Teksti on osa Versus-verkkojulkaisun ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran Viesti ja vaikuta -tiedeviestinnän tapahtumasarjaa. Kurssimuotoisen toteutuksen tuloksena julkaistiin sarja populaareja tiedejulkaisuja kirjoittajien omien tutkimusaiheiden, kiinnostuksenkohteiden tai tieteellisten tekstien pohjalta..
Globaali etelä kaupungistuu historian nopeimmalla tahdilla juuri nyt ja saman kehityksen ennakoidaan jatkuvan vuoteen 2050 saakka. Kaupungistumisen eli urbanisaation vauhti on huimaa varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä suurin osa väestöstä on tähän asti asunut maaseudulla. Vauhdin lisäksi hurjaa ilmiöstä tekee se, että globaalin etelän vielä kehittyvissä maissa suurin osa kaupungistumisesta on hallitsematonta. Hallitsematon urbanisaatio tekee kaupungeista ja niiden asukkaista haavoittuvaisia jo nyt. Lähitulevaisuudessa kaupunkien kasvaessa ja ilmastonmuutoksen edetessä tilanne uhkaa pahentua.
Hallitsematon urbanisaatio nähdään riskinä globaaleille kehityspoluille, joiden tulisi muuttua huomattavasti kestävämmiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hallitsemalla urbanisaatiolla tarkoitetaan alueellisen suunnittelun puutetta ja suurta epävirallisuuden astetta esimerkiksi asunto- ja työmarkkinoilla. Tilanne vastaa monissa kaupungeissa yliurbanisaation määritelmää, eli tilannetta jossa väkiluku kasvaa nopeammin kuin työpaikkojen tarjonta. Tämä voi puolestaan johtaa haitallisiin lieveilmiöihin kuten ympäristön saastumiseen tai köyhyyteen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmiö keskittyy etenkin yli 10 miljoonan asukkaan megakaupunkeihin. Kokonsa vuoksi niissä muodostunut kulutuksen jalanjälki ulottuu myös pitkälle kaupungin rajojen yli. Vaikutukset heijastuvat niin maailman markkinoihin kuin luontoon, esimerkiksi kukoistavan kulutuskulttuurin ja monikansallisten alihankintaketjujen seurauksena.
Viheralueiden hyvällä saavutettavuudella voidaan vähentää kaupunkien haavoittuvaisuutta ilmastonmuutokselle.
Mittavan kulutuksen jalanjäljen vuoksi globaalin etelän urbanisaatio nähdään yhä enemmän kansainvälisenä kysymyksenä. Megakaupunkien suuruudessa on kuitenkin myös paljon toistaiseksi piilossa olevaa potentiaalia. Se voi myös toimia liikkeellepanevana voimana globaalille kestävälle kehitykselle, jos urbanisaatio vain saadaan hallittavaksi.
Monille megakaupungeissa asuville ihmisille elämä on kuitenkin haastavaa jo nyt ja tulee vaikeutumaan entisestään ilmastonmuutoksen edetessä. Suurin osa näissä kiivaissa kehityskeskuksissa asuvista ihmisistä asuu epävirallisilla asuinalueilla. Köyhyyden ja infrastruktuurin puutteiden vuoksi he tarvitsevat luonnon tuottamia hyödykkeitä jokapäiväisen elämän tueksi.
Viheralueiden hyvä saavutettavuus voisi parantaa megakaupunkien asukkaiden elämän edellytyksiä ja laatua. Se myös vähentäisi kaupunkien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen edessä. Laadukasta kaupunkiluontoa voidaan siis pitää yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Parhaimmillaan sillä voidaan myös ennaltaehkäistä humanitaarisia kriisejä ja ympäristöpakolaisuutta.
