Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta.
Tattarisuon pienteollisuusalueen historia on synkkä
Helsingin Sanomat uutisoi Tattarisuosta 20.8.1996 seuraavasti: ”1960-luvulla Tattarisuon maine oli hurja. Hämärähommat rehottivat ja poliisit ajoivat paikalle pillit ulvoen ja kauhutarinat kiersivät”. Tattarisuon synkkä ja hämärä maine on peräisin jo 1930-luvulta, jolloin alueelta löydettiin ruumiinosia, jotka poliisin tutkinnassa todettiin varastetuiksi Malmin hautausmaalta.
Tattarisuo on 45 hehtaarin kokoinen alue, joka liitettiin Helsingin kaupungin esikaupunkialueeseen vuonna 1946. Tattarisuon pienteollisuusalue sijaitsee Koillis-Helsingissä. Vielä vuonna 1960 Tattarisuon alue oli pelkkää kaupungin laidalla olevaa suota. Alueella olevia tontteja alettiin kuitenkin vuokrata yrityksille, vaikka aluetta ei ollut kehitetty yritystoiminnan vaatimalle tasolle. Tattarisuon maaperä oli erittäin vaikeakulkuista, sillä kunnollisia teitä ei ollut. Alueelta puuttui myös kunnallistekniikka, mikä osaltaan hidasti yritysten siirtymistä alueelle.
Tattarisuon alueelle kehittyivät omat alueen sisäiset säännöt ja toimintatavat, koska alueella ei ollut kunnollista viranomaisvalvontaa ja kunnallistekniikkakin rakennettiin vasta 1990-luvulla. Nämä säännöt ja toimintatavat eivät olleet yhteneväisiä viranomaisten noudattamien lakien kanssa, ja siksi valvontaviranomaisten käynteihin alueella ei suhtauduttu kovin positiivisesti. Nykyään tilanne Tattarisuolla on hieman parantunut asenteiden muututtua, valvonnan lisäännyttyä ja ympäristömääräysten kiristyttyä.
Vaikeakulkuisuus, syrjäinen sijainti sekä valvonnan puute aiheuttivat sen, että alueella oli helppo toimia laeista ja määräyksistä välittämättä.
1960-luvulla Tattarisuon tiedettiin olevan pohjavesialue, ja jätteiden dumppaus sinne oli jo silloin ehdottomasti kielletty. Jätteitä kuitenkin tuotiin alueelle laittomasti ongelmajätteestä tavalliseen romuun ja vallinneeseen tapaan jätteet, jätteen laadusta riippumatta, kaivettiin maahan ja peitettiin soralla.
Tattarisuon alueen etuja valvomaan ja ongelmia ratkomaan perustettiin vuonna 1983 aluetoimikunta, joka rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi vuonna 1984. Yhdistyksen toimista huolimatta 1990-luvun laman aikana Tattarisuon alueen levottomuus kuitenkin vain paheni ja rikokset sekä ympäristöongelmat alueella lisääntyivät. Alueen käyttäminen laittomana kaatopaikkana on edelleen arkipäivää, vaikka 2000-luvulle tultaessa ympäristömääräykset Suomessa kiristyivät ja lainsäädäntö alkoi edellyttää ympäristöstä huolehtimista.
Nykyään Tattarisuolla on viranomaisten arvioiden mukaan noin 200-250 yritystä. Alueelle on keskittynyt lähinnä pienteollisuutta, kuten autopurkaamoita ja romualan yrityksiä, myös verstaita ja varastointia harjoittavia yrityksiä alueella on useita. Vaikka alueelle saatiin jo vuonna 1994 asfaltoidut tiet ja kunnallistekniikka, alueen maine ei kuitenkaan ole parantunut.
