Koti ja sukupuoli linkittyvät monin tavoin ajatuksissa, odotuksissa, käsityksissä ja kuvitelmissa. Kulttuurimme kantaa käsityksiä siitä, miten naiset ja miehet tekevät kotitöitä, sisustavat ja suhtautuvat kotiin. Saatamme esimerkiksi ajatella, että miehet sisustavat mielellään tummilla väreillä ja naiset ovat taitavia pesemään pyykkiä – tai että sisustusmaku ei riipu sukupuolesta ja kaikki voivat oppia käyttämään pyykinpesukonetta.
Analysoin pro gradu -tutkielmassani kuudentoista 20–39-vuotiaan nuoren aikuisen haastattelujen ja kirjoitelmien pohjalta sitä, miten sukupuoli ja koti liittyvät toisiinsa arjessa. Ohjaavatko perinteiset sukupuoliroolit toimimaan kotona tietyllä tavalla? Millainen mies tai nainen kotona voi olla? Miten omaa sukupuolta esitetään, rakennetaan ja koetaan, kun tehdään kodista kotia?
Tutkimuskohteena koti ja sukupuoli
Kiinnostuin kodista ja sukupuolesta tutkimusaiheena opiskellessani yhteiskuntamaantiedettä. Arjen maantieteen luennolla tilastot näyttivät, että naiset käyttävät edelleen miehiä enemmän aikaa kotitöihin. Sukupuolentutkimuksen tenttiä varten luetussa Aikuisten arki -kirjassa Eeva Jokinen avasi sitä, miten asioiden ja tekojen – esimerkiksi pyykinpesun – toistaminen saa ne ajan kuluessa vaikuttamaan ”luonnostaan” miesten tai naisten jutulta. Feministisen maantieteen kurssilla Andrew Gorman-Murrayn artikkelit kodista ja miehistä innostivat pohtimaan, kokevatko kaveripiirini miehet kodin samalla tavalla kuin minä.
Miten sukupuoli on mukana, kun tiskaamme, valitsemme verhoja, puhdistamme WC-pönttöä, kutsumme vieraita kylään, puhumme kodista tai ajattelemme sitä?
Aloin nähdä omankin suhteeni kotiin uusista näkökulmista. Millä tavoilla sukupuoleni vaikuttaa siihen, mitä teen kotona, millaiseksi koen kodin ja miten puhun siitä? Miksi toisinaan huomaan naisena ottavani vastuuta kodin siisteydestä tai sisustusvalinnoista? Kietoutuvatko perinteiset sukupuoliroolit omiin tekoihini ja tunteisiini silloinkin, kun en edes tiedosta asiaa? Entä millainen on kodin ja sukupuolen suhde muiden nuorten aikuisten elämässä? Miten sukupuoli on mukana, kun tiskaamme, valitsemme verhoja, puhdistamme WC-pönttöä, kutsumme vieraita kylään, puhumme kodista tai ajattelemme sitä?
Alison Blunt ja Robyn Dowling ovat hahmotelleet kodin maantieteellisen tutkimuksen keskeisiä ajatuksia, joista yksi on käsitys siitä, että koti ei ole pelkästään fyysinen paikka, vaan siihen liittyy myös ajatuksia, kuvitelmia, tunteita ja toiveita. Tämä sopii arkisiin kokemuksiin kodista: kodin seinien lisäksi tärkeää on tunne siitä, että on kotona. Kotia ja kotoisuuden tunnetta luodaan ja ylläpidetään jatkuvasti esimerkiksi pitämällä huolta kodista ympäristönä – siivoamalla, korjaamalla, järjestelemällä ja sisustamalla. Samalla toistetaan ja luodaan kodin merkityksiä. Tällaista toimintaa, jossa kodista tehdään kotia, kutsutaan kodin tekemisen käytännöiksi. Kotia tehdessä ei kuitenkaan tehdä pelkästään kotia, vaan myös rakennetaan omaa identiteettiä ja tuotetaan – eli esitetään ja tehdään – omaa sukupuolta. Tätä kodin tekemisen käytäntöjen ja sukupuolen yhteyttä lähdin gradussani tutkimaan.
