?

Luonnon positiivisista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin löytyy paljon tutkimuksia ja julkaisuja. Luonto voi innoittaa ja antaa jopa merkitystä elämälle. Se voi olla myös merkityksellinen osa identiteettiämme. Luonnolla voi olla positiivisia vaikutuksia keskellä kaupunkia, sillä myös rakennetut puistot ja viheralueet ovat luontoa. Luonnon arvostamisen voidaan ajatella liittyvän myös suoraan yksilön käytökseen. Luontosuhde vaikuttaa todennäköisesti siihen, miten kohtelemme luontoa tai miten ymmärrämme ihmisen ja luonnon välisen riippuvuussuhteen. (Kaikkonen ym. 2014; Puhakka 2014)

Luontosuhteen luominen mukaan perusopetukseen

Tulevana opettajana painotan, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus luoda oma luontosuhde kokemuksen kautta. Meillä on paljon tietoa siitä, kuinka luonnolla on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Miksi sitä ei otettaisi enemmän huomioon myös perusopetuksessa? Nykypäivänä painotetaan toiminnallista ja kokemuksellista oppimista. Uuden oppimista ja oivaltamista ei voida jättää vain oppikirjan varaan. Mikäli haluamme kasvattaa tästä sukupolvesta sellaisen, joka välittää ympäristöstään ja ymmärtää myös luonnon merkityksen hyvinvoinnissa, tulee meidän tarjota mahdollisuus jokaiselle luoda oma luontosuhteensa oikeasti kosketuksessa luonnon kanssa.

Tulevana opettajana painotan, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus luoda oma luontosuhde kokemuksen kautta.

Olen ollut onnekkaassa asemassa, sillä luonto on ollut läsnä elämässäni lapsesta asti ja olen saanut kokea sen positiiviset vaikutukset elämääni. Näin ei kuitenkaan olisi ollut ilman kodin ja perheen vaikutusta. Koulun merkitys luontosuhteeni kehitykseen on ollut suhteellisen pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamia retkiä koko peruskoulun ajalta ja liikuntatunteja koulumme lähiympäristössä. Tulevana opettajana tulen kohtaamaan oppilaissani hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia yksilöitä. Koulun merkitys erilaisten kokemusten tarjoajana sekä oman identiteetin vahvistajana kasvattaa merkitystään etenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka eivät saa tarvittavaa tukea kotoaan.

Luontokokemuksia ei korvata teknologialla

Luonto, sellaisena kuin sen tunnemme, on tällä hetkellä uhattuna kiihtyneen ilmastonmuutoksen myötä. Sen suojeleminen tulee tärkeäksi sellaiselle, joka kokee luonnon itselleen merkitykselliseksi. On siis turhaa puhua oppilaiden kanssa ilmastonmuutoksesta ja aiheuttaa pahimmillaan ilmastoahdistusta, mikäli luontosuhteen muodostaminen, luonnosta puhuminen sekä sen kokeminen nimenomaan hyvinvoinnin näkökulmasta ei kuulu oleellisesti opetukseen.

Kouluvuosi ja siihen budjetoidut rahat sekä kuhunkin oppiaineeseen varattu aika rajoittavat sitä, kuinka usein oppilaiden kanssa voidaan lähteä retkelle pidemmän matkan päässä olevaan luontokohteeseen. Tällaiset retket voivat olla hyvinkin merkittäviä luontosuhteen muodostamisen kannalta. Teknologian yhdistäminen ja hyödyntäminen on myös avannut monia uusia keinoja saada kokemuksia luonnosta ilman sinne menoa. Esimerkiksi erilaiset riistakameroilla seurattavat eläimet sekä dokumentit ja videot ovat hyvä lisä ja täydentävät konkreettisia luontokokemuksia etenkin silloin kun luontoa ei ole oppilaiden lähiympäristössä. Teknologialla ei kuitenkaan voida tulevaisuudessakaan korvata kokemuksia oikeasta luonnosta.

NOORA BJÖRN


Lähteet:
Kaikkonen, H., Virkkunen, V., Kajala, L., Erkkonen, J., Aarnio, M. ja Korpelainen, R. (2014). Terveyttä ja hyvinvointia kansallispuistoista – Tutkimus kävijöiden kokemista vaikutuksista.
Puhakka, R. (2014). Y-sukupolvi luonnossa. Luonnon merkitykset kaupungistuvassa yhteiskunnassa. Alue ja ympäristö vol 43 nro 1, s. 34-48.

Teksti on osa Meneekö metsään? -juttusarjaa.

Metsien kestävä käyttö on yksi aikamme suurista ympäristökysymyksistä. Siksi myös lasten ja nuorten metsäsuhde on herättänyt kiinnostusta päättäjien ja tutkijoiden keskuudessa. Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineen Ihminen ja ympäristö -kurssin opiskelijoita pyydettiin kirjoittamaan tekstejä ajankohtaisista ympäristöaiheista. Kurssin vastuuopettajana toimii luonnonvarahallinnan professori Irmeli Mustalahti, joka johtaa ALL-YOUTH-tutkimushankkeen Kestävää hyvinvointia luomassa -osatutkimusta (Suomen Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituspäätösnumero 312689 ja osatutkimuksen rahoituspäätösnumero 312692). Nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä tutkiva ALL-YOUTH -tutkimushanke on ollut Ihminen ja ympäristö -kurssilla mukana kehittämässä klinikkaoppimista, jossa keskeistä on, että opiskelijat yhdessä vastuuopettajan kanssa suunnittelevat ja toteuttavat heiltä pyydetyn tiedonhankintatehtävän tai muun toimijaverkoston pyytämän hankkeen. Kurssin aikana opiskelijoilta pyydetyistä opiskelijateksteistä on toimitettu neljän tekstin Meneekö metsään? -juttusarja. Teksteissä kuvastuu sekä nuorten oma metsäsuhde että heidän oma ajattelunsa metsien kestävästä käytöstä. Meneekö metsään? -juttusarjan tekstit on toimittanut ALL-YOUTH-hankkeen vuorovaikuttaja Pasi Huttunen Itä-Suomen yliopistosta.

Otsikkokuva: Pasi Huttunen

Noora Björn

Kirjoittaja on luokanopettajaopiskelija Itä-Suomen yliopistossa.