Kaikki ammattiryhmät tarvitsevat työkaluja, myös kaupunkisuunnittelijat. Suomessa yksi työkaluista on BEMINE – tutkijoiden ja virkamiesten yhteistyössä tekemä raportti, jossa tarkastellaan tilastoja tavoitteena tehdä suunnittelusta tulevaisuudessa kestävämpää ja osallistavampaa.
Kaupungistuminen edistyy Suomessa suurin harppauksin. Viime vuosina 90 prosenttia uudisasunnoista on rakennettu kaupunkeihin tai niiden ympärille.
Tästä huolimatta kaupungistumisesta Suomessa ei ole ollut kaikenkattavaa tietoa eikä myöskään toimivaa yhteistyötä viranomaisten, kaupunkien ja tutkijoiden välillä. Tätä mieltä ovat ne tutkijat, viranomaiset ja kunnat, jotka osallistuivat kattavaan Bemine-hankkeeseen. Yksi hankkeen tavoitteista oli hankkia uutta tietoa ja luoda työkaluja, jotka mahdollistaisivat Suomen kaupunkien kestävämmän suunnittelun tulevaisuudessa.
Yksi Bemine-hankkeessa mukana olleista tutkijoista on Maija Tiitu Suomen ympäristökeskuksesta. Hän on erikoistunut analysoimaan maantieteellistä dataa sekä ihmisten liikkumista kaupunkiympäristössä.
Tiitun mukaan yhä useampi ihminen muuttaa kaupunkeihin, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua asua isoissa kerrostaloissa. Hän arvioi, että Suomessa tulevat tästä syystä enenevissä määrin yleistymään townhouse-tyyliset kaksi- tai kolmikerrostalot, jotka ovat tavallisia esimerkiksi Isossa-Britanniassa.
– Yhä useampi suomalainen haluaa nykyään asua keskustan läheisyydessä. Ei ole enää ollenkaan yhtä suosittua asua paikoissa, joissa on riippuvainen autosta.
Tutkijat Anna Strandell ja Antti Rehunen olivat mukana laatimassa kattavaa Bemine-raporttia. KUVA MARCUS FLOMAN
Vielä 2000-luvun alussa nykyistä huomattavasti useampi ihminen halusi asua omassa talossa, jossa on piha, mikä useimmiten tarkoitti, että liikkumiseen tarvittiin autoa. Suomalaisten asumisodotukset ovat muuttuneet.
– Nykyään ihmiset haluavat mielellään yhdistää kaupunkiasumisen ja pienellä pihalla varustetun asunnon. Tässä kuvaan astuvat townhousetalot, jotka ovat toimivan julkisen liikenteen ja pyöräliikenteen ulottuvilla.
Maija Tiitu lisää, että tämän tyyppisiä taloja voisi rakentaa esikaupunkien kerrostaloalueiden yhteyteen.
Myös kaksi muuta Suomen ympäristökeskuksen tutkijaa, Anna Strandell ja Antti Rehunen, mainitsevat tehokkaamman, täydentävämmän ja tiiviimmän rakentamisen suotuisina tekijöinä rakentamisen ympäristökuormituksen kannalta. Tällaisilla alueilla päivittäisistä matkoista aiheutuu vähemmän päästöjä. Ympäristölle suotuisaa on myös infrastruktuurin korkea käyttöaste.
– Täydennysrakentamisesta on tullut tavallisempaa sekä kaupunkikeskuksissa että myös ympäröivillä pienemmillä paikkakunnilla. Jo olemassa olevien kaupunginosien yhteyteen rakennetaan uusia taloja.
Anna Strandell lisää, että vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä laaja hajarakentaminen oli hyvin yleistä monessa suomalaiskaupungissa.
– Siihen aikaan suuri määrä metsää ja peltoalueita sai väistyä rakentamisen tieltä. Uudisalueille rakennetaan toki edelleen jossain määrin, mutta yhä enemmän on opittu hyödyntämään olemassa olevia rakenteita ja rakentamaan niiden päälle.
”Nyt kaupunkeja rakennetaan uusiksi siten, että joukkoliikenteelle ja polkupyörille tulee lisää omia väyliä.”
Yksi Bemine-raportin havainnoista on se, että suomalaisten autoriippuvaisuus ei ole vähentynyt toivottua vauhtia. Vuonna 1990 lähes 80 prosenttia työmatkoista tehtiin jalan, polkupyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla. Vuonna 2015 vastaava luku oli 67 prosenttia.
– Autoriippuvaisuuteen voi vaikuttaa suunnittelulla. Perusajatuksena pitäisivät olla yhdenmukaiset yhteisöt, joissa asuminen, työpaikat ja palvelut ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Tämä voisi vähentää autoilua, sanoo Maija Tiitu.