Sukupuoleen ja kotiin liittyvillä odotuksilla vain pieni rooli elämässä
Suurin osa tutkimukseni osallistujista kertoi tunnistavansa sukupuoleen ja kotiin liittyviä odotuksia. Tällaisia odotuksia nimettiin paljon. Esimerkiksi sisustamisesta ja tarkasta siivoamisesta kirjoitettiin asioina, joiden usein ajatellaan olevan naisille tyypillisempiä. Osa miehistä mainitsi, että stereotyyppinen käsitys sisustamisesta naisten juttuna tulee joskus mieleen, kun sisustaa omaa kotia tai puhuu siitä. Käsitys ei kuitenkaan vaikuttanut näiden miesten toimintaan, vaan sisustaminen oli luonteva ja itsestään selvä osa yksin asuvan miehen kodin tekemisen käytäntöjä.
Vaikka useimmat tutkimuksen osallistujat tunnistivat ja nimesivät sukupuoleen liittyviä odotuksia, he eivät yleensä kokeneet, että odotukset vaikuttaisivat heidän omaan toimintaansa tai käsityksiinsä. Toisaalta jotkut kertoivat, että heillä itsellään tai heidän lähipiirillään on odotuksia sukupuolen suhteen: esimerkiksi osa naisista pohti vastuutaan kodin siisteydestä. Käsitykset miehen ja naisen rooleista ilmenivät itseen kohdistuvina odotuksina ja siten vaikuttivat omaan toimintaan. Muutama osallistuja kertoi myös odotuksista, joita itse kohdisti puolisoonsa: puolison toivottiin esimerkiksi toimivan lapsuudenkodista omaksutun roolin mukaisesti.
Sukupuoleen ja kotiin liittyvistä odotuksista kerrottiin kuitenkin useimmiten etäisenä juttuna, joka ei juurikaan vaikuttanut omaan elämään. Näihin odotuksiin liittyi myös erilaisia tunteita. Joskus iloa tuotti sukupuolta koskevien odotusten mukaisesti toimiminen ja joskus se, että tiedosti toimivansa niitä vastaan.
Ihmisten ominaisuuksia selittää persoonallisuus eikä sukupuoli
Kun tutkimuksen osallistujat puhuivat tavoistaan toimia kotona, he kehystivät asian usein yksilöllisyydellä. Omien kodin käytäntöjen ei siis nähty johtuvan sukupuolesta vaan yksilöllisestä persoonallisuudesta, jota sukupuoli ei selitä. Osa naisista pohti, että heidän siivous- tai sisustuskäytäntöjään voisi pitää naisille tyypillisinä. He kuitenkin kertoivat tekevänsä asiat niin kuin itse haluavat, ja heidän käytäntönsä eivät siis ilmentäneet sukupuolta vaan esimerkiksi heidän luonnettaan tai mieltymyksiään.
Aineistossa ei mainittu tasa-arvoa juuri lainkaan, mutta kotitöiden osalta puhuttiin melko paljon siitä, että puolisoiden pitäisi jakaa kotityöt tasan. Tällaisessa puheessa näkyy tasa-arvon ihanne, vaikka tasa-arvoa sanana ei mainittaisi. Ehkä tavoite kotitöiden tasaisesta jakamisesta on jo niin tuttu, ettei sitä tarvitse perustella.
Kuva: Martin Péchy/Pexels
Sisustamista puolestaan ei kehystetty tasa-arvolla. Sisustaminen erottuu aineistosta myös siten, että sen suhteen jotkut kirjoituspyyntöön vastanneet pohtivat miesten ja naisten persoonallisuuksien eroja. Muutama vastaaja arveli havaintojensa perusteella, että naiset ovat innokkaampia sisustajia ja naisten tapa sisustaa kotia on erilainen kuin miesten: esimerkiksi koriste-esineitä, pitsiä ja huoliteltua sisustusta pidettiin naisille tavallisempana. Nämä ovatkin niitä aineiston harvoja hetkiä, joissa sukupuolen ajatellaan vaikuttavan siihen, millainen ihminen on ja miten hän toimii kodissaan.
