Teksti on osa Kestävä kuluttajuus -juttusarjaa, joka on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopiston kestävän kehityksen johdantojakson kanssa. Kurssin aikana opiskelijat tutustuvat luentojen ja artikkelien avulla kestävään kehitykseen eri näkökulmista. Kurssin lopputöinä laadituissa teksteissä opiskelijat yhdistelevät, soveltavat ja jalostavat luennoilta ja kurssin oheislukemistosta omaksumiaan tietoja ja näkökulmia.
Kiertotalous – pieniä suuria tekoja
Posterityöryhmä: Annamari Mäenhovi (informaatiotutkimus), Mari Törmänen (sosiaalipolitiikka), Liisa Sirnelä (englannin kieli ja kirjallisuus)
Jutun teksti: Liisa Sirnelä
”Liian iso asia, ei yhden ihmisen toimilla ole mitään merkitystä.” Tämä lienee monelle tuttu vastaus, kun puhutaan kestävän kehityksen edistämisestä. Kuitenkin Suomen ympäristökeskuksen mukaan kotitaloudet tuottivat 66 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme vuonna 2015 (Nissinen & Savolainen 2019). Suurimmat linjaukset ja ratkaisut päästöjen vähentämiseksi tehdään toki yhteiskunnallisella tasolla, mutta moni näistä vaatii toimiakseen myös yksilötason tekoja, ja ennen kaikkea asennemuutosta. Kiertotalous on tärkeässä asemassa pyrkiessämme kohti kestävämpää elämäntapaa, ja tarjoaa monen tasoisia keinoja kestävämpiin arjen valintoihin esimerkiksi kierrätyksen kautta.
Mutta kuinka keskustelun kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta voisi tuoda lähemmäksi yksittäistä kuluttajaa? Kuinka tehdä suuresta asiasta lähestyttävämpi heille, jotka edelleen pohtivat, voiko heidän toimillaan olla mitään merkitystä? Toisaalta on myös heitä, jotka jo pyrkivät ottamaan kestävän kehityksen huomioon omassa arjessaan, mutta samalla kokevat jonkinlaista turhautumista, koska omat teot tai valinnat eivät tunnu merkittäviltä. Halusimme kurssin tarjoaman mahdollisuuden myötä pohtia keinoja, joiden avulla kestävän kehityksen voisi ottaa pienin askelin osaksi arkea, innostaa ihmisiä huomaamaan ympärillään mahdollisuuksia muutoksiin, ja toisaalta kannustaa myös heitä, jotka ovat jo ottaneet asian omakseen.
Vaikka kestävä kehitys, kiertotalous ja kierrätys kiinnostavat suurta osaa kuluttajista (esim. Laurent, 2020), ei hyvien valintojen tekeminen ole kiireisessä arjessa aina helppoa. Yksinkertainen, helposti omaksuttava tieto esimerkiksi uudelleen käytetyn muovipussin yllättävän pienestä ekologisesta jalanjäljestä (Bisinella et al., 2018) tai pikamuodin ympäristöhaitoista (esim. Niinimäki, 2015) voi auttaa ottamaan askelia kohti kestävämpää arkea, ja toisaalta herätellä kyseenalaistamaan sitkeitä uskomuksia siitä, millaisia kestävät valinnat ovat.
Tekojen ei tarvitse olla suuria ollakseen vaikuttavia. Pienet teot ja keksinnöt voivat tuottaa onnistumisen elämyksiä, ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti asenteisiin suuria muutoksia kohtaan. Asenteet ovat myös tarttuvia. Kiertotalouden arkipäiväistäminen ja omista teoista puhuminen, sekä toisten kannustaminen ja kehuminen auttavat saamaan aikaan suurempaa muutosta.
Särkikala – ekologinen superfood
Posterityöryhmä: Markus Pelin (tietojenkäsittelytiede) ja Laura Okko (journalistiikka ja viestintä)
Jutun teksti: Laura Okko
Kestävät ruokavalinnat puhuttavat, ja yhä useampi pohtii omaa ympäristökuormaansa ruokavalionsa kautta. Kotimainen kala lautasella on aina hyvä valinta, mutta unohdettu särkikala on todellinen ekologinen superfood. Särkikala on yhtä aikaa sekä hyvää ja terveellistä ravintoa että erinomainen valinta ekologisuutensa tähden. Posterimme nostaa esiin kotimaiset särkikalat, tyypillisinä esimerkkeinä särki, lahna ja säyne.