Saharan eteläpuolisen Afrikan haastavat lähtökohdat
Useimmissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa urbanisaation haasteellisten lähtökohtien syynä on pitkään jatkunut poliittinen epävakaus. Tämä näkyy esimerkiksi heikkona hallintona, joka ei kykene hallinnoimaan kaupungin kehitystä sen vauhdin vaatimalla tavalla. Tällainen tilanne on esimerkiksi Tansanian suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa, joka on tällä hetkellä yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Arvioiden mukaan se voi saavuttaa megakaupungin rajan vuoteen 2030 mennessä.
Dar es Salaamin läpi kulkeva Msimbazi-joki tulvii vuosittain katkaisten kaupungin tärkeimpiä liikenneväyliä. Tulviminen on pahentunut viime vuosina, mikä johtuu valuma-alueen heikentyneestä kunnosta metsien katoamisen ja eroosion voimistumisen myötä, sekä ilmastonmuutoksen voimistamista sateista. Alajuoksun mangrove-metsät ovat korvaamattomia tulvien hallinnassa. Kuva: Chris Morgan/World Bank. Kartta:Hanna Pöllänen.
Dar es Salaam kasvaa niin nopeasti, että sen kehityskulusta on hankala saada kokonaiskuvaa. Kasvavassa megakaupungissa tapahtuu paljon erilaisia ja eri alueilla näkyviä kehitysprosesseja samaan aikaan, joista toiset voivat olla hyödyllisiä ja toiset haitallisia. Dar es Salaamissa ei tällä hetkellä löydy koko kaupungin kattavaa kaavaa, joten asuinalueet kehittyvät paikallisen hallinnoinnin varassa, mikä on yhdistelmä virallista ja epävirallista hallintoa.
Ilman alueellista suunnittelua – eli ilman karttoja – tapahtuva rakentaminen luo hankaluuksia infrastruktuurille, kuten vesijohtojen ja teiden rakentamiselle. Väliin ei juuri jää avointa tilaa, kuten viheralueita. Lopputuloksena on hyvin monimuotoinen, vaihteleva ja tiivis kaupunkirakenne, mikä on tyypillistä hyvin nopeasti tapahtuvalle urbanisaatiolle. Tällainen rakentaminen on myös omiaan luomaan haavoittuvaisen kaupungin sen asukkaiden kuin kokonaisuuden kannalta.
Ekosysteemipalvelut mahdollistavat elämän – myös kaupungeissa
Kaupunkien viherympäristöillä on monia tarkoituksia, joiden merkitys korostuu muuttuvan ilmaston ja nopean urbanisaation myötä. Viherympäristöjen ihmiselle luomia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi, joista ihmiset ovat riippuvaisia niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Suuremmassa mittakaavassa luonto mahdollistaa elämän perusasioita, kuten puhtaan ilman hengittämisen ja ruoantuotannon. Ruoka, puhdas ilma ja sadevesien imeytyminen ovatkin esimerkkejä ekosysteemipalveluista.
Globaalin pohjoisen kaupungeissa useita luonnon hyötyjä pystytään korvaamaan infrastruktuurilla, kuten sateista muodostuvien hulevesien johtamisella tai maaseudulle ulkoistetulla ruoantuotannolla. Globaalissa etelässä tällaisiin ratkaisuihin ei kuitenkaan usein ole resursseja.
Globaalin etelän kaupungeissa kaupunkiviljely takaa asukkaille monipuolisemman ruokavalion.
Globaalin etelän kaupungeissa suuri osa asukkaista asuu virallisen infrastruktuurin ulkopuolella, ja siksi monet heidän päivittäisistä tarpeistaan ovat riippuvaisia ekosysteemipalveluista. Tällainen tilanne on Dar es Salaamissa, jossa esimerkiksi paikallinen kaupunkiviljely on tärkeässä osassa monipuolisen ruokavalion takaajana. Laajamittainen kaupunkiviljely on yhteydessä myös muihin ekosysteemipalveluihin, sillä vihreän kasvillisuuden ja päällystämättömän maa-alan lisääminen muun muassa helpottavat liiallisen kuumuuden tunnetta ja vaikuttavat sadevesien imeytymiseen.
Millaisia ovat resilientit kaupungit?
Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisryhmiin. Tähän ryhmään kuuluu suuri osa globaalin etelän kaupunkien asukkaista. Heikoimmassa asemassa he ovat siksi, että he elävät valmiiksi paikassa, joka on sisäisen ongelman eli yliurbanisaation vuoksi erityisen haavoittuvainen ulkopuolisille ilmastonmuutoksen voimistamille luonnonilmiöille.
Haavoittuvuuden vähentämiseksi kaupunkien on vahvistettava niiden kykyä kohdata epävarmuuksia tai katastrofeja. Tällaista kykyä kutsutaan resilienssiksi. Resilientti kaupunki pysyy toimintakykyisenä esimerkiksi pandemian, tulvan tai hirmumyrskyn sattuessa ja pystyy kehittämään toimia, jotka auttavat jättämään kriisin taakse.
Esimerkiksi koronapandemia on osoittanut, ettei se miten kriisissä tulee toimia, ole itsestään selvää. Tämänkaltaiset kriisit vaativat monitahoista ennakointia. Monissa globaalin etelän kaupungeissa tällaisten ennakoivien toimien valmistelu on haasteellista hallitsemattoman kaupungistumisen keskellä.
Puistoissa saattaa olla paljon vanhoja puita, jotka ovat tärkeitä lajien elinympäristöinä. Puistojen puulajit eivät kuitenkaan usein ole paikallisia lajeja eivätkä ne siksi välttämättä ylläpidä paikallisen lajiston monimuotoisuutta. Kaupunkiympäristössä monimuotoinenkin puisto joutuu usein eristyksiin muista viheralueista, mikä vaikeuttaa ja osin estää esimerkiksi pölytystä.Kuva: Sergio Souza.
Resilienssin edistäminen voi tapahtua niin hallinnon toiminnoissa kuin käytännön kaupunkisuunnittelussa. Yhtenä kaupunkisuunnittelun ratkaisuna resilienssin luomiseksi on monissa tutkimuksissa ehdotettu luontopohjaisia ratkaisuja, mitkä auttavat myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Luontopohjaisten ratkaisujen tarkoituksena on tuoda luonnon hyötyjä takaisin kaupunkeihin eli vahvistaa niiden sisällä toimivia ekosysteemipalveluita. Tämä tapahtuu lisäämällä viherympäristöjä innovatiivisilla tavoilla, kuten pienimuotoisella viljelyllä tai viheralueiden lisäämisen kannalta tehokkaammalla tilankäytöllä.
Ratkaisujen tulee olla huolellisesti suunniteltuja niin, että luonnon toiminnot pystyvät tukemaan toisiaan.
Urbaanien viherympäristöjen sosiaaliset ja ekologiset käyttötarkoitukset eivät kuitenkaan aina kulje käsikädessä. Kaupunkisuunnittelussa vallitsee monia normeja globaalisti, jotka haittaavat ja osin estävät luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamista. Esimerkiksi autoiluun perustuva liikennesuunnittelu on vallalla suurimmassa osassa maailmaa, ja se vaikuttaa valtavasti tilankäyttöön kaupungeissa.
Viheralueisiin kohdistuu myös monia kulttuurisidonnaisia normeja, mitkä ovat kuitenkin lähinnä ihmislähtöisiä, eivätkä ne siksi ole ekosysteemipalveluiden näkökulmasta ihanteellisia. Viheralueet suunnitellaan ihmisten käyttötarkoituksia palvellen, eikä niinkään luonnon monimuotoisuutta ajatellen. Maailmanlaajuisesti tyypillisen puiston laajat nurmikentät ja yksipuolinen lajisto ylläpitävät heikosti paikallisen luonnon monimuotoisuutta, ja siksi ne tuottavat heikosti ekosysteemipalveluita.