Harjoiteltua luonnollisuutta ja erilaisia tapoja olla mies tai nainen
Eeva Jokinen kirjoittaa sukupuolitapaisuudesta eli siitä, että naisille tai miehille luonnollisilta vaikuttavat asiat ovat itse asiassa muuttuneet ”luonnollisiksi” harjoittelun ja toiston kautta. Sukupuolitapaisuus näkyy aineistossa esimerkiksi puheessa, jossa kerrotaan miehille tai naisille tyypillisistä kodin käytännöistä tai taidoista mutta ajatellaan, että ne on hankittu opettelemalla ja harjoittelemalla. Toisaalta sukupuolitapaisuuden käsitteen avulla voi haastaa ajatusta siitä, että omat tavat toimia kotona liittyvät persoonallisuuteen mutta eivät sukupuoleen. Jos oppii naisena kokemaan luontevana asioita, joihin ympäröivä maailma kannustaa naisia, onko kyse yksilöllisestä persoonallisuudesta vai menneisyyden sukupuoliroolien kaiusta, joka on juurtunut tapoihin ja ylettyy niiden avulla nykyhetkeen? Vai ehkä molemmista?
Analysoin myös sitä, miten tutkimuksen osallistujat kertoivat monenlaisista tavoistaan olla mies tai nainen kotia tehdessä ja kodin käytäntöjen keskellä. Esimerkiksi osa miehistä vertasi haastattelussa omia tapojaan kuvitteelliseen ”keskivertoon mieheen”, joka kenties ilmensi haastateltujen käsityksiä siitä, millaisia miesten ajatellaan yleensä olevan. Miehet saattoivat esimerkiksi arvella, ettei keskivertomies hankkisi kotiinsa kausivaloja. Heille itselleen koti vaikutti silti paikalta, jossa voi olla vaivattomasti oma itsensä myös siinä mielessä, että saa olla juuri sellainen mies tai nainen kuin on.
Kodin asiat ovat yhteiskunnan asioita
Sukupuoli ei ole ainoa asia, jonka perusteella ihmisiin kohdistetaan odotuksia. Gradussani en käsitellyt lähes lainkaan sitä, miten esimerkiksi seksuaalisuus, etnisyys, luokka, ikä ja terveydentila vaikuttavat siihen, mitä meiltä odotetaan ja millaisia odotuksia itse kannamme. Myös sukupuolen moninaisuus jäi näkymättömiin, koska tutkimuksen osallistujat kirjoittivat itsestään miehinä ja naisina.
Tutkielmani näkökulma johdattaa katsomaan asumuksen seinien sisälle, pieneltä tuntuviin asioihin, joiden keskellä elämme. Kodin arkiset asiat saattavat tuntua tavanomaisilta, jopa vähäpätöisiltä. Kodin merkityksen huomaakin ehkä parhaiten, kun yrittää kuvitella elämää ilman kotia. Kodin asiat myös toistuvat lähes loputtomiin sukupuolittuneine odotuksineen – kahvikuppien tiskaaminen ja sohvannurkkaan istahtaminen ovat pieniä asioita, jotka seuraavat meitä päivästä toiseen.
Asumuksen ovet johtavat maailmaan: yhteiskunnan asiat liukuvat kotiin ja kodin asiat yhteiskuntaan.
Kotiin liittyvät asiat ovat osa ihmisten yksityistä elämää, mutta ne eivät ole pelkästään sitä. Asumuksen ovet johtavat maailmaan: yhteiskunnan asiat liukuvat kotiin ja kodin asiat yhteiskuntaan. Halusin gradussani tutkia arjen ja ihmisenä olon vaikeasti sanoitettavaa ydintä: miltä tuntuu olla minä elämälleni keskeisessä paikassa. Näihin arkisiin, henkilökohtaiselta tuntuviin kysymyksiin heijastuu maailma, jossa elämme.
KATARIINA KOTILA
Otsikkokuva: Designecologist/Pexels
Kirjallisuus
Blunt, Alison & Dowling, Robyn (2006) Home. Routledge, Lontoo ja New York.
Gorman-Murray, Andrew (2008) Masculinity and the home: a critical review and conceptual framework. Australian Geographer, 39(3), 367–379.
Jokinen, Eeva (2005) Aikuisten arki. Gaudeamus, Helsinki.
Katariina Kotila aloittelee Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntamaantieteen väitöskirjaa kodista ja yksinäisyydestä nuorten aikuisten elämän murroskohdissa. Kodin maantieteen kysymysten ihmettelyn ohella aika kuluu rumpujen ja pianon soittoa opettaessa.
