Kansainvälinen matkailu kasvaa vauhdilla. Halpalentoyhtiöt ja kansainväliset risteilyalukset tuovat jatkuvasti enemmän vierailijoita jo ennestään suosittuihin matkailukohteisiin. Matkailijat tulevat myös yhä tiiviimmäksi osaksi paikallisten arkea, kun vertaismajoitus ja muut jakamistalouden muodot kasvattavat suosiotaan matkailijoiden etsiessä aitoja kokemuksia. Tilanne on monissa matkailukohteissa saanut paikalliset ärsyyntymään ja on johtanut ”tourists go home” – asenteiden ja protestien yleistymiseen.
Liikamatkailu (overtourism) onkin ollut yksi median eniten esiintuomista matkailuaiheista viime vuosina. Keskustelu liikamatkailusta alkoi vuonna 2016, kun käsite rinnastettiin espanjankieliseen sanaan turismofobia, jolla viitattiin paikallisten voimakkaaseen vastarintaan jatkuvasti lisääntyvää matkailua kohtaan [1]. Liikamatkailu-käsitteen käyttö on tämän jälkeen yleistynyt puhekielessä, mistä johtuen sitä on pyritty myös teoreettisesti määrittelemään.
UNWTO:n [2] mukaan liikamatkailulla tarkoitetaan tilannetta, jossa matkailu heikentää merkittävästi paikallisten elämänlaatua ja/tai matkailijoiden kokemusta matkakohteesta. Milano ym. [3] tarkentavat liikamatkailun tarkoittavan voimakasta matkailijamäärien kasvua, joka johtaa paikallisia häiritseviin ruuhkiin ja aiheuttaa pysyviä muutoksia heidän elämäntyylissään ja elämänlaadussaan. Tyypillisiä liikamatkailun piirteitä ovat niin ikään kohdealueen infrastruktuurin ruuhkautuminen tai pettäminen sekä lisääntyvä protestointi matkailua vastaan [4]. Liikamatkailu on siten läheisesti yhteydessä matkailun kestävyyskeskusteluun, korostaen etenkin sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä haasteita.
Liikamatkailu on matkailututkimuksessa verrattain uusi käsite, vaikka matkailun kasvun negatiiviset vaikutukset ovatkin olleet perinteinen tutkimusaihe jo 1960-luvulta lähtien. Keskustelu liikamatkailusta eroaa kuitenkin aiemmasta matkailun kasvuun liittyvästä keskustelusta, sillä siinä korostuvat erityisesti matkailun kasvun ja tavoitteellisen kasvattamisen poliittinen ulottuvuus sekä ilmiön kytkeytyminen kaupunkitilan muutokseen [1]. Liikamatkailun syinä pidetään erityisesti hyvän johtamisen puutetta ja matkailun hallitsematonta kasvua. Tästä johtuen matkailuelinkeinon kykyä säädellä omaa toimintaansa ja kehitystään on alettu kritisoida. Samalla on alettu vaatia, että matkailua alettaisiin hallinnoida alueellisella tasolla yhä vahvemmin [4].
Liikamatkailu maantieteellisenä ilmiönä
Liikamatkailua pidetään globaalina haasteena [3]. Mediassa ilmiö on noussut esiin etenkin eteläeurooppalaisten kohteiden kuten Venetsian ja Barcelonan yhteydessä. Suomessakin otsikoihin ovat päässeet muun muassa Rovaniemi ja Suomenlinna. Liikamatkailusta uutisoidaan eittämättä ympäri maailmaa, mutta ilmiön maantieteellistä laajuutta ei ole selvitetty systemaattisesti. Tässä selvityksessä tarkastellaan liikamatkailun alueellista ilmenemistä liikamatkailu-käsitettä hyödyntävän tutkimuksen kautta. Selvityksessä tarkastellaan, missä ja millaisissa kohteissa liikamatkailua on tutkittu, sekä mihin aluetasoon tutkimuksissa keskitytään.
Selvitys toteutettiin systemaattisena kvantitatiivisena kirjallisuuskatsauksena [5]. Tieteellisiä artikkeleita ja kirjan lukuja etsittiin tietokannoista Scopus, Web Of Science ja Google Scholar. Hakusanoina käytettiin sanoja ”overtourism” ja ”over-tourism”. Artikkelit rajattiin selvityksen tavoitteen takia tapaustutkimuksiin, joissa käsiteltiin liikamatkailua tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella vuosina 2016−2019.
Tutkimuksen keskiössä kaupungit
Syyskuuhun 2019 mennessä liikamatkailu-käsitettä oltiin keskeisesti käytetty 46:ssa tutkimuksessa. Näistä puolet käsitteli ilmiötä kaupunkitasolla. Eniten tutkimusta oli tehty Barcelonassa ja Venetsiassa, joista molemmista oli julkaistu kolme tutkimusta (kuva 1). Seuraavaksi eniten tutkimuksia oli tehty niin ikään Euroopan kaupungeissa Amsterdamissa, Budapestissa, Krakovassa, Portossa ja Münchenissä. Yksittäisiä tutkimuksia oli tehty myös Euroopan ulkopuolisissa kaupungeissa kuten Kiotossa ja Rio de Janeirossa.
Liikamatkailu-käsitteen käyttö tutkimuksessa liittyykin vahvasti kaupunkeihin. Vaikka matkailijoiden määrä kasvaa vauhdilla myös monissa luontokohteissa, ei liikamatkailun käsite ole levinnyt laajemmin luontomatkailun tutkimukseen. Tätä selittää varmasti se, että liikamatkailun käsite liitetään vahvasti matkailun sosiaaliseen kestävyyteen, jossa korostuu paikallisten sietokyvyn ylittyminen matkailua kohtaan. Nämä haasteet eivät usein ole ensisijaisia luontokohteissa, sillä harvaan asutuilla alueilla kävijämäärän kasvaminen aiheuttaa herkemmin haasteita alueen ekologisessa kestävyydessä ja voi vaikuttaa kielteisesti kävijöiden kokemuksiin.
Liikamatkailun tutkimuksen keskittyessä kaupunkeihin, tulee tulevaisuudessa tarkastella lähemmin, kuinka kaupunkitason tutkimuksissa lähestytään liikamatkailua kohteen sisäisenä haasteena. Tämän selvityksen perusteella ei pystytä osoittamaan, tarkastellaanko liikamatkailua koko kaupungin haasteena vai keskitytäänkö tutkimuksissa tiettyihin kaupunginosiin kuten kaupungin ydinkeskustoihin. Tulevaisuudessa onkin syytä tarkastella vielä pienemmässä mittakaavassa, miten matkailu kaupunkien sisäisenä ilmiönä koetaan. Tämä johtuu siitä, että matkailu on jakamistalouden myötä levinnyt myös sellaisiin kaupunginosiin, jotka ovat perinteisesti olleet asukkaiden ”omia tiloja” ja siten paikalliset saattavat reagoida helpommin matkailun kasvuun näillä alueilla.
Kuva 1. Liikamatkailu-käsitettä käyttävien tutkimusten lukumäärä maittain ja kaupunkikohteittain.
Kohteiden erilaisuus korostaa ilmiön suhteellisuutta
Kaupunkeja laajempaa aluekokonaisuutta käsiteltiin 14 tutkimuksessa. Tällä aluetasolla erottuivat erityisesti saarikohteet kuten Mallorca ja Galápagos-saaret sekä Norjan vuonoalueet. Koko maata koskevia