Alueen laillisesti toimivien yrittäjien toiveissa olisi tehdä alueesta viihtyisä, siisti ja houkutteleva, jotta alueen maine paranisi ja Tattarisuolle saataisiin houkuteltua uusia toimijoita sekä asiakkaita. Tulevaisuudessa Tattarisuo tulee jäämään kahden uuden asuinalueen, Malmin kentälle rakennettavien asuntojen ja Alppikylän, väliin, ja tosiasia on se, että Tattarisuon alueen on siistiydyttävä ja sen maineen parannuttava, jotta alueen vastustus ei lähialueen asukkaiden keskuudessa voimistuisi. Tähän voidaan vaikuttaa parhaiten tiivistämällä alueen ympäristöasioihin ja ympäristövalvontaan keskittyvää viranomaisyhteistyötä sekä vaikuttamalla alueen toimijoiden ympäristöarvoja koskeviin asenteisiin.
Laitonta toimintaa laillisuuden varjolla
Tattarisuon alueen ympäristöongelmat ovat olleet viranomaisten tiedossa jo vuosikymmeniä. Nykyään Tattarisuolla tapahtuva ympäristöä pilaava toiminta on muuttanut vain muotoaan verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Laittoman ja ympäristöä pilaavan toiminnan muuttuessa piilorikollisuudeksi teiden varret ja ojat ovat alkaneet siistiytyä näkyvissä olevista jätteistä, sillä rikollinen toiminta on siirtynyt aaltopeltihallien seinien suojiin.
Se, mitä yrityksestä viranomaisille ja ulospäin annetaan ymmärtää, saattaa olla jotain aivan muuta kuin yrityksen todellista toimintaa. Yrityksessä saatetaan harjoittaa joko täysin laitonta toimintaa tai laillisen toiminnan varjolla harjoitettavaa laitonta yritystoimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys on saanut toiminnalleen ympäristöluvan, mutta pyrkii peittämään saadulla luvalla laittoman toimintansa.
Yksittäisten toimijoiden rakentamat laittoman toiminnan verkostot ovat hyvin haasteellisia valvoa, sillä niissä ei ole yhtä yritystä tai toiminnanharjoittajaa, johon valvonta voitaisiin kohdentaa. Tällaisessa verkostossa mukana oleva toimija on vain pieni osa isoa kokonaisuutta. Valvontaa pitäisi pystyä kohdentamaan koko laittoman toiminnan verkostoon eikä se valvontaviranomaisten käytössä olevilla resursseilla ole mahdollista. Väitöskirjaani varten keräämästäni haastatteluaineistosta käy ilmi, että nykyään eniten ongelmia valvontaviranomaisille alueella aiheuttavat laittomasti toimivat autopurkaamot, roskaantuminen, yleisten alueiden käyttö romuvarastoina, luvaton toiminta, piilorikollisuus sekä tonttien ja rakennusten alivuokrausketjut. Kokonaiskuvan muodostaminen laittoman toiminnan laajuudesta ja siihen liittyvistä toimijoista vaatii viranomaisilta hyvää keskinäistä tiedonvaihtoa sekä pitkäjänteistä yhteistyötä.
Verkostoitumalla tehokkaampaa ympäristövalvontaa
Ympäristörikoksia tehdään pääsääntöisesti taloudellisen hyödyn tavoittelun tarkoituksessa. Ympäristörikoksiin liittyvä talousnäkökulma antaa jo selvän viitteen siitä, että ympäristövalvontaan ja ympäristörikosten selvittämiseen tarvitaan tiivistä eri alojen viranomaisten yhteistyötä ja asiantuntijuutta. Verkostoituminen ja tiiviin yhteistyöverkoston rakentamien viranomaisorganisaatioiden välille lisää, helpottaa ja nopeuttaa kommunikaatioita ja sitä kautta informaation vaihtoa verkoston jäsenten välillä. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden alentaa tekemisen kustannuksia tarjoamalla verkoston jäsenille tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavat tiedot ilman, että jokainen viranomaistaho joutuu itse hankkimaan tiedot kentältä. Informaatiovirran keskiössä oleminen mahdollistaa jokaiselle verkostossa mukana olevalle viranomaisorganisaatiolle nopeamman reagoimisen oman vastuualueensa tapahtumiin. Tämä kuitenkin vaatii tiivistä yhteistyötä, joka tällä hetkellä ei vähäisten resurssien ja yksittäisillä viranhaltijoilla olevan suuren työmäärän takia ole mahdollista.