Koti ja sukupuoli linkittyvät monin tavoin ajatuksissa, odotuksissa, käsityksissä ja kuvitelmissa. Kulttuurimme kantaa käsityksiä siitä, miten naiset ja miehet tekevät kotitöitä, sisustavat ja suhtautuvat kotiin. Saatamme esimerkiksi ajatella, että miehet sisustavat mielellään tummilla väreillä ja naiset ovat taitavia pesemään pyykkiä – tai että sisustusmaku ei riipu sukupuolesta ja kaikki voivat oppia käyttämään pyykinpesukonetta.
Analysoin pro gradu -tutkielmassani kuudentoista 20–39-vuotiaan nuoren aikuisen haastattelujen ja kirjoitelmien pohjalta sitä, miten sukupuoli ja koti liittyvät toisiinsa arjessa. Ohjaavatko perinteiset sukupuoliroolit toimimaan kotona tietyllä tavalla? Millainen mies tai nainen kotona voi olla? Miten omaa sukupuolta esitetään, rakennetaan ja koetaan, kun tehdään kodista kotia?
Tutkimuskohteena koti ja sukupuoli
Kiinnostuin kodista ja sukupuolesta tutkimusaiheena opiskellessani yhteiskuntamaantiedettä. Arjen maantieteen luennolla tilastot näyttivät, että naiset käyttävät edelleen miehiä enemmän aikaa kotitöihin. Sukupuolentutkimuksen tenttiä varten luetussa Aikuisten arki -kirjassa Eeva Jokinen avasi sitä, miten asioiden ja tekojen – esimerkiksi pyykinpesun – toistaminen saa ne ajan kuluessa vaikuttamaan ”luonnostaan” miesten tai naisten jutulta. Feministisen maantieteen kurssilla Andrew Gorman-Murrayn artikkelit kodista ja miehistä innostivat pohtimaan, kokevatko kaveripiirini miehet kodin samalla tavalla kuin minä.
Aloin nähdä omankin suhteeni kotiin uusista näkökulmista. Millä tavoilla sukupuoleni vaikuttaa siihen, mitä teen kotona, millaiseksi koen kodin ja miten puhun siitä? Miksi toisinaan huomaan naisena ottavani vastuuta kodin siisteydestä tai sisustusvalinnoista? Kietoutuvatko perinteiset sukupuoliroolit omiin tekoihini ja tunteisiini silloinkin, kun en edes tiedosta asiaa? Entä millainen on kodin ja sukupuolen suhde muiden nuorten aikuisten elämässä? Miten sukupuoli on mukana, kun tiskaamme, valitsemme verhoja, puhdistamme WC-pönttöä, kutsumme vieraita kylään, puhumme kodista tai ajattelemme sitä?
Alison Blunt ja Robyn Dowling ovat hahmotelleet kodin maantieteellisen tutkimuksen keskeisiä ajatuksia, joista yksi on käsitys siitä, että koti ei ole pelkästään fyysinen paikka, vaan siihen liittyy myös ajatuksia, kuvitelmia, tunteita ja toiveita. Tämä sopii arkisiin kokemuksiin kodista: kodin seinien lisäksi tärkeää on tunne siitä, että on kotona. Kotia ja kotoisuuden tunnetta luodaan ja ylläpidetään jatkuvasti esimerkiksi pitämällä huolta kodista ympäristönä – siivoamalla, korjaamalla, järjestelemällä ja sisustamalla. Samalla toistetaan ja luodaan kodin merkityksiä. Tällaista toimintaa, jossa kodista tehdään kotia, kutsutaan kodin tekemisen käytännöiksi. Kotia tehdessä ei kuitenkaan tehdä pelkästään kotia, vaan myös rakennetaan omaa identiteettiä ja tuotetaan – eli esitetään ja tehdään – omaa sukupuolta. Tätä kodin tekemisen käytäntöjen ja sukupuolen yhteyttä lähdin gradussani tutkimaan.