Tuhansien järvien maassamme tuoreen, kotimaisen kalan luulisi löytävän tiensä ateriaksi useastikin, mutta todellisuus on toista. Luonnonvarakeskuksen mukaan (2017) suomalainen syö kalaa keskimäärin 14 kg vuodessa ja lihaa 80 kg vuodessa. Kalastakin vain 4 kg on kotimaista ja 10 kg on tuontikalaa. Kotimaisuusaste on pienentynyt koko 2000-luvun (Luonnonvarakeskus). Vaikka särkikalojen osuus kotimaisen kalan kulutuksesta on lisääntynyt, sitä kestäisi lisätä entisestään – särkikalojen syöminen nimittäin auttaa taistelussa vesistöjen rehevöitymistä vastaan. Vesistöjen ongelma on liiallinen ravinnepitoisuus, useimmiten maatalouden lannoitteista vesistöihin valuva fosfori ja typpi, mikä aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä (Kuluttajaliitto). Särkikalat toimivat erinomaisena ravinteiden poistajana. Niihin sitoutuu paljon fosforia, arvioiden mukaan jopa 0,7 – 0,8 prosenttia kalan painosta, joten tuhannen kilon särkikalasaaliissa poistuu jopa 7 – 8 kg fosforia järvestä. (Setälä, 2015). Syömällä kokonaisen lahnan kerran kuussa Itämerestä poistuu 9 grammaa fosforia, joka puolestaan kasvattaisi levää yli 100 kg (Yle, 2019).
Tällä hetkellä kalastamme järvistämme paljon petokaloja, kuten haukia, kuhaa ja ahvenia (Luonnonvarakeskus, 2017), ja petokalojen vähentyessä särkikalakannat pääsevät kasvuun. Myös rehevöityminen runsastuttaa särkikalakantoja, sillä särkikalat kestävät petokaloja paremmin rehevän vesistön happikatoa. Koska särkikalakannat ovat ylitiheitä, niitä hoitokalastetaan. Vähäisen kulutuksen takia särkikaloille on etsitty muita kohteita, kuten niiden käyttö rehuksi ja biodieseliksi, vaikka hoitokalastettu särkikala on yhtä lailla suoraan ihmiselle hyvää ravintoa. Kala-ateriaa suositellaan syötäväksi muutaman kerran viikossa sen terveellisyyden tähden, sillä särkikalat sisältävät reilusti proteiinia, rasvahappoja ja D-vitamiinia. Aiemmin särkikalaa on nimitetty roskakalaksi, mutta maine taitaa olla ainakin jossain määrin mennyttä, ja särkikala on nosteessa (Luonnonvarakeskus, 2015). Särkikalaa on nykyään myös saatavilla ruokakaupoista monenlaisina tuotteina. Oikein valmistettuna särkikalat ovat herkullisia, joten särkikalalla on monta hyvää ekologista ja terveyssyytä päätyä ateriaksi sen sijaan, että niitä jatkossakin vain hoitokalastetaan muuhun käyttöön.
TAMPEREEN YLIOPISTO
Otsikkokuva: Unsplash
Kirjallisuus
Bisinella, V. et al. (2018) Life Cycle Assessment of grocery carrier bags. The Danish Environmental Protection Agency. Luettu 21.10.2020.
Ekoneum (2018). Suomalaiset syövät kotimaista kalaa 4 kg asukasta kohti – tuontikalan osuus noussut. Luettu 19.10.2020.
Kuluttajaliitto. Järvikalan syöminen on ympäristöteko. Luettu 19.10.2020.
Laurent, L. (2020) Kuluttajaa kiinnostaa – mutta yhteiskunnan on luotava edellytykset kiertotaloudelle. Versus. Käännös Petri Junna. Luettu 21.10.2020.
Luonnonvarakeskus. Kalamarkkinat ja kalan kulutus. Luettu 19.10.2020.
Niinimäki, K. (2015) Liian moni vaate päätyy suoraan tehtaasta kaatopaikalle. Sitra. 13.7.2015. Luettu 21.10.2020.
Nissinen, A. & Savolainen, H. (2019). Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö – ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2019. Suomen ympäristökeskus.
Setälä, J., Airaksinen, S., Lilja, J., & Raitaniemi, J. (2012). Pilottihanke vajaasti hyödynnetyn kalan käytön edistämiseksi. Loppuraportti. RKTL:n työraportteja 10/2012. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki, 2012.
Setälä, J. (2015). Rannikkovesien poistokalastus. Luonnonvarakeskus, 2015.
Suomen ympäristökeskus (2020). Vesieliöt. Luettu 19.10.2020.
Vallila, H.M. (2019). Syö särkeä, siinä on järkeä – kolme hyvää syytä särkikalojen syömiseen. Yle 10.12.2019.
Koskinen, P. (2019). Nollaa Itämeri-päästösi herkuttelemalla – Yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää. Yle 2.12.2019.
WWF (2020). Kalaopas. Särki ja Lahna. Luettu 20.10.2020.