Resilienssi vaatii kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua
Globaalin etelän haavoittuvuuteen ilmastonmuutoksen edessä on siis olemassa varautumiskeinoja. Yksi niistä on luontopohjaisten ratkaisujen lisääminen kaupungeissa. Samalla julkisen vihreän tilan suunnittelunormeja voitaisiin muuttaa niin, että ne pyrkisivät vahvistamaan ihmisten luontosuhdetta, mikä on tärkeää kestävän kehityksen syntymiselle. Tämän toteutumiseksi viherympäristöjen suunnittelussa ekologista monimuotoisuutta tulisi pitää yhtenä ohjenuorana, jotta suunnittelu ei olisi pelkästään ihmislähtöistä.
Luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseksi ja resilienssin parantamiseksi vaadittaisiin kuitenkin kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua, mihin monien Saharan eteläpuolisen Afrikan kaupunkien hallinto ei toistaiseksi ole kyennyt. Suunnittelun avulla on mahdollista luoda tilaa niin viherympäristöille kuin infrastruktuurilleki. Siksi hienojen tulevaisuusvisioiden ääreltä onkin aika palata perusasioihin. Vahvan, ja kaupungistumisen vauhtiin verraten riittävän, hallinnon kehittymisen eteen on ponnisteltava, jotta nykyisten ja tulevien haasteiden kohtaaminen olisi helpompaa.
HANNA-MARIA PÖLLÄNEN
ARTIKKELIKUVA: Dar es Salaam, Tansania. Amani Nation/Unsplash
Lähteet
Bolund, P. & Hunhammar, S. (1999) Ecosystem services in urban areas. Ecological Economics 29: 293-301.
Cilliers, S., Cilliers, J., Lubbe, R., Siebert S. (2013) Ecosystem services of urban green spaces in African countries – perspectives and challenges. Urban Ecosystems 16:681–702. DOI 10.1007/s11252-012-0254-3
Herslund, L., Backhaus, A., Fryd, O., Jørgensen, G., Bergen Jensen, M., Mtwangi Limbumba, T., Liu, L., Mguni, P., Mkupasi, M.,
Workalemahu, L., Yeshitela, K. (2018) Conditions and opportunities for green infrastructure – Aiming for green, water-resilient cities in Addis Ababa and Dar es Salaam. Landscape and Urban Planning 180: 319-327.
Kabisch, N., Frantzeskaki, N., Pauleit, S., Naumann, S., Davis, M., Artmann, M., Haase, D., Knapp, S., Korn, H., Stadler, J., Zaunberger, K. & Bonn, A. (2016) Nature-based solutions to climate change mitigation and adaptation in urban areas: perspectives on indicators, knowledge gaps, barriers, and opportunities for action. Ecology and Society 21(2):39. DOI: 10.5751/ES-08373-210239
Kraas, F. & Mertins, G. (2014) Megacities and Global Change. In: Kraas, F., Aggrawal, S., Coy, M. & Mertins, G. (ed.) Megacities – Our global urban future. Springer, Dordrecht. DOI 10.1007/978-90-481-3417-5
Mlozi, M.R.S., Lupala, A., Chenyambuga, S.W., Liwenga. E. & Msogoya, T. (2014) Building Urban Resilience: Assessing Urban and Peri-urban Agriculture in Dar es Salaam, Tanzania. United Nations Environment Programme (UNEP), Nairobi.
Stockholm Resilience Centre (2019) What is Resilience? 8.5.2021
The Msimbazi River and its Role on Urban Floods (2019) The world bank. 8.5.2021
Todd, G., Msuya, I., Levira, F. & Moshi, I. (2019) City Profile: Dar es Salaam, Tanzania. Environment and Urbanization Asia. 10(2) 193–215. DOI: 10.1177/0975425319859175
UNISDR Annual Report (2018) United Nations Office for Disaster Risk Reduction. 108 pp.
World Urbanization Prospects (2019) The 2018 Revision. ST/ESA/SER.A/42. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population division. United Nations, New York.
