Kommentti: Kustantajilla on paikkansa tiedejulkaisemisessa

On harmillista, että suuret kansainväliset kustantajat ovat aiheuttaneet pattitilanteen, joka vaikeuttaa tutkijoiden tiedonsaantia, ja on monella tapaa perusteltua ja oikeutettua, että tiedeyhteisö taistelee hintojen korotuksia vastaan. Laineen perustelut sille, että tämän takia kannattaa koko tieteellisen lehden perusformaatti heittää romukoppaan ovat kuitenkin ontuvia eikä hän tarjoa mitään kestävää ratkaisua tilalle.

Jos tiedekustantajia ja tiedelehtiä ei olisi, tutkijoiden vastuulla olisi kahlata julkaisuarkistoista tai -alustoilta loputon määrä omaan aiheeseen liittyviä tekstejä, joista osa ehkä olisi kiinnostanut arvioitsijoita ja saanut kommentit (jotka nekin jäisivät lukijan tarkastettavaksi toisin kuin lehtien vertaisarvioinnissa), suuri osa luultavasti ei. Aikaa tässä ei tutkijalta ainakaan säästyisi.

Valitettavasti myös käsitys siitä, että lehtiin lähetetyt tekstit ovat sellaisenaan valmiita, on täysin väärä. Suurin osa artikkeleista vaatii editoimista – paitsi tekstien myös kuvien ja taulukoiden osalta. Editoimattomassa tekstissä vastuu ymmärtämisestä jää lukijalle ja virhetulkintojen mahdollisuus kasvaa. Olisiko tämä hyödyksi tieteelle?

Tieteelliset lehdet vastaavat aineiston valikoinnista, arvioinnin toteuttamisesta ja tekstien saattamisesta helposti luettavaan muotoon. Siinä sivussa ne tuottavat ja yhtenäistävät terminologiaa ja nostavat teemanumeroilla ja pääkirjoituksilla uusia aiheita keskusteluun sekä arvioivat alan kirjallisuutta. Lehti on tutkijan lisäksi laadun takeena myös silloin, kun artikkeli päätyy yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Todettakoon vielä, että avoimuutta voidaan toteuttaa myös hyvässä yhteistyössä tiedekustantajien kanssa, kuten Suomessa on juuri Kotilava-hankkeessa (Kotimaiset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan) tehty. Suurin osa tiedekustantajista on tieteellisiä seuroja tai muita pienkustantajia, jotka pyrkivät ansaitsemaan vain sen verran, että saavat lehtensä tuotetuksi.

JOHANNA LILJA