Hyvä tiedonkulku ja luottamus viranomaisten välillä sekä toisen valvontaviranomaisen asiantuntemuksen ja kokemuksen hyödyntäminen kehitettäessä ympäristövalvontaa ja viranomaisyhteistyötä on ensiarvoisen tärkeää tehokkaan yhteistyön ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Moniammatillisena viranomaisyhteistyönä koottu tieto tarjoaa laajan kokonaiskuvan valvontakohteen tilasta, ja siksi Tattarisuon alueen valvontaverkostoon tulisi saada tiiviisti mukaan kaikki alueen valvontaan osallistuvat olennaiset toimijat. Tämä mahdollistaisi viranomaisille valvontakohteeseen liittyvän päätöksenteon, joka sisältäisi mahdollisimman monilta eri asiantuntijatahoilta saadut näkökulmat lainsäädännön rajaamat toimivalta- ja vastuukysymykset huomioiden.
Tattarisuon ympäristövalvonnan nykytilanne vaatii viranomaisilta moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista
Vaikka Tattarisuon alueen ympäristövalvonta on parantunut, pitävät alueen maine, syrjäinen sijainti, piilorikollisuus sekä laitonta toimintaa harjoittavat verkostot alueen ongelmallisena. Väitöskirjaani varten tekemieni haastattelujen perusteella viranomaisten resurssit eivät tällä hetkellä riitä valvomaan Tattarisuota sellaisella tehokkuudella kuin toiminta alueella vaatisi. Tattarisuon alueella vallitseva toimintakulttuuri ei kannusta toimijoita ilmoittamaan toistensa laittomasta toiminnasta viranomaisille, joka osaltaan vaikeuttaa viranomaisten tiedonsaantia alueesta. Viranomaisten olisi siis tärkeää verkostoitua myös Tattarisuon alueen toimijoiden kanssa, jotta alueen ympäristöasioiden kokonaisvaltainen kehittäminen ja valvonta olisivat mahdollisia.
Toiveissa viihtyisä ja houkutteleva yritysalue
Ympäristövalvontaviranomaisten työtä alueella vaikeuttaa myös se, että lainsäädäntö ei pysy nopeasti muuttuvan rikollisuuden perässä. Alueen uudenlainen, huomattavasti verkostoituneempi rikollisuus, tarvitsisi viranomaisilta modernimpaa lähestymistapaa kuin mihin perinteisessä ympäristövalvonnassa on totuttu. Nykyaikaisempi moniammatillinen viranomaisyhteistyö ja viranomaisten verkostoituminen ovat tässä erittäin tärkeässä roolissa. Tattarisuon pienteollisuusalue on tuottanut Helsingin ympäristövalvontaviranomaisille, sekä poliisin ympäristörikostutkijoille ylimääräistä päänvaivaa jo pitkään. Valvontaan osallistuvat viranomaiset, kuten poliisi, pelastuslaitos, ympäristötarkastajat, rakennusvalvonta sekä muun muassa maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu ovat pyrkineet tekemään yhteistyötä resurssien mahdollistamissa rajoissa. Yksi tärkeimmistä yhteistyömuodoista on vuonna 2019 perustettu Tattarisuo-projektiryhmä, jota vetää alueesta vastaava rakennusvalvontaviranomainen.
Ongelman projektiryhmän toiminnalle muodostavat vähäiset resurssit. Projektiryhmän jäsenyys on lisätty yksittäisten viranhaltijoiden tehtäviin muiden vastuualueiden ja tehtävien lisäksi. Jatkuva kiire ja viranhaltijoiden suuri työmäärä haittaa tiivistä yhteistyötä ja hidastaa aluevalvonnan tehostamista. Tehokasta verkostoitumista ja yhteistyötä tavoitellaan strategioissa ja siitä keskustellaan erilaisissa työryhmissä, mutta käytännön tasolla verkostoitumiseen ei varata resursseja, jolloin luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen, käytännön toiminta ja muut toimet jäävät yksittäisten työntekijöiden harteille. Tehokkaasti viranomaisyhteistyönä toteutettu aluevalvonta mahdollistaisi viranomaisille monialaisen asiantuntijuuden käytön valvontatilanteissa sekä vähentäisi alueesta saatujen tietojen pirstaloitumista yksittäisille viranomaisorganisaatioille.