Tiitu lisää, että jalankulkijoiden, pyöräväylien ja toimivan joukkoliikenteen tulisi olla etusijalla kaupunkialueiden suunnittelussa.
– Nyt kaupunkeja rakennetaan uusiksi siten, että joukkoliikenteelle ja polkupyörille tulee lisää omia väyliä. Konkreettinen esimerkki tästä on Helsingin Hämeentie, josta tulee kokonaisuudessaan joukkoliikenneväylä. Tavoitteena on tehdä siitä mukavampi jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Huolimatta siitä, että moni asuinalue on jo rakennettu tiiviimmin ja usein siten, että palvelut ovat asuntojen lähellä, autoilu ei kuitenkaan vähene automaattisesti.
– Monella ihmisellä työpaikka, harrastukset ja osa kaupoista ovat silti niin kaukana, että autoa tarvitaan osaan matkoista, jotta arjen ruljanssin saisi sovitettua yhteen, sanoo Antti Rehunen.
– Tutkimus osoittaa, että kun kaupunki kasvaa tietyn rajan yli, arki- ja työmatkat pitenevät siitäkin huolimatta, että asuinalueet rakennetaan suhteellisen tiiviisti. Helsingin seutu kehyskuntineen on tästä hyvä esimerkki, sanoo Anna Strandell.
Suurempien kaupunkialueiden etu on toki se, että on mahdollista rakentaa tehokas joukkoliikenne.
Bemine-raportin laatijat nostavat esille sen hyvän uutisen, että 2000-luvulla rakennetut asunnot ovat aiempaa energiatehokkaampia. Tämän ansiosta uusien asuntojen kasvihuonepäästöt ovat raportin mukaan vähentyneet keskimäärin viidenneksellä. Moni kaupunki on lisäksi kaukolämmöntuotannossaan siirtynyt uusiutuviin energialähteisiin, mikä on tuonut mukanaan lisää päästövähennyksiä.
Asuntojen rakennusmateriaalit ovat sitä vastoin huolenaihe. Ympäristölle kestämätön betoni on edelleen ylivoimaisesti yleisin talonrakennusmateriaali.
– Betonintuotanto aiheuttaa todella suuret päästöt, moni kaupunki ei ota tätä huomioon. Jos talo rakennetaan puusta, se toimii myös hiilinieluna, sanoo Rehunen.
Alkuperäinen grafiikka Krut Collective, suomenkielinen versio Petri Junna & Versus
MARCUS FLOMAN
Otsikkokuva: Moderni puutalokaupunginosa joen länsirannalla Porvoossa. KUVA MAGNUS ÖSTMAN
”Meillä Porvoossa on puutalorakentamisen perinne”
Kaupunkisuunnittelupäällikkö Dan Mollgren pitää Porvoota erittäin mielenkiintoisena työympäristönä, sillä kaupungin rajojen sisällä asutaan sekä tiiviissä kaupunkikeskuksessa että maaseudulla.
– Noin 70 prosenttia Porvoon asukkaista asuu noin kolmen kilometrin säteellä. Se on aika tiivistä asumista.
Mollgrenin mukaan Porvoo kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka haluavat mahdollisimman pian hiilineutraaleiksi. Puutalorakentaminen on osa tätä yhtälöä.
– Meillä on vanha puutalokaupunginosa ja puutalorakentamisen perinne. Järjestimme myös puutalokilpailun, jonka tulos ratkesi keväällä. Siitä saadaan asuntoja 350 asukkaalle joen länsirannalle, Mollgren kertoo.
Merkittävä osa porvoolaisista asuu keskustan ulkopuolella ja kulkee pääasiassa autolla.
– Uskon meidän olevan tulevaisuudessakin kaupunki, jossa on paljon autoilijoita, mutta teemme töitä järjestääksemme lisää liityntäpysäköintipaikkoja. Näin auton voi jättää kaupunkiin ja Helsinkiin voi matkustaa bussilla.
Dan Mollgren mainitsee lopuksi osoituksen siitä, miten hyvin kestävyys on lyönyt läpi kaupunkisuunnittelussa ja rakennusalalla.
Euroopan kiinteistökehittäjät, sijoittajat ja suunnittelijat kokoontuvat vuosittain messuille Cannesiin ja Müncheniin tutustuakseen kiinteistöalan viimeisimpiin trendeihin.
– Messut ovat muuttuneet huomattavasti. Kuusi vuotta sitten kestävyys ja vihreä kasvu olivat esillä siellä täällä joissain esitelmissä ja joidenkin kaupunkien näyttelyosastoilla. Tämän vuoden messuilla kestävyys ja ekologinen ajattelu olivat itse pääasia. Vaikuttaa siltä, että koko tapahtuman arvot ovat uudistuneet.