Kiertotalous – pieniä suuria tekoja
Posterityöryhmä: Annamari Mäenhovi (informaatiotutkimus), Mari Törmänen (sosiaalipolitiikka), Liisa Sirnelä (englannin kieli ja kirjallisuus)
Jutun teksti: Liisa Sirnelä
”Liian iso asia, ei yhden ihmisen toimilla ole mitään merkitystä.” Tämä lienee monelle tuttu vastaus, kun puhutaan kestävän kehityksen edistämisestä. Kuitenkin Suomen ympäristökeskuksen mukaan kotitaloudet tuottivat 66 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme vuonna 2015 (Nissinen & Savolainen 2019). Suurimmat linjaukset ja ratkaisut päästöjen vähentämiseksi tehdään toki yhteiskunnallisella tasolla, mutta moni näistä vaatii toimiakseen myös yksilötason tekoja, ja ennen kaikkea asennemuutosta. Kiertotalous on tärkeässä asemassa pyrkiessämme kohti kestävämpää elämäntapaa, ja tarjoaa monen tasoisia keinoja kestävämpiin arjen valintoihin esimerkiksi kierrätyksen kautta.
Mutta kuinka keskustelun kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta voisi tuoda lähemmäksi yksittäistä kuluttajaa? Kuinka tehdä suuresta asiasta lähestyttävämpi heille, jotka edelleen pohtivat, voiko heidän toimillaan olla mitään merkitystä? Toisaalta on myös heitä, jotka jo pyrkivät ottamaan kestävän kehityksen huomioon omassa arjessaan, mutta samalla kokevat jonkinlaista turhautumista, koska omat teot tai valinnat eivät tunnu merkittäviltä. Halusimme kurssin tarjoaman mahdollisuuden myötä pohtia keinoja, joiden avulla kestävän kehityksen voisi ottaa pienin askelin osaksi arkea, innostaa ihmisiä huomaamaan ympärillään mahdollisuuksia muutoksiin, ja toisaalta kannustaa myös heitä, jotka ovat jo ottaneet asian omakseen.
Vaikka kestävä kehitys, kiertotalous ja kierrätys kiinnostavat suurta osaa kuluttajista (esim. Laurent, 2020), ei hyvien valintojen tekeminen ole kiireisessä arjessa aina helppoa. Yksinkertainen, helposti omaksuttava tieto esimerkiksi uudelleen käytetyn muovipussin yllättävän pienestä ekologisesta jalanjäljestä (Bisinella et al., 2018) tai pikamuodin ympäristöhaitoista (esim. Niinimäki, 2015) voi auttaa ottamaan askelia kohti kestävämpää arkea, ja toisaalta herätellä kyseenalaistamaan sitkeitä uskomuksia siitä, millaisia kestävät valinnat ovat.
Tekojen ei tarvitse olla suuria ollakseen vaikuttavia. Pienet teot ja keksinnöt voivat tuottaa onnistumisen elämyksiä, ja sitä kautta vaikuttaa positiivisesti asenteisiin suuria muutoksia kohtaan. Asenteet ovat myös tarttuvia. Kiertotalouden arkipäiväistäminen ja omista teoista puhuminen, sekä toisten kannustaminen ja kehuminen auttavat saamaan aikaan suurempaa muutosta.
Särkikala – ekologinen superfood
Posterityöryhmä: Markus Pelin (tietojenkäsittelytiede) ja Laura Okko (journalistiikka ja viestintä)
Jutun teksti: Laura Okko
Kestävät ruokavalinnat puhuttavat, ja yhä useampi pohtii omaa ympäristökuormaansa ruokavalionsa kautta. Kotimainen kala lautasella on aina hyvä valinta, mutta unohdettu särkikala on todellinen ekologinen superfood. Särkikala on yhtä aikaa sekä hyvää ja terveellistä ravintoa että erinomainen valinta ekologisuutensa tähden. Posterimme nostaa esiin kotimaiset särkikalat, tyypillisinä esimerkkeinä särki, lahna ja säyne.
Tuhansien järvien maassamme tuoreen, kotimaisen kalan luulisi löytävän tiensä ateriaksi useastikin, mutta todellisuus on toista. Luonnonvarakeskuksen mukaan (2017) suomalainen syö kalaa keskimäärin 14 kg vuodessa ja lihaa 80 kg vuodessa. Kalastakin vain 4 kg on kotimaista ja 10 kg on tuontikalaa. Kotimaisuusaste on pienentynyt koko 2000-luvun (Luonnonvarakeskus). Vaikka särkikalojen osuus kotimaisen kalan kulutuksesta on lisääntynyt, sitä kestäisi lisätä entisestään – särkikalojen syöminen nimittäin auttaa taistelussa vesistöjen rehevöitymistä vastaan. Vesistöjen ongelma on liiallinen ravinnepitoisuus, useimmiten maatalouden lannoitteista vesistöihin valuva fosfori ja typpi, mikä aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä (Kuluttajaliitto). Särkikalat toimivat erinomaisena ravinteiden poistajana. Niihin sitoutuu paljon fosforia, arvioiden mukaan jopa 0,7 – 0,8 prosenttia kalan painosta, joten tuhannen kilon särkikalasaaliissa poistuu jopa 7 – 8 kg fosforia järvestä. (Setälä, 2015). Syömällä kokonaisen lahnan kerran kuussa Itämerestä poistuu 9 grammaa fosforia, joka puolestaan kasvattaisi levää yli 100 kg (Yle, 2019).