Tattarisuon alueen ympäristöongelmat ja piilorikollisuus saadaan hallintaan vain tehostamalla viranomaisten yhteistyötä, rakentamalla viranomaisille yhteinen tiedonvälityskanava, lisäämällä valvontaresursseja sekä toimimalla yhteistyössä Tattarisuon alueen toimijoiden kanssa. Kaikkien alueen kanssa toimivien toiveissa on saada tehtyä alueesta viihtyisä ja puhdas, luontoa kunnioittava sekä ihmisiä houkutteleva yritysalue. Tattarisuon ympärille rakentuvat asuinalueet tuovat mukanaan paljon potentiaalisia asiakkaita Tattarisuon yrittäjille, joten nyt on aika tehdä kaikki mahdolliset toimet Tattarisuon alueen maineen parantamiseksi, ympäristön puhdistamiseksi ja rikollisuuden vähentämiseksi.
Taisia Gluchskoff on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenaan ympäristöpolitiikka, jonka jälkeen, ennen väitöskirjatutkimuksen aloittamista, hän toimi useita vuosia poliisissa ympäristö- ja talousrikostutkijana.
Tattarisuon pienteollisuusalueen historia on synkkä
Helsingin Sanomat uutisoi Tattarisuosta 20.8.1996 seuraavasti: ”1960-luvulla Tattarisuon maine oli hurja. Hämärähommat rehottivat ja poliisit ajoivat paikalle pillit ulvoen ja kauhutarinat kiersivät”. Tattarisuon synkkä ja hämärä maine on peräisin jo 1930-luvulta, jolloin alueelta löydettiin ruumiinosia, jotka poliisin tutkinnassa todettiin varastetuiksi Malmin hautausmaalta.
Tattarisuo on 45 hehtaarin kokoinen alue, joka liitettiin Helsingin kaupungin esikaupunkialueeseen vuonna 1946. Tattarisuon pienteollisuusalue sijaitsee Koillis-Helsingissä. Vielä vuonna 1960 Tattarisuon alue oli pelkkää kaupungin laidalla olevaa suota. Alueella olevia tontteja alettiin kuitenkin vuokrata yrityksille, vaikka aluetta ei ollut kehitetty yritystoiminnan vaatimalle tasolle. Tattarisuon maaperä oli erittäin vaikeakulkuista, sillä kunnollisia teitä ei ollut. Alueelta puuttui myös kunnallistekniikka, mikä osaltaan hidasti yritysten siirtymistä alueelle.
Tattarisuon alueelle kehittyivät omat alueen sisäiset säännöt ja toimintatavat, koska alueella ei ollut kunnollista viranomaisvalvontaa ja kunnallistekniikkakin rakennettiin vasta 1990-luvulla. Nämä säännöt ja toimintatavat eivät olleet yhteneväisiä viranomaisten noudattamien lakien kanssa, ja siksi valvontaviranomaisten käynteihin alueella ei suhtauduttu kovin positiivisesti. Nykyään tilanne Tattarisuolla on hieman parantunut asenteiden muututtua, valvonnan lisäännyttyä ja ympäristömääräysten kiristyttyä.
1960-luvulla Tattarisuon tiedettiin olevan pohjavesialue, ja jätteiden dumppaus sinne oli jo silloin ehdottomasti kielletty. Jätteitä kuitenkin tuotiin alueelle laittomasti ongelmajätteestä tavalliseen romuun ja vallinneeseen tapaan jätteet, jätteen laadusta riippumatta, kaivettiin maahan ja peitettiin soralla.