Yamashita, A. (2017) Rapid Urbanization in Developing Asia and Africa. In Murayama, Y., Kamusoko, C., Yamashita, A., Estoque, R. C. (ed.) Urban Development in Asia and Africa: Geospatial Analysis of Metropolises. Springer Nature, Singapore. DOI: 10.1007/978-981-10-3241-7
Yang, B., Li, M., Li, S., (2013) Design-with-nature for multifunctional landscapes: Environmental benefits and social barriers in community development. International Journal of Environmental Research and Public Health. 10(11):5433-58. DOI: 10.3390/ijerph10115433
Kirjoittaja on maantieteen maisteriopiskelija Turun yliopistosta, joka on kiinnostunut erityisesti globaaleista ympäristönmuutoksista ja muista kansainvälisistä kysymyksistä. Hän kaipaa maailmaan ymmärrystä siitä, että me kaikki olemme luonnosta riippuvaisia.
Globaali etelä kaupungistuu historian nopeimmalla tahdilla juuri nyt ja saman kehityksen ennakoidaan jatkuvan vuoteen 2050 saakka. Kaupungistumisen eli urbanisaation vauhti on huimaa varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä suurin osa väestöstä on tähän asti asunut maaseudulla. Vauhdin lisäksi hurjaa ilmiöstä tekee se, että globaalin etelän vielä kehittyvissä maissa suurin osa kaupungistumisesta on hallitsematonta. Hallitsematon urbanisaatio tekee kaupungeista ja niiden asukkaista haavoittuvaisia jo nyt. Lähitulevaisuudessa kaupunkien kasvaessa ja ilmastonmuutoksen edetessä tilanne uhkaa pahentua.
Hallitsemattoman urbanisaation kauaskantoiset seuraukset
Hallitsematon urbanisaatio nähdään riskinä globaaleille kehityspoluille, joiden tulisi muuttua huomattavasti kestävämmiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hallitsemalla urbanisaatiolla tarkoitetaan alueellisen suunnittelun puutetta ja suurta epävirallisuuden astetta esimerkiksi asunto- ja työmarkkinoilla. Tilanne vastaa monissa kaupungeissa yliurbanisaation määritelmää, eli tilannetta jossa väkiluku kasvaa nopeammin kuin työpaikkojen tarjonta. Tämä voi puolestaan johtaa haitallisiin lieveilmiöihin kuten ympäristön saastumiseen tai köyhyyteen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmiö keskittyy etenkin yli 10 miljoonan asukkaan megakaupunkeihin. Kokonsa vuoksi niissä muodostunut kulutuksen jalanjälki ulottuu myös pitkälle kaupungin rajojen yli. Vaikutukset heijastuvat niin maailman markkinoihin kuin luontoon, esimerkiksi kukoistavan kulutuskulttuurin ja monikansallisten alihankintaketjujen seurauksena.
Mittavan kulutuksen jalanjäljen vuoksi globaalin etelän urbanisaatio nähdään yhä enemmän kansainvälisenä kysymyksenä. Megakaupunkien suuruudessa on kuitenkin myös paljon toistaiseksi piilossa olevaa potentiaalia. Se voi myös toimia liikkeellepanevana voimana globaalille kestävälle kehitykselle, jos urbanisaatio vain saadaan hallittavaksi.
Monille megakaupungeissa asuville ihmisille elämä on kuitenkin haastavaa jo nyt ja tulee vaikeutumaan entisestään ilmastonmuutoksen edetessä. Suurin osa näissä kiivaissa kehityskeskuksissa asuvista ihmisistä asuu epävirallisilla asuinalueilla. Köyhyyden ja infrastruktuurin puutteiden vuoksi he tarvitsevat luonnon tuottamia hyödykkeitä jokapäiväisen elämän tueksi.
Viheralueiden hyvä saavutettavuus voisi parantaa megakaupunkien asukkaiden elämän edellytyksiä ja laatua. Se myös vähentäisi kaupunkien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen edessä. Laadukasta kaupunkiluontoa voidaan siis pitää yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Parhaimmillaan sillä voidaan myös ennaltaehkäistä humanitaarisia kriisejä ja ympäristöpakolaisuutta.
