Teksti on osa Ihminen luonnossa ja luonto ihmisessä -juttusarjaa, jossa Itä-Suomen yliopiston opiskelijat ovat kirjoittaneet tekstejä ajankohtaisista ympäristöaiheista. Tähän juttusarjaan valitut tekstit ovat osa Itä-Suomen yliopiston Ihminen ja ympäristö -kurssin toteutusta. Nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja esteitä tutkiva ALL YOUTH-tutkimushanke on ollut kurssilla mukana kehittämässä klinikkaoppimista.
Jokaisella meistä on erilainen metsäsuhde, joka kuvaa sitä, miten yksilö kokee metsän ja mitä tuntee sitä kohtaan. Metsäsuhde voi muokkautua monien eri tekijöiden kuten elämäntilanteen, kokemusten, tunteiden ja ajatusten vaikutuksesta. Jotkut voivat nähdä metsän pelkästään raaka-aineena ja elinkeinona, kun toiset taas voivat nähdä metsän puhtaasti virkistyskäytön kautta. Toisilla suhde metsään voi olla läheinen, mutta toisille metsä voi näyttäytyä kaukaisena tai jopa pelottavana paikkana. Monesti ajatellaan metsänomistajien suhtautuvan metsiinsä vain rahan lähteenä ja elinkeinona, mutta nykyään tilanne ei ole niin yksinkertainen. Ennen metsänomistajat saivat tulonsa nimenomaan metsistä ja sieltä hankituista raaka-aineista, mutta nykymaailmassa metsien rahallinen arvo ei paina omistajien vaakakupissa enää yhtä paljon. Tämän myötä heidän metsäsuhteensa ovat muuttuneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia
Matila ym. (2018) määrittelevät metsäsuhteen yksilön ja metsän vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, jossa yksilöllä on joko suora tai välillinen elävä suhde metsään. Metsäsuhde voi olla suora tai välillinen metsän merkitessä fyysisen ympäristön lisäksi myös esimerkiksi resursseja, raaka-aineita sekä erilaisia mielikuvia. Se, mitä metsänomistaja metsillään tekee, peilautuu mielestäni suoraan omistajien metsäsuhteeseen. Metsien hoidossa on tiettyjä sääntöjä ja suosituksia, joiden avulla metsien hyvä kunto, kasvu sekä tuottavuus voidaan taata, mutta metsänomistajien suhde omiin metsiin korostuu metsään kohdistuvissa valinnoissa.
Kolme suurinta ryhmää metsänomistajissa ovat eläkeläiset (47%), palkansaajat (37%) sekä maa- ja metsätalousyrittäjät (10%). Eläkeläisten keskuudessa korostuu metsien virkistyskäyttö, kun taas palkansaajien sekä maa- ja metsätalousyrittäjien keskuudessa korostuu monitavoitteisuus ja tulot. (Karppinen ym. 2020). Eläkeläiset arvostavat metsää paikkana, joka tarjoaa kauniita maisemia, rauhallisuutta sekä suomalaista luontoa. Eläkeläisten metsäsuhde on ehtinyt muotoutua uudestaan jo monia kertoja eri elämäntilanteiden ja kokemusten myötä, ja voi olla, että heidänkin metsäsuhteensa on aiemmin perustunut ajatukseen metsästä elinkeinona. Palkansaajat saattavat nähdä metsän vain lisätulona muiden tulojen ja töiden ohella. Jos metsät eivät ole palkansaajille pääasiallinen elinkeino, miksei metsien virkistyskäyttö korostu enemmän ryhmän metsäsuhteessa? Syynä voi olla esimerkiksi metsien kokeminen kaukaisena. Palkansaajat eivät välttämättä käy usein metsässä töidensä jälkeen, jolloin metsien rooli heidän arjessaan ei ole merkittävä. Tässä näkyy mielestäni se, kuinka ihmiset ovat nykypäivänä vieraantuneet luonnosta.