Tattarisuon alueen etuja valvomaan ja ongelmia ratkomaan perustettiin vuonna 1983 aluetoimikunta, joka rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi vuonna 1984. Yhdistyksen toimista huolimatta 1990-luvun laman aikana Tattarisuon alueen levottomuus kuitenkin vain paheni ja rikokset sekä ympäristöongelmat alueella lisääntyivät. Alueen käyttäminen laittomana kaatopaikkana on edelleen arkipäivää, vaikka 2000-luvulle tultaessa ympäristömääräykset Suomessa kiristyivät ja lainsäädäntö alkoi edellyttää ympäristöstä huolehtimista.
Nykyään Tattarisuolla on viranomaisten arvioiden mukaan noin 200-250 yritystä. Alueelle on keskittynyt lähinnä pienteollisuutta, kuten autopurkaamoita ja romualan yrityksiä, myös verstaita ja varastointia harjoittavia yrityksiä alueella on useita. Vaikka alueelle saatiin jo vuonna 1994 asfaltoidut tiet ja kunnallistekniikka, alueen maine ei kuitenkaan ole parantunut.
Alueen laillisesti toimivien yrittäjien toiveissa olisi tehdä alueesta viihtyisä, siisti ja houkutteleva, jotta alueen maine paranisi ja Tattarisuolle saataisiin houkuteltua uusia toimijoita sekä asiakkaita. Tulevaisuudessa Tattarisuo tulee jäämään kahden uuden asuinalueen, Malmin kentälle rakennettavien asuntojen ja Alppikylän, väliin, ja tosiasia on se, että Tattarisuon alueen on siistiydyttävä ja sen maineen parannuttava, jotta alueen vastustus ei lähialueen asukkaiden keskuudessa voimistuisi. Tähän voidaan vaikuttaa parhaiten tiivistämällä alueen ympäristöasioihin ja ympäristövalvontaan keskittyvää viranomaisyhteistyötä sekä vaikuttamalla alueen toimijoiden ympäristöarvoja koskeviin asenteisiin.
Laitonta toimintaa laillisuuden varjolla
Tattarisuon alueen ympäristöongelmat ovat olleet viranomaisten tiedossa jo vuosikymmeniä. Nykyään Tattarisuolla tapahtuva ympäristöä pilaava toiminta on muuttanut vain muotoaan verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Laittoman ja ympäristöä pilaavan toiminnan muuttuessa piilorikollisuudeksi teiden varret ja ojat ovat alkaneet siistiytyä näkyvissä olevista jätteistä, sillä rikollinen toiminta on siirtynyt aaltopeltihallien seinien suojiin.
Se, mitä yrityksestä viranomaisille ja ulospäin annetaan ymmärtää, saattaa olla jotain aivan muuta kuin yrityksen todellista toimintaa. Yrityksessä saatetaan harjoittaa joko täysin laitonta toimintaa tai laillisen toiminnan varjolla harjoitettavaa laitonta yritystoimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys on saanut toiminnalleen ympäristöluvan, mutta pyrkii peittämään saadulla luvalla laittoman toimintansa.
Yksittäisten toimijoiden rakentamat laittoman toiminnan verkostot ovat hyvin haasteellisia valvoa, sillä niissä ei ole yhtä yritystä tai toiminnanharjoittajaa, johon valvonta voitaisiin kohdentaa. Tällaisessa verkostossa mukana oleva toimija on vain pieni osa isoa kokonaisuutta. Valvontaa pitäisi pystyä kohdentamaan koko laittoman toiminnan verkostoon eikä se valvontaviranomaisten käytössä olevilla resursseilla ole mahdollista. Väitöskirjaani varten keräämästäni haastatteluaineistosta käy ilmi, että nykyään eniten ongelmia valvontaviranomaisille alueella aiheuttavat laittomasti toimivat autopurkaamot, roskaantuminen, yleisten alueiden käyttö romuvarastoina, luvaton toiminta, piilorikollisuus sekä tonttien ja rakennusten alivuokrausketjut. Kokonaiskuvan muodostaminen laittoman toiminnan laajuudesta ja siihen liittyvistä toimijoista vaatii viranomaisilta hyvää keskinäistä tiedonvaihtoa sekä pitkäjänteistä yhteistyötä.