MARCUS FLOMAN
Yhteistyössä
Finlands Natur Teksti: Marcus Floman Käännös: Petri Junna
Kaikki ammattiryhmät tarvitsevat työkaluja, myös kaupunkisuunnittelijat. Suomessa yksi työkaluista on BEMINE – tutkijoiden ja virkamiesten yhteistyössä tekemä raportti, jossa tarkastellaan tilastoja tavoitteena tehdä suunnittelusta tulevaisuudessa kestävämpää ja osallistavampaa.
Kaupungistuminen edistyy Suomessa suurin harppauksin. Viime vuosina 90 prosenttia uudisasunnoista on rakennettu kaupunkeihin tai niiden ympärille.
Tästä huolimatta kaupungistumisesta Suomessa ei ole ollut kaikenkattavaa tietoa eikä myöskään toimivaa yhteistyötä viranomaisten, kaupunkien ja tutkijoiden välillä. Tätä mieltä ovat ne tutkijat, viranomaiset ja kunnat, jotka osallistuivat kattavaan Bemine-hankkeeseen. Yksi hankkeen tavoitteista oli hankkia uutta tietoa ja luoda työkaluja, jotka mahdollistaisivat Suomen kaupunkien kestävämmän suunnittelun tulevaisuudessa.
Yksi Bemine-hankkeessa mukana olleista tutkijoista on Maija Tiitu Suomen ympäristökeskuksesta. Hän on erikoistunut analysoimaan maantieteellistä dataa sekä ihmisten liikkumista kaupunkiympäristössä.
Tiitun mukaan yhä useampi ihminen muuttaa kaupunkeihin, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua asua isoissa kerrostaloissa. Hän arvioi, että Suomessa tulevat tästä syystä enenevissä määrin yleistymään townhouse-tyyliset kaksi- tai kolmikerrostalot, jotka ovat tavallisia esimerkiksi Isossa-Britanniassa.
– Yhä useampi suomalainen haluaa nykyään asua keskustan läheisyydessä. Ei ole enää ollenkaan yhtä suosittua asua paikoissa, joissa on riippuvainen autosta.
Vielä 2000-luvun alussa nykyistä huomattavasti useampi ihminen halusi asua omassa talossa, jossa on piha, mikä useimmiten tarkoitti, että liikkumiseen tarvittiin autoa. Suomalaisten asumisodotukset ovat muuttuneet.
– Nykyään ihmiset haluavat mielellään yhdistää kaupunkiasumisen ja pienellä pihalla varustetun asunnon. Tässä kuvaan astuvat townhousetalot, jotka ovat toimivan julkisen liikenteen ja pyöräliikenteen ulottuvilla.
Maija Tiitu lisää, että tämän tyyppisiä taloja voisi rakentaa esikaupunkien kerrostaloalueiden yhteyteen.
Myös kaksi muuta Suomen ympäristökeskuksen tutkijaa, Anna Strandell ja Antti Rehunen, mainitsevat tehokkaamman, täydentävämmän ja tiiviimmän rakentamisen suotuisina tekijöinä rakentamisen ympäristökuormituksen kannalta. Tällaisilla alueilla päivittäisistä matkoista aiheutuu vähemmän päästöjä. Ympäristölle suotuisaa on myös infrastruktuurin korkea käyttöaste.
– Täydennysrakentamisesta on tullut tavallisempaa sekä kaupunkikeskuksissa että myös ympäröivillä pienemmillä paikkakunnilla. Jo olemassa olevien kaupunginosien yhteyteen rakennetaan uusia taloja.
Anna Strandell lisää, että vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä laaja hajarakentaminen oli hyvin yleistä monessa suomalaiskaupungissa.
– Siihen aikaan suuri määrä metsää ja peltoalueita sai väistyä rakentamisen tieltä. Uudisalueille rakennetaan toki edelleen jossain määrin, mutta yhä enemmän on opittu hyödyntämään olemassa olevia rakenteita ja rakentamaan niiden päälle.
Yksi Bemine-raportin havainnoista on se, että suomalaisten autoriippuvaisuus ei ole vähentynyt toivottua vauhtia. Vuonna 1990 lähes 80 prosenttia työmatkoista tehtiin jalan, polkupyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla. Vuonna 2015 vastaava luku oli 67 prosenttia.
– Autoriippuvaisuuteen voi vaikuttaa suunnittelulla. Perusajatuksena pitäisivät olla yhdenmukaiset yhteisöt, joissa asuminen, työpaikat ja palvelut ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Tämä voisi vähentää autoilua, sanoo Maija Tiitu.
Tiitu lisää, että jalankulkijoiden, pyöräväylien ja toimivan joukkoliikenteen tulisi olla etusijalla kaupunkialueiden suunnittelussa.