Kuva: Riikka Talvinen
Maa- ja metsätalousyrittäjillä metsien käytössä korostuu monitavoitteisuus. He näkevät metsän tietenkin elinkeinona, mutta arvostavat metsää myös virkistyskäytön kautta. Maa- ja metsätalousyrittäjät ovat ammattinsa kautta tietoisia esimerkiksi metsien hoitoon liittyvistä seikoista, jotta he saisivat metsistään irti mahdollisimman paljon. Uskoisin, että he myös kiertelevät omissa metsissään ja viettävät siellä runsaasti aikaa. Tämän takia maa- ja metsätalousyrittäjien suhde metsään voi olla läheinen, ja he eivät näe metsää pelkästään tulonlähteenä.
Kaupunki vs. maaseutu
Metsäsuhde on yksilöllinen ja voi vaihdella paljon. Metsäsuhteeseen voi vaikuttaa myös asuinpaikka: kaupunkilaisen ja maaseudulla asuvan metsäsuhde voi erota toisistaan merkittävästi. Haja-asutusalueella asuvat näkevät ympärillään jatkuvasti puita ja metsää naapureiden ollessa satojen metrien tai jopa kilometrien päässä. Maaseudulla metsään lähteminen on helppoa ja nopeaa, ja siksi haja-asutusalueilla asuvat ovat ehkä jo pienestä pitäen viettäneet metsässä aikaa pienellä kynnyksellä. Metsänomistajuudessa tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että omistaja on tottunut metsänkävijä ja pitää metsässä olemisesta. Tällöin omistaja tietää, mitä kaikkea metsä voi parhaimmillaan antaa, ja on mahdollisesti hyödyntänyt sen antimia kuten marjoja ja sieniä. Tietämys metsistä voi vaihdella esimerkiksi koulutuksen mukaan, mutta myös metsäsuhteen takia. Läheinen suhde metsiin voi tarkoittaa sitä, että tietoisuus metsistä on varmasti ainakin kohtalaista, ja nämä tiedot ovat voineet siirtyä joko hiljaisena tai suullisena perintönä muun muassa omilta vanhemmilta.
Käytän esimerkkinä omaa metsäsuhdettani. Isäni on metsänomistaja, ja olen sitä kautta päässyt näkemään läheltä mitä metsänomistajuuteen kuuluu. Kuulin ensimmäistä kertaa muun muassa harvennuksista, avohakkuista ja tuulituhoista isältäni, joka myös työskentelee metsien parissa. Näin olen saanut tietoa metsistä ja oppinut näkemään metsät elinkeinona. Siitä huolimatta metsäsuhteeni ei perustu pelkästään taloudelliseen vakauteen, vaan paljon muuhunkin. Asuin lapsuuteni vanhalla maatilalla, jonka ympärillä on paljon metsää. Vietin mielelläni aikaa luonnossa muun muassa seikkaillen puiden lomassa ja ihmetellen metsän vaihtelevaa maisemaa. Uskon, että metsäsuhteeni on muokkautunut läheiseksi ja positiiviseksi juuri lapsuudenkotini ja sen ympäristön sekä koko elämäni mittaisen metsien tutkimisen ansiosta. Arvostan metsää sen monipuolisuuden ja kauneuden takia, mutta tiedostan sen antaman taloudellisen turvan, joka voidaan saavuttaa hyvällä metsänhoidolla. Tällaisen metsäsuhteen perusteella metsänomistajuuteni todennäköisesti perustuisi monitavoitteisuuteen.
Kuva: Riikka Talvinen
Kaupungistumisen myötä yhä useampi ihminen siirtyy kauemmas metsistä ja luonnosta. Kaupungissa asuvat ovat voineet vieraantua metsistä merkittävästi, sillä vaikka metsää on Suomessa käytännössä kaikkialla, kaupungissa voi joutua menemään kauas keskustasta ennen kuin pääsee kunnolla metsän helmaan. Tästä syystä kaupunkilaiset eivät todennäköisesti lähde useasti retkeilemään tai edes tarkastelemaan omia metsiään, jos ne ovat esimerkiksi automatkan päässä. Kaupungissa asuvat metsänomistajat eivät ole ehkä ollenkaan tietoisia metsien hoidoista, sen vaiheista tai kannattavista toimenpiteistä eivätkä he välttämättä tiedä edes omien metsiensä kuntoa. Tietämättömyys voi johtua mielenkiinnon puutteesta, ja voi esimerkiksi johtaa metsien hoitamattomuuteen ja sitä kautta huonoon kuntoon.