Saharan eteläpuolisen Afrikan haastavat lähtökohdat
Useimmissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa urbanisaation haasteellisten lähtökohtien syynä on pitkään jatkunut poliittinen epävakaus. Tämä näkyy esimerkiksi heikkona hallintona, joka ei kykene hallinnoimaan kaupungin kehitystä sen vauhdin vaatimalla tavalla. Tällainen tilanne on esimerkiksi Tansanian suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa, joka on tällä hetkellä yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Arvioiden mukaan se voi saavuttaa megakaupungin rajan vuoteen 2030 mennessä.
Dar es Salaam kasvaa niin nopeasti, että sen kehityskulusta on hankala saada kokonaiskuvaa. Kasvavassa megakaupungissa tapahtuu paljon erilaisia ja eri alueilla näkyviä kehitysprosesseja samaan aikaan, joista toiset voivat olla hyödyllisiä ja toiset haitallisia. Dar es Salaamissa ei tällä hetkellä löydy koko kaupungin kattavaa kaavaa, joten asuinalueet kehittyvät paikallisen hallinnoinnin varassa, mikä on yhdistelmä virallista ja epävirallista hallintoa.
Ilman alueellista suunnittelua – eli ilman karttoja – tapahtuva rakentaminen luo hankaluuksia infrastruktuurille, kuten vesijohtojen ja teiden rakentamiselle. Väliin ei juuri jää avointa tilaa, kuten viheralueita. Lopputuloksena on hyvin monimuotoinen, vaihteleva ja tiivis kaupunkirakenne, mikä on tyypillistä hyvin nopeasti tapahtuvalle urbanisaatiolle. Tällainen rakentaminen on myös omiaan luomaan haavoittuvaisen kaupungin sen asukkaiden kuin kokonaisuuden kannalta.
Ekosysteemipalvelut mahdollistavat elämän – myös kaupungeissa
Kaupunkien viherympäristöillä on monia tarkoituksia, joiden merkitys korostuu muuttuvan ilmaston ja nopean urbanisaation myötä. Viherympäristöjen ihmiselle luomia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi, joista ihmiset ovat riippuvaisia niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Suuremmassa mittakaavassa luonto mahdollistaa elämän perusasioita, kuten puhtaan ilman hengittämisen ja ruoantuotannon. Ruoka, puhdas ilma ja sadevesien imeytyminen ovatkin esimerkkejä ekosysteemipalveluista.
Globaalin pohjoisen kaupungeissa useita luonnon hyötyjä pystytään korvaamaan infrastruktuurilla, kuten sateista muodostuvien hulevesien johtamisella tai maaseudulle ulkoistetulla ruoantuotannolla. Globaalissa etelässä tällaisiin ratkaisuihin ei kuitenkaan usein ole resursseja.
Globaalin etelän kaupungeissa suuri osa asukkaista asuu virallisen infrastruktuurin ulkopuolella, ja siksi monet heidän päivittäisistä tarpeistaan ovat riippuvaisia ekosysteemipalveluista. Tällainen tilanne on Dar es Salaamissa, jossa esimerkiksi paikallinen kaupunkiviljely on tärkeässä osassa monipuolisen ruokavalion takaajana. Laajamittainen kaupunkiviljely on yhteydessä myös muihin ekosysteemipalveluihin, sillä vihreän kasvillisuuden ja päällystämättömän maa-alan lisääminen muun muassa helpottavat liiallisen kuumuuden tunnetta ja vaikuttavat sadevesien imeytymiseen.
Millaisia ovat resilientit kaupungit?
Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisryhmiin. Tähän ryhmään kuuluu suuri osa globaalin etelän kaupunkien asukkaista. Heikoimmassa asemassa he ovat siksi, että he elävät valmiiksi paikassa, joka on sisäisen ongelman eli yliurbanisaation vuoksi erityisen haavoittuvainen ulkopuolisille ilmastonmuutoksen voimistamille luonnonilmiöille.