Verkostoitumalla tehokkaampaa ympäristövalvontaa
Ympäristörikoksia tehdään pääsääntöisesti taloudellisen hyödyn tavoittelun tarkoituksessa. Ympäristörikoksiin liittyvä talousnäkökulma antaa jo selvän viitteen siitä, että ympäristövalvontaan ja ympäristörikosten selvittämiseen tarvitaan tiivistä eri alojen viranomaisten yhteistyötä ja asiantuntijuutta. Verkostoituminen ja tiiviin yhteistyöverkoston rakentamien viranomaisorganisaatioiden välille lisää, helpottaa ja nopeuttaa kommunikaatioita ja sitä kautta informaation vaihtoa verkoston jäsenten välillä. Verkosto tarjoaa mahdollisuuden alentaa tekemisen kustannuksia tarjoamalla verkoston jäsenille tehtäviensä suorittamiseksi tarvittavat tiedot ilman, että jokainen viranomaistaho joutuu itse hankkimaan tiedot kentältä. Informaatiovirran keskiössä oleminen mahdollistaa jokaiselle verkostossa mukana olevalle viranomaisorganisaatiolle nopeamman reagoimisen oman vastuualueensa tapahtumiin. Tämä kuitenkin vaatii tiivistä yhteistyötä, joka tällä hetkellä ei vähäisten resurssien ja yksittäisillä viranhaltijoilla olevan suuren työmäärän takia ole mahdollista.
Hyvä tiedonkulku ja luottamus viranomaisten välillä sekä toisen valvontaviranomaisen asiantuntemuksen ja kokemuksen hyödyntäminen kehitettäessä ympäristövalvontaa ja viranomaisyhteistyötä on ensiarvoisen tärkeää tehokkaan yhteistyön ja yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Moniammatillisena viranomaisyhteistyönä koottu tieto tarjoaa laajan kokonaiskuvan valvontakohteen tilasta, ja siksi Tattarisuon alueen valvontaverkostoon tulisi saada tiiviisti mukaan kaikki alueen valvontaan osallistuvat olennaiset toimijat. Tämä mahdollistaisi viranomaisille valvontakohteeseen liittyvän päätöksenteon, joka sisältäisi mahdollisimman monilta eri asiantuntijatahoilta saadut näkökulmat lainsäädännön rajaamat toimivalta- ja vastuukysymykset huomioiden.
Vaikka Tattarisuon alueen ympäristövalvonta on parantunut, pitävät alueen maine, syrjäinen sijainti, piilorikollisuus sekä laitonta toimintaa harjoittavat verkostot alueen ongelmallisena. Väitöskirjaani varten tekemieni haastattelujen perusteella viranomaisten resurssit eivät tällä hetkellä riitä valvomaan Tattarisuota sellaisella tehokkuudella kuin toiminta alueella vaatisi. Tattarisuon alueella vallitseva toimintakulttuuri ei kannusta toimijoita ilmoittamaan toistensa laittomasta toiminnasta viranomaisille, joka osaltaan vaikeuttaa viranomaisten tiedonsaantia alueesta. Viranomaisten olisi siis tärkeää verkostoitua myös Tattarisuon alueen toimijoiden kanssa, jotta alueen ympäristöasioiden kokonaisvaltainen kehittäminen ja valvonta olisivat mahdollisia.