Tällä hetkellä kalastamme järvistämme paljon petokaloja, kuten haukia, kuhaa ja ahvenia (Luonnonvarakeskus, 2017), ja petokalojen vähentyessä särkikalakannat pääsevät kasvuun. Myös rehevöityminen runsastuttaa särkikalakantoja, sillä särkikalat kestävät petokaloja paremmin rehevän vesistön happikatoa. Koska särkikalakannat ovat ylitiheitä, niitä hoitokalastetaan. Vähäisen kulutuksen takia särkikaloille on etsitty muita kohteita, kuten niiden käyttö rehuksi ja biodieseliksi, vaikka hoitokalastettu särkikala on yhtä lailla suoraan ihmiselle hyvää ravintoa. Kala-ateriaa suositellaan syötäväksi muutaman kerran viikossa sen terveellisyyden tähden, sillä särkikalat sisältävät reilusti proteiinia, rasvahappoja ja D-vitamiinia. Aiemmin särkikalaa on nimitetty roskakalaksi, mutta maine taitaa olla ainakin jossain määrin mennyttä, ja särkikala on nosteessa (Luonnonvarakeskus, 2015). Särkikalaa on nykyään myös saatavilla ruokakaupoista monenlaisina tuotteina. Oikein valmistettuna särkikalat ovat herkullisia, joten särkikalalla on monta hyvää ekologista ja terveyssyytä päätyä ateriaksi sen sijaan, että niitä jatkossakin vain hoitokalastetaan muuhun käyttöön.
TAMPEREEN YLIOPISTO
Otsikkokuva: Unsplash
Bisinella, V. et al. (2018) Life Cycle Assessment of grocery carrier bags. The Danish Environmental Protection Agency. Luettu 21.10.2020.
Ekoneum (2018). Suomalaiset syövät kotimaista kalaa 4 kg asukasta kohti – tuontikalan osuus noussut. Luettu 19.10.2020.
Kuluttajaliitto. Järvikalan syöminen on ympäristöteko. Luettu 19.10.2020.
Laurent, L. (2020) Kuluttajaa kiinnostaa – mutta yhteiskunnan on luotava edellytykset kiertotaloudelle. Versus. Käännös Petri Junna. Luettu 21.10.2020.
Luonnonvarakeskus. Kalamarkkinat ja kalan kulutus. Luettu 19.10.2020.
Niinimäki, K. (2015) Liian moni vaate päätyy suoraan tehtaasta kaatopaikalle. Sitra. 13.7.2015. Luettu 21.10.2020.
Nissinen, A. & Savolainen, H. (2019). Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö – ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2019. Suomen ympäristökeskus.
Setälä, J., Airaksinen, S., Lilja, J., & Raitaniemi, J. (2012). Pilottihanke vajaasti hyödynnetyn kalan käytön edistämiseksi. Loppuraportti. RKTL:n työraportteja 10/2012. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki, 2012.
Setälä, J. (2015). Rannikkovesien poistokalastus. Luonnonvarakeskus, 2015.
Suomen ympäristökeskus (2020). Vesieliöt. Luettu 19.10.2020.
Vallila, H.M. (2019). Syö särkeä, siinä on järkeä – kolme hyvää syytä särkikalojen syömiseen. Yle 10.12.2019.
Koskinen, P. (2019). Nollaa Itämeri-päästösi herkuttelemalla – Yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää. Yle 2.12.2019.
WWF (2020). Kalaopas. Särki ja Lahna. Luettu 20.10.2020.
Posterit on tuotettu osana Tampereen yliopiston kestävän kehityksen opintojaksoa. Johdantokurssin vastaavana opettajana on toiminut Salla Jokela.Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston opiskelijoita, joita yhdistää halu soveltaa tieteellistä tietoa kestävän kehityksen edistämiseksi.
Takaisin ylös ↑
Hävikki-innovaatioilla kohti kestävää tulevaisuutta
Maatalouden kestävyyssiirtymä tarvitsee näkökulmia materiaalivirtoihin ja ei-inhimillisiin toimijoihin
Kulutustottumusten kyseenalaistaminen tie yksilötason muutoksiin – kestävän kehityksen posterinäyttely