Haavoittuvuuden vähentämiseksi kaupunkien on vahvistettava niiden kykyä kohdata epävarmuuksia tai katastrofeja. Tällaista kykyä kutsutaan resilienssiksi. Resilientti kaupunki pysyy toimintakykyisenä esimerkiksi pandemian, tulvan tai hirmumyrskyn sattuessa ja pystyy kehittämään toimia, jotka auttavat jättämään kriisin taakse.
Esimerkiksi koronapandemia on osoittanut, ettei se miten kriisissä tulee toimia, ole itsestään selvää. Tämänkaltaiset kriisit vaativat monitahoista ennakointia. Monissa globaalin etelän kaupungeissa tällaisten ennakoivien toimien valmistelu on haasteellista hallitsemattoman kaupungistumisen keskellä.
Luontopohjaiset ratkaisut vahvistavat resilienssiä
Resilienssin edistäminen voi tapahtua niin hallinnon toiminnoissa kuin käytännön kaupunkisuunnittelussa. Yhtenä kaupunkisuunnittelun ratkaisuna resilienssin luomiseksi on monissa tutkimuksissa ehdotettu luontopohjaisia ratkaisuja, mitkä auttavat myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Luontopohjaisten ratkaisujen tarkoituksena on tuoda luonnon hyötyjä takaisin kaupunkeihin eli vahvistaa niiden sisällä toimivia ekosysteemipalveluita. Tämä tapahtuu lisäämällä viherympäristöjä innovatiivisilla tavoilla, kuten pienimuotoisella viljelyllä tai viheralueiden lisäämisen kannalta tehokkaammalla tilankäytöllä.
Ratkaisujen tulee olla huolellisesti suunniteltuja niin, että luonnon toiminnot pystyvät tukemaan toisiaan.
Urbaanien viherympäristöjen sosiaaliset ja ekologiset käyttötarkoitukset eivät kuitenkaan aina kulje käsikädessä. Kaupunkisuunnittelussa vallitsee monia normeja globaalisti, jotka haittaavat ja osin estävät luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamista. Esimerkiksi autoiluun perustuva liikennesuunnittelu on vallalla suurimmassa osassa maailmaa, ja se vaikuttaa valtavasti tilankäyttöön kaupungeissa.
Viheralueisiin kohdistuu myös monia kulttuurisidonnaisia normeja, mitkä ovat kuitenkin lähinnä ihmislähtöisiä, eivätkä ne siksi ole ekosysteemipalveluiden näkökulmasta ihanteellisia. Viheralueet suunnitellaan ihmisten käyttötarkoituksia palvellen, eikä niinkään luonnon monimuotoisuutta ajatellen. Maailmanlaajuisesti tyypillisen puiston laajat nurmikentät ja yksipuolinen lajisto ylläpitävät heikosti paikallisen luonnon monimuotoisuutta, ja siksi ne tuottavat heikosti ekosysteemipalveluita.
Resilienssi vaatii kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua
Globaalin etelän haavoittuvuuteen ilmastonmuutoksen edessä on siis olemassa varautumiskeinoja. Yksi niistä on luontopohjaisten ratkaisujen lisääminen kaupungeissa. Samalla julkisen vihreän tilan suunnittelunormeja voitaisiin muuttaa niin, että ne pyrkisivät vahvistamaan ihmisten luontosuhdetta, mikä on tärkeää kestävän kehityksen syntymiselle. Tämän toteutumiseksi viherympäristöjen suunnittelussa ekologista monimuotoisuutta tulisi pitää yhtenä ohjenuorana, jotta suunnittelu ei olisi pelkästään ihmislähtöistä.
Luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseksi ja resilienssin parantamiseksi vaadittaisiin kuitenkin kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua, mihin monien Saharan eteläpuolisen Afrikan kaupunkien hallinto ei toistaiseksi ole kyennyt. Suunnittelun avulla on mahdollista luoda tilaa niin viherympäristöille kuin infrastruktuurilleki. Siksi hienojen tulevaisuusvisioiden ääreltä onkin aika palata perusasioihin. Vahvan, ja kaupungistumisen vauhtiin verraten riittävän, hallinnon kehittymisen eteen on ponnisteltava, jotta nykyisten ja tulevien haasteiden kohtaaminen olisi helpompaa.