Toiveissa viihtyisä ja houkutteleva yritysalue
Ympäristövalvontaviranomaisten työtä alueella vaikeuttaa myös se, että lainsäädäntö ei pysy nopeasti muuttuvan rikollisuuden perässä. Alueen uudenlainen, huomattavasti verkostoituneempi rikollisuus, tarvitsisi viranomaisilta modernimpaa lähestymistapaa kuin mihin perinteisessä ympäristövalvonnassa on totuttu. Nykyaikaisempi moniammatillinen viranomaisyhteistyö ja viranomaisten verkostoituminen ovat tässä erittäin tärkeässä roolissa. Tattarisuon pienteollisuusalue on tuottanut Helsingin ympäristövalvontaviranomaisille, sekä poliisin ympäristörikostutkijoille ylimääräistä päänvaivaa jo pitkään. Valvontaan osallistuvat viranomaiset, kuten poliisi, pelastuslaitos, ympäristötarkastajat, rakennusvalvonta sekä muun muassa maaomaisuuden kehittäminen ja tontit -palvelu ovat pyrkineet tekemään yhteistyötä resurssien mahdollistamissa rajoissa. Yksi tärkeimmistä yhteistyömuodoista on vuonna 2019 perustettu Tattarisuo-projektiryhmä, jota vetää alueesta vastaava rakennusvalvontaviranomainen.
Ongelman projektiryhmän toiminnalle muodostavat vähäiset resurssit. Projektiryhmän jäsenyys on lisätty yksittäisten viranhaltijoiden tehtäviin muiden vastuualueiden ja tehtävien lisäksi. Jatkuva kiire ja viranhaltijoiden suuri työmäärä haittaa tiivistä yhteistyötä ja hidastaa aluevalvonnan tehostamista. Tehokasta verkostoitumista ja yhteistyötä tavoitellaan strategioissa ja siitä keskustellaan erilaisissa työryhmissä, mutta käytännön tasolla verkostoitumiseen ei varata resursseja, jolloin luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen, käytännön toiminta ja muut toimet jäävät yksittäisten työntekijöiden harteille. Tehokkaasti viranomaisyhteistyönä toteutettu aluevalvonta mahdollistaisi viranomaisille monialaisen asiantuntijuuden käytön valvontatilanteissa sekä vähentäisi alueesta saatujen tietojen pirstaloitumista yksittäisille viranomaisorganisaatioille.
Tattarisuon alueen ympäristöongelmat ja piilorikollisuus saadaan hallintaan vain tehostamalla viranomaisten yhteistyötä, rakentamalla viranomaisille yhteinen tiedonvälityskanava, lisäämällä valvontaresursseja sekä toimimalla yhteistyössä Tattarisuon alueen toimijoiden kanssa. Kaikkien alueen kanssa toimivien toiveissa on saada tehtyä alueesta viihtyisä ja puhdas, luontoa kunnioittava sekä ihmisiä houkutteleva yritysalue. Tattarisuon ympärille rakentuvat asuinalueet tuovat mukanaan paljon potentiaalisia asiakkaita Tattarisuon yrittäjille, joten nyt on aika tehdä kaikki mahdolliset toimet Tattarisuon alueen maineen parantamiseksi, ympäristön puhdistamiseksi ja rikollisuuden vähentämiseksi.
TAISIA GLUCHSKOFF
Kirjallisuus
Kallioinen, Mika, (2002), Verkostoitu tieto: Informaatio ja ulkomaiset markkinat Dahlströmin kauppahuoneen liiketoiminnassa 1800-luvulla, Helsinki.
Koivula, Pirjo ja Paavola, Jura (1994), Resurssien yhteiskäyttö julkisyhteisöissä; Selvitys eri viranomaisten välisestä yhteistyöstä verkostonäkökulmasta tarkasteltuna. Tampere: Tampereen yliopisto, julkishallinnon julkaisupalvelu.
Toropainen, Hannele (toimitus ja taitto) (2011), Malminseudun yritysyhdistyksen 25-vuotishistoriikki: Alussa oli suo. Porvoo: Painoyhtymä Oy.
Sekä väitöskirjaa varten vuonna 2020 tehdyt viranomaishaastattelut.
Missä on kaupunkiviljelyn koti?
Ylisukupolvinen ympäristökansalaisuus yhteiskunnan selkärankana
Versuksen eduskuntavaaliteema 2023
Taisia Gluchskoff
Taisia Gluchskoff on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenaan ympäristöpolitiikka, jonka jälkeen, ennen väitöskirjatutkimuksen aloittamista, hän toimi useita vuosia poliisissa ympäristö- ja talousrikostutkijana.