Omistajien metsäosaamisen väheneminen luo tarvetta päätöstuelle sekä metsäneuvonnalle, mutta myös metsän monipuolistuneet käyttömahdollisuudet voivat kasvattaa niiden tarvetta (Kurttila et al. 2015: 328). Erityisesti nuorilla päätöksentekoon liittyy epävarmuutta, joka johtuu puutteellisesta metsätietämyksestä. Tähän ratkaisuna nuoret kaipaisivat heille kohdistettua metsäkoulutusta kuten verkkokursseja, mentorointiohjelmia sekä vertaisoppimista muilta nuorilta metsänomistajilta. (Erkkilä ym. 2021). Uskon, että päätöstuen ja metsäneuvonnan avulla metsänomistaja saa mahdollisuuden kasvattaa metsäsuhdettaan ja uusia näkökulmia metsän tarkasteluun.
Metsäsuhde kehittyy
Mäntyranta kertoo artikkelissaan Metsänomistaja 2020- tutkimuksesta, jonka perusteella on arvioitu kaupungissa asuvien ja nuorien metsänomistajien olevan maalla asuvia tai iäkkäitä halukkaampia hakkaamaan omia metsiään. Mäntyranta mainitsee myös, että taloudellista turvaa ja tuottoa arvostavien metsänomistajien osuus on kasvussa. Itse näen näissä asioissa yhteyden, sillä kaupungistumisen myötä kaupungissa asuvien metsänomistajien osuus kasvaa, ja kaukainen omistusmetsä voi johtaa vieraantumiseen ja kaukaiseen metsäsuhteeseen, jolloin metsä nähdään vain lisätuloina. Erkkilän ym. (2021) mukaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa asuvat nuoret metsänomistajat kokevat metsät enemmänkin lisätulona, mutta haluavat silti säilyttää metsää virkistys- ja suojelukäytölle. Kaikkien nuorten metsäsuhde ei siis perustu vain ajatukseen metsästä lisätulona, vaan sisältää monia eri ulottuvuuksia samaan tapaan kuin muillakin metsänomistajilla.
omistajuudesta riippumatta mielestäni kaikkien olisi hyödyllistä välillä tutkia omia ajatuksiaan metsiä kohtaan
Asuu metsänomistaja sitten maalla tai kaupungissa, pelkkä ympäristö ei kuitenkaan tee metsäsuhdetta tietynlaiseksi. Kokemukset, ikä, näkemykset ja kiinnostus metsiä kohtaan ovat tekijöitä, jotka muokkaavat metsäsuhteen jokaisen omistajan kohdalla omanlaiseksi. Ei siis ole yhtä tiettyä kaavaa, jonka mukaan metsäsuhde rakennetaan, vaan se kehittyy ajan myötä yhä uudelleen ja uudelleen. Metsänomistajien on hyvä tarkastella omaa metsäsuhdettaan metsiä koskevien päätösten ja omien tavoitteiden takia, mutta omistajuudesta riippumatta mielestäni kaikkien olisi hyödyllistä välillä tutkia omia ajatuksiaan metsiä kohtaan. Meistä jokaisella kuitenkin on jonkinlainen suhde metsään, vaikkemme sitä aina sisäistäisikään.
Karppinen, H., Hänninen, H., & Horne, P. (2020) Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 73 s.
Kurttila, M., Pukkala, T., & Miina, J. (2015) Monitavoitteinen metsäsuunnittelu. Kirjassa: Salo, K. (toim.). Metsä. Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki. s. 325–328.
Riikka Talvinen opiskeee toista vuotta maantiedettä Itä-Suomen yliopistossa ja lukee sivuaineena metsätieteitä. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset metsiin kiinnostavat Riikkaa ja hänen haaveena olisi päästä tutkimaan niitä vielä jokin päivä.