HANNA-MARIA PÖLLÄNEN
ARTIKKELIKUVA: Dar es Salaam, Tansania. Amani Nation/Unsplash
Lähteet
Bolund, P. & Hunhammar, S. (1999) Ecosystem services in urban areas. Ecological Economics 29: 293-301.
Cilliers, S., Cilliers, J., Lubbe, R., Siebert S. (2013) Ecosystem services of urban green spaces in African countries – perspectives and challenges. Urban Ecosystems 16:681–702. DOI 10.1007/s11252-012-0254-3
Herslund, L., Backhaus, A., Fryd, O., Jørgensen, G., Bergen Jensen, M., Mtwangi Limbumba, T., Liu, L., Mguni, P., Mkupasi, M.,
Workalemahu, L., Yeshitela, K. (2018) Conditions and opportunities for green infrastructure – Aiming for green, water-resilient cities in Addis Ababa and Dar es Salaam. Landscape and Urban Planning 180: 319-327.
Kabisch, N., Frantzeskaki, N., Pauleit, S., Naumann, S., Davis, M., Artmann, M., Haase, D., Knapp, S., Korn, H., Stadler, J., Zaunberger, K. & Bonn, A. (2016) Nature-based solutions to climate change mitigation and adaptation in urban areas: perspectives on indicators, knowledge gaps, barriers, and opportunities for action. Ecology and Society 21(2):39. DOI: 10.5751/ES-08373-210239
Kraas, F. & Mertins, G. (2014) Megacities and Global Change. In: Kraas, F., Aggrawal, S., Coy, M. & Mertins, G. (ed.) Megacities – Our global urban future. Springer, Dordrecht. DOI 10.1007/978-90-481-3417-5
Mlozi, M.R.S., Lupala, A., Chenyambuga, S.W., Liwenga. E. & Msogoya, T. (2014) Building Urban Resilience: Assessing Urban and Peri-urban Agriculture in Dar es Salaam, Tanzania. United Nations Environment Programme (UNEP), Nairobi.
Stockholm Resilience Centre (2019) What is Resilience? 8.5.2021
The Msimbazi River and its Role on Urban Floods (2019) The world bank. 8.5.2021
Todd, G., Msuya, I., Levira, F. & Moshi, I. (2019) City Profile: Dar es Salaam, Tanzania. Environment and Urbanization Asia. 10(2) 193–215. DOI: 10.1177/0975425319859175
UNISDR Annual Report (2018) United Nations Office for Disaster Risk Reduction. 108 pp.
World Urbanization Prospects (2019) The 2018 Revision. ST/ESA/SER.A/42. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population division. United Nations, New York.
Yamashita, A. (2017) Rapid Urbanization in Developing Asia and Africa. In Murayama, Y., Kamusoko, C., Yamashita, A., Estoque, R. C. (ed.) Urban Development in Asia and Africa: Geospatial Analysis of Metropolises. Springer Nature, Singapore. DOI: 10.1007/978-981-10-3241-7
Yang, B., Li, M., Li, S., (2013) Design-with-nature for multifunctional landscapes: Environmental benefits and social barriers in community development. International Journal of Environmental Research and Public Health. 10(11):5433-58. DOI: 10.3390/ijerph10115433
Ihminen luonnon luo tai luonto ihmisen luo
Molekyylibiologiset menetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia vesistöjen tilan seurantaan
Urbaani luonto voi ratkaista globaalin etelän megakaupunkien haasteita
Hanna-Maria Pöllänen
Kirjoittaja on maantieteen maisteriopiskelija Turun yliopistosta, joka on kiinnostunut erityisesti globaaleista ympäristönmuutoksista ja muista kansainvälisistä kysymyksistä. Hän kaipaa maailmaan ymmärrystä siitä, että me kaikki olemme luonnosta riippuvaisia.