Sukupuoleen ja kotiin liittyvillä odotuksilla vain pieni rooli elämässä
Suurin osa tutkimukseni osallistujista kertoi tunnistavansa sukupuoleen ja kotiin liittyviä odotuksia. Tällaisia odotuksia nimettiin paljon. Esimerkiksi sisustamisesta ja tarkasta siivoamisesta kirjoitettiin asioina, joiden usein ajatellaan olevan naisille tyypillisempiä. Osa miehistä mainitsi, että stereotyyppinen käsitys sisustamisesta naisten juttuna tulee joskus mieleen, kun sisustaa omaa kotia tai puhuu siitä. Käsitys ei kuitenkaan vaikuttanut näiden miesten toimintaan, vaan sisustaminen oli luonteva ja itsestään selvä osa yksin asuvan miehen kodin tekemisen käytäntöjä.
Vaikka useimmat tutkimuksen osallistujat tunnistivat ja nimesivät sukupuoleen liittyviä odotuksia, he eivät yleensä kokeneet, että odotukset vaikuttaisivat heidän omaan toimintaansa tai käsityksiinsä. Toisaalta jotkut kertoivat, että heillä itsellään tai heidän lähipiirillään on odotuksia sukupuolen suhteen: esimerkiksi osa naisista pohti vastuutaan kodin siisteydestä. Käsitykset miehen ja naisen rooleista ilmenivät itseen kohdistuvina odotuksina ja siten vaikuttivat omaan toimintaan. Muutama osallistuja kertoi myös odotuksista, joita itse kohdisti puolisoonsa: puolison toivottiin esimerkiksi toimivan lapsuudenkodista omaksutun roolin mukaisesti.
Sukupuoleen ja kotiin liittyvistä odotuksista kerrottiin kuitenkin useimmiten etäisenä juttuna, joka ei juurikaan vaikuttanut omaan elämään. Näihin odotuksiin liittyi myös erilaisia tunteita. Joskus iloa tuotti sukupuolta koskevien odotusten mukaisesti toimiminen ja joskus se, että tiedosti toimivansa niitä vastaan.
Ihmisten ominaisuuksia selittää persoonallisuus eikä sukupuoli
Kun tutkimuksen osallistujat puhuivat tavoistaan toimia kotona, he kehystivät asian usein yksilöllisyydellä. Omien kodin käytäntöjen ei siis nähty johtuvan sukupuolesta vaan yksilöllisestä persoonallisuudesta, jota sukupuoli ei selitä. Osa naisista pohti, että heidän siivous- tai sisustuskäytäntöjään voisi pitää naisille tyypillisinä. He kuitenkin kertoivat tekevänsä asiat niin kuin itse haluavat, ja heidän käytäntönsä eivät siis ilmentäneet sukupuolta vaan esimerkiksi heidän luonnettaan tai mieltymyksiään.
Aineistossa ei mainittu tasa-arvoa juuri lainkaan, mutta kotitöiden osalta puhuttiin melko paljon siitä, että puolisoiden pitäisi jakaa kotityöt tasan. Tällaisessa puheessa näkyy tasa-arvon ihanne, vaikka tasa-arvoa sanana ei mainittaisi. Ehkä tavoite kotitöiden tasaisesta jakamisesta on jo niin tuttu, ettei sitä tarvitse perustella.
Sisustamista puolestaan ei kehystetty tasa-arvolla. Sisustaminen erottuu aineistosta myös siten, että sen suhteen jotkut kirjoituspyyntöön vastanneet pohtivat miesten ja naisten persoonallisuuksien eroja. Muutama vastaaja arveli havaintojensa perusteella, että naiset ovat innokkaampia sisustajia ja naisten tapa sisustaa kotia on erilainen kuin miesten: esimerkiksi koriste-esineitä, pitsiä ja huoliteltua sisustusta pidettiin naisille tavallisempana. Nämä ovatkin niitä aineiston harvoja hetkiä, joissa sukupuolen ajatellaan vaikuttavan siihen, millainen ihminen on ja miten hän toimii kodissaan.
Harjoiteltua luonnollisuutta ja erilaisia tapoja olla mies tai nainen
Eeva Jokinen kirjoittaa sukupuolitapaisuudesta eli siitä, että naisille tai miehille luonnollisilta vaikuttavat asiat ovat itse asiassa muuttuneet ”luonnollisiksi” harjoittelun ja toiston kautta. Sukupuolitapaisuus näkyy aineistossa esimerkiksi puheessa, jossa kerrotaan miehille tai naisille tyypillisistä kodin käytännöistä tai taidoista mutta ajatellaan, että ne on hankittu opettelemalla ja harjoittelemalla. Toisaalta sukupuolitapaisuuden käsitteen avulla voi haastaa ajatusta siitä, että omat tavat toimia kotona liittyvät persoonallisuuteen mutta eivät sukupuoleen. Jos oppii naisena kokemaan luontevana asioita, joihin ympäröivä maailma kannustaa naisia, onko kyse yksilöllisestä persoonallisuudesta vai menneisyyden sukupuoliroolien kaiusta, joka on juurtunut tapoihin ja ylettyy niiden avulla nykyhetkeen? Vai ehkä molemmista?
Analysoin myös sitä, miten tutkimuksen osallistujat kertoivat monenlaisista tavoistaan olla mies tai nainen kotia tehdessä ja kodin käytäntöjen keskellä. Esimerkiksi osa miehistä vertasi haastattelussa omia tapojaan kuvitteelliseen ”keskivertoon mieheen”, joka kenties ilmensi haastateltujen käsityksiä siitä, millaisia miesten ajatellaan yleensä olevan. Miehet saattoivat esimerkiksi arvella, ettei keskivertomies hankkisi kotiinsa kausivaloja. Heille itselleen koti vaikutti silti paikalta, jossa voi olla vaivattomasti oma itsensä myös siinä mielessä, että saa olla juuri sellainen mies tai nainen kuin on.
Kodin asiat ovat yhteiskunnan asioita
Sukupuoli ei ole ainoa asia, jonka perusteella ihmisiin kohdistetaan odotuksia. Gradussani en käsitellyt lähes lainkaan sitä, miten esimerkiksi seksuaalisuus, etnisyys, luokka, ikä ja terveydentila vaikuttavat siihen, mitä meiltä odotetaan ja millaisia odotuksia itse kannamme. Myös sukupuolen moninaisuus jäi näkymättömiin, koska tutkimuksen osallistujat kirjoittivat itsestään miehinä ja naisina.
Tutkielmani näkökulma johdattaa katsomaan asumuksen seinien sisälle, pieneltä tuntuviin asioihin, joiden keskellä elämme. Kodin arkiset asiat saattavat tuntua tavanomaisilta, jopa vähäpätöisiltä. Kodin merkityksen huomaakin ehkä parhaiten, kun yrittää kuvitella elämää ilman kotia. Kodin asiat myös toistuvat lähes loputtomiin sukupuolittuneine odotuksineen – kahvikuppien tiskaaminen ja sohvannurkkaan istahtaminen ovat pieniä asioita, jotka seuraavat meitä päivästä toiseen.
Kotiin liittyvät asiat ovat osa ihmisten yksityistä elämää, mutta ne eivät ole pelkästään sitä. Asumuksen ovet johtavat maailmaan: yhteiskunnan asiat liukuvat kotiin ja kodin asiat yhteiskuntaan. Halusin gradussani tutkia arjen ja ihmisenä olon vaikeasti sanoitettavaa ydintä: miltä tuntuu olla minä elämälleni keskeisessä paikassa. Näihin arkisiin, henkilökohtaiselta tuntuviin kysymyksiin heijastuu maailma, jossa elämme.
KATARIINA KOTILA
Otsikkokuva: Designecologist/Pexels
Blunt, Alison & Dowling, Robyn (2006) Home. Routledge, Lontoo ja New York.
Gorman-Murray, Andrew (2008) Masculinity and the home: a critical review and conceptual framework. Australian Geographer, 39(3), 367–379.
Jokinen, Eeva (2005) Aikuisten arki. Gaudeamus, Helsinki.
Takaisin ylös ↑
Katariina Kotila
Katariina Kotila aloittelee Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntamaantieteen väitöskirjaa kodista ja yksinäisyydestä nuorten aikuisten elämän murroskohdissa. Kodin maantieteen kysymysten ihmettelyn ohella aika kuluu rumpujen ja pianon soittoa opettaessa.
Eläminen Maan ulkopuolella
Globaalin matkailun kasvu haastaa paikallisuutta
Kestävää pedagogiikkaa ikäihmisille opetuksellisten pelien avulla
Takaisin ylös ↑