Jokaisella meistä on erilainen metsäsuhde, joka kuvaa sitä, miten yksilö kokee metsän ja mitä tuntee sitä kohtaan. Metsäsuhde voi muokkautua monien eri tekijöiden kuten elämäntilanteen, kokemusten, tunteiden ja ajatusten vaikutuksesta. Jotkut voivat nähdä metsän pelkästään raaka-aineena ja elinkeinona, kun toiset taas voivat nähdä metsän puhtaasti virkistyskäytön kautta. Toisilla suhde metsään voi olla läheinen, mutta toisille metsä voi näyttäytyä kaukaisena tai jopa pelottavana paikkana. Monesti ajatellaan metsänomistajien suhtautuvan metsiinsä vain rahan lähteenä ja elinkeinona, mutta nykyään tilanne ei ole niin yksinkertainen. Ennen metsänomistajat saivat tulonsa nimenomaan metsistä ja sieltä hankituista raaka-aineista, mutta nykymaailmassa metsien rahallinen arvo ei paina omistajien vaakakupissa enää yhtä paljon. Tämän myötä heidän metsäsuhteensa ovat muuttuneet ja saaneet uusia ulottuvuuksia
Metsänomistajien metsäsuhteen rakentuminen yksilöllistä
Matila ym. (2018) määrittelevät metsäsuhteen yksilön ja metsän vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi, jossa yksilöllä on joko suora tai välillinen elävä suhde metsään. Metsäsuhde voi olla suora tai välillinen metsän merkitessä fyysisen ympäristön lisäksi myös esimerkiksi resursseja, raaka-aineita sekä erilaisia mielikuvia. Se, mitä metsänomistaja metsillään tekee, peilautuu mielestäni suoraan omistajien metsäsuhteeseen. Metsien hoidossa on tiettyjä sääntöjä ja suosituksia, joiden avulla metsien hyvä kunto, kasvu sekä tuottavuus voidaan taata, mutta metsänomistajien suhde omiin metsiin korostuu metsään kohdistuvissa valinnoissa.
Kolme suurinta ryhmää metsänomistajissa ovat eläkeläiset (47%), palkansaajat (37%) sekä maa- ja metsätalousyrittäjät (10%). Eläkeläisten keskuudessa korostuu metsien virkistyskäyttö, kun taas palkansaajien sekä maa- ja metsätalousyrittäjien keskuudessa korostuu monitavoitteisuus ja tulot. (Karppinen ym. 2020). Eläkeläiset arvostavat metsää paikkana, joka tarjoaa kauniita maisemia, rauhallisuutta sekä suomalaista luontoa. Eläkeläisten metsäsuhde on ehtinyt muotoutua uudestaan jo monia kertoja eri elämäntilanteiden ja kokemusten myötä, ja voi olla, että heidänkin metsäsuhteensa on aiemmin perustunut ajatukseen metsästä elinkeinona. Palkansaajat saattavat nähdä metsän vain lisätulona muiden tulojen ja töiden ohella. Jos metsät eivät ole palkansaajille pääasiallinen elinkeino, miksei metsien virkistyskäyttö korostu enemmän ryhmän metsäsuhteessa? Syynä voi olla esimerkiksi metsien kokeminen kaukaisena. Palkansaajat eivät välttämättä käy usein metsässä töidensä jälkeen, jolloin metsien rooli heidän arjessaan ei ole merkittävä. Tässä näkyy mielestäni se, kuinka ihmiset ovat nykypäivänä vieraantuneet luonnosta.
Maa- ja metsätalousyrittäjillä metsien käytössä korostuu monitavoitteisuus. He näkevät metsän tietenkin elinkeinona, mutta arvostavat metsää myös virkistyskäytön kautta. Maa- ja metsätalousyrittäjät ovat ammattinsa kautta tietoisia esimerkiksi metsien hoitoon liittyvistä seikoista, jotta he saisivat metsistään irti mahdollisimman paljon. Uskoisin, että he myös kiertelevät omissa metsissään ja viettävät siellä runsaasti aikaa. Tämän takia maa- ja metsätalousyrittäjien suhde metsään voi olla läheinen, ja he eivät näe metsää pelkästään tulonlähteenä.