– Nyt kaupunkeja rakennetaan uusiksi siten, että joukkoliikenteelle ja polkupyörille tulee lisää omia väyliä. Konkreettinen esimerkki tästä on Helsingin Hämeentie, josta tulee kokonaisuudessaan joukkoliikenneväylä. Tavoitteena on tehdä siitä mukavampi jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Huolimatta siitä, että moni asuinalue on jo rakennettu tiiviimmin ja usein siten, että palvelut ovat asuntojen lähellä, autoilu ei kuitenkaan vähene automaattisesti.
– Monella ihmisellä työpaikka, harrastukset ja osa kaupoista ovat silti niin kaukana, että autoa tarvitaan osaan matkoista, jotta arjen ruljanssin saisi sovitettua yhteen, sanoo Antti Rehunen.
– Tutkimus osoittaa, että kun kaupunki kasvaa tietyn rajan yli, arki- ja työmatkat pitenevät siitäkin huolimatta, että asuinalueet rakennetaan suhteellisen tiiviisti. Helsingin seutu kehyskuntineen on tästä hyvä esimerkki, sanoo Anna Strandell.
Suurempien kaupunkialueiden etu on toki se, että on mahdollista rakentaa tehokas joukkoliikenne.
Bemine-raportin laatijat nostavat esille sen hyvän uutisen, että 2000-luvulla rakennetut asunnot ovat aiempaa energiatehokkaampia. Tämän ansiosta uusien asuntojen kasvihuonepäästöt ovat raportin mukaan vähentyneet keskimäärin viidenneksellä. Moni kaupunki on lisäksi kaukolämmöntuotannossaan siirtynyt uusiutuviin energialähteisiin, mikä on tuonut mukanaan lisää päästövähennyksiä.
Asuntojen rakennusmateriaalit ovat sitä vastoin huolenaihe. Ympäristölle kestämätön betoni on edelleen ylivoimaisesti yleisin talonrakennusmateriaali.
– Betonintuotanto aiheuttaa todella suuret päästöt, moni kaupunki ei ota tätä huomioon. Jos talo rakennetaan puusta, se toimii myös hiilinieluna, sanoo Rehunen.
MARCUS FLOMAN
Otsikkokuva: Moderni puutalokaupunginosa joen länsirannalla Porvoossa. KUVA MAGNUS ÖSTMAN
Kaupunkisuunnittelupäällikkö Dan Mollgren pitää Porvoota erittäin mielenkiintoisena työympäristönä, sillä kaupungin rajojen sisällä asutaan sekä tiiviissä kaupunkikeskuksessa että maaseudulla.
– Noin 70 prosenttia Porvoon asukkaista asuu noin kolmen kilometrin säteellä. Se on aika tiivistä asumista.
Mollgrenin mukaan Porvoo kuuluu niihin kaupunkeihin, jotka haluavat mahdollisimman pian hiilineutraaleiksi.
Puutalorakentaminen on osa tätä yhtälöä.
– Meillä on vanha puutalokaupunginosa ja puutalorakentamisen perinne. Järjestimme myös puutalokilpailun, jonka tulos ratkesi keväällä. Siitä saadaan asuntoja 350 asukkaalle joen länsirannalle, Mollgren kertoo.
Merkittävä osa porvoolaisista asuu keskustan ulkopuolella ja kulkee pääasiassa autolla.
– Uskon meidän olevan tulevaisuudessakin kaupunki, jossa on paljon autoilijoita, mutta teemme töitä järjestääksemme lisää liityntäpysäköintipaikkoja. Näin auton voi jättää kaupunkiin ja Helsinkiin voi matkustaa bussilla.
Dan Mollgren mainitsee lopuksi osoituksen siitä, miten hyvin kestävyys on lyönyt läpi kaupunkisuunnittelussa ja rakennusalalla.
Euroopan kiinteistökehittäjät, sijoittajat ja suunnittelijat kokoontuvat vuosittain messuille Cannesiin ja Müncheniin tutustuakseen kiinteistöalan viimeisimpiin trendeihin.
– Messut ovat muuttuneet huomattavasti. Kuusi vuotta sitten kestävyys ja vihreä kasvu olivat esillä siellä täällä joissain esitelmissä ja joidenkin kaupunkien näyttelyosastoilla. Tämän vuoden messuilla kestävyys ja ekologinen ajattelu olivat itse pääasia. Vaikuttaa siltä, että koko tapahtuman arvot ovat uudistuneet.
MARCUS FLOMAN
Yhteistyössä
Finlands Natur
Teksti: Marcus Floman
Käännös: Petri Junna
Takaisin ylös ↑
Missä on kaupunkiviljelyn koti?
Paikallista ruokaa paikkaan sitoutuneille
Talouskasvun konsensus estää kestävyyssiirtymän