Kaupunki vs. maaseutu
Metsäsuhde on yksilöllinen ja voi vaihdella paljon. Metsäsuhteeseen voi vaikuttaa myös asuinpaikka: kaupunkilaisen ja maaseudulla asuvan metsäsuhde voi erota toisistaan merkittävästi. Haja-asutusalueella asuvat näkevät ympärillään jatkuvasti puita ja metsää naapureiden ollessa satojen metrien tai jopa kilometrien päässä. Maaseudulla metsään lähteminen on helppoa ja nopeaa, ja siksi haja-asutusalueilla asuvat ovat ehkä jo pienestä pitäen viettäneet metsässä aikaa pienellä kynnyksellä. Metsänomistajuudessa tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että omistaja on tottunut metsänkävijä ja pitää metsässä olemisesta. Tällöin omistaja tietää, mitä kaikkea metsä voi parhaimmillaan antaa, ja on mahdollisesti hyödyntänyt sen antimia kuten marjoja ja sieniä. Tietämys metsistä voi vaihdella esimerkiksi koulutuksen mukaan, mutta myös metsäsuhteen takia. Läheinen suhde metsiin voi tarkoittaa sitä, että tietoisuus metsistä on varmasti ainakin kohtalaista, ja nämä tiedot ovat voineet siirtyä joko hiljaisena tai suullisena perintönä muun muassa omilta vanhemmilta.
Käytän esimerkkinä omaa metsäsuhdettani. Isäni on metsänomistaja, ja olen sitä kautta päässyt näkemään läheltä mitä metsänomistajuuteen kuuluu. Kuulin ensimmäistä kertaa muun muassa harvennuksista, avohakkuista ja tuulituhoista isältäni, joka myös työskentelee metsien parissa. Näin olen saanut tietoa metsistä ja oppinut näkemään metsät elinkeinona. Siitä huolimatta metsäsuhteeni ei perustu pelkästään taloudelliseen vakauteen, vaan paljon muuhunkin. Asuin lapsuuteni vanhalla maatilalla, jonka ympärillä on paljon metsää. Vietin mielelläni aikaa luonnossa muun muassa seikkaillen puiden lomassa ja ihmetellen metsän vaihtelevaa maisemaa. Uskon, että metsäsuhteeni on muokkautunut läheiseksi ja positiiviseksi juuri lapsuudenkotini ja sen ympäristön sekä koko elämäni mittaisen metsien tutkimisen ansiosta. Arvostan metsää sen monipuolisuuden ja kauneuden takia, mutta tiedostan sen antaman taloudellisen turvan, joka voidaan saavuttaa hyvällä metsänhoidolla. Tällaisen metsäsuhteen perusteella metsänomistajuuteni todennäköisesti perustuisi monitavoitteisuuteen.
Kaupungistumisen myötä yhä useampi ihminen siirtyy kauemmas metsistä ja luonnosta. Kaupungissa asuvat ovat voineet vieraantua metsistä merkittävästi, sillä vaikka metsää on Suomessa käytännössä kaikkialla, kaupungissa voi joutua menemään kauas keskustasta ennen kuin pääsee kunnolla metsän helmaan. Tästä syystä kaupunkilaiset eivät todennäköisesti lähde useasti retkeilemään tai edes tarkastelemaan omia metsiään, jos ne ovat esimerkiksi automatkan päässä. Kaupungissa asuvat metsänomistajat eivät ole ehkä ollenkaan tietoisia metsien hoidoista, sen vaiheista tai kannattavista toimenpiteistä eivätkä he välttämättä tiedä edes omien metsiensä kuntoa. Tietämättömyys voi johtua mielenkiinnon puutteesta, ja voi esimerkiksi johtaa metsien hoitamattomuuteen ja sitä kautta huonoon kuntoon.
Omistajien metsäosaamisen väheneminen luo tarvetta päätöstuelle sekä metsäneuvonnalle, mutta myös metsän monipuolistuneet käyttömahdollisuudet voivat kasvattaa niiden tarvetta (Kurttila et al. 2015: 328). Erityisesti nuorilla päätöksentekoon liittyy epävarmuutta, joka johtuu puutteellisesta metsätietämyksestä. Tähän ratkaisuna nuoret kaipaisivat heille kohdistettua metsäkoulutusta kuten verkkokursseja, mentorointiohjelmia sekä vertaisoppimista muilta nuorilta metsänomistajilta. (Erkkilä ym. 2021). Uskon, että päätöstuen ja metsäneuvonnan avulla metsänomistaja saa mahdollisuuden kasvattaa metsäsuhdettaan ja uusia näkökulmia metsän tarkasteluun.
Metsäsuhde kehittyy
Mäntyranta kertoo artikkelissaan Metsänomistaja 2020- tutkimuksesta, jonka perusteella on arvioitu kaupungissa asuvien ja nuorien metsänomistajien olevan maalla asuvia tai iäkkäitä halukkaampia hakkaamaan omia metsiään. Mäntyranta mainitsee myös, että taloudellista turvaa ja tuottoa arvostavien metsänomistajien osuus on kasvussa. Itse näen näissä asioissa yhteyden, sillä kaupungistumisen myötä kaupungissa asuvien metsänomistajien osuus kasvaa, ja kaukainen omistusmetsä voi johtaa vieraantumiseen ja kaukaiseen metsäsuhteeseen, jolloin metsä nähdään vain lisätuloina. Erkkilän ym. (2021) mukaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa asuvat nuoret metsänomistajat kokevat metsät enemmänkin lisätulona, mutta haluavat silti säilyttää metsää virkistys- ja suojelukäytölle. Kaikkien nuorten metsäsuhde ei siis perustu vain ajatukseen metsästä lisätulona, vaan sisältää monia eri ulottuvuuksia samaan tapaan kuin muillakin metsänomistajilla.
Asuu metsänomistaja sitten maalla tai kaupungissa, pelkkä ympäristö ei kuitenkaan tee metsäsuhdetta tietynlaiseksi. Kokemukset, ikä, näkemykset ja kiinnostus metsiä kohtaan ovat tekijöitä, jotka muokkaavat metsäsuhteen jokaisen omistajan kohdalla omanlaiseksi. Ei siis ole yhtä tiettyä kaavaa, jonka mukaan metsäsuhde rakennetaan, vaan se kehittyy ajan myötä yhä uudelleen ja uudelleen. Metsänomistajien on hyvä tarkastella omaa metsäsuhdettaan metsiä koskevien päätösten ja omien tavoitteiden takia, mutta omistajuudesta riippumatta mielestäni kaikkien olisi hyödyllistä välillä tutkia omia ajatuksiaan metsiä kohtaan. Meistä jokaisella kuitenkin on jonkinlainen suhde metsään, vaikkemme sitä aina sisäistäisikään.
RIIKKA TALVINEN
Otsikkokuva: Micah Hallahan/Unsplash
Kirjallisuus
Erkkilä, A., Mustalahti, I., Tokola, N., Tuunainen, A.-M. & Hujala, T. (2021) Nuorten metsänomistajien valmiudet, valta ja vastuu. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2021 artikkeli id 10513.
Karppinen, H., Hänninen, H., & Horne, P. (2020) Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 73 s.
Kurttila, M., Pukkala, T., & Miina, J. (2015) Monitavoitteinen metsäsuunnittelu. Kirjassa: Salo, K. (toim.). Metsä. Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut. Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki. s. 325–328.
Matila, A., Paaskoski, L., Karhunkorva R., Arnkil, N. & Matveinen, K. (2018) Metsäkulttuurinen näkökulma kansalliseen metsästrategiaan. Tapion raportteja nro 25.
Neulaset ja lehdet varisevat ennenaikaisesti – puut näivettyvät
Ekologinen kompensaatio ja suojeluhyvityksen vaikeus
Videotallenne: Alue ja Ympäristö -lehden 1/24 Tutkimusmaistiaiset
Riikka Talvinen
Riikka Talvinen opiskeee toista vuotta maantiedettä Itä-Suomen yliopistossa ja lukee sivuaineena metsätieteitä. Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset metsiin kiinnostavat Riikkaa ja hänen haaveena olisi päästä tutkimaan niitä vielä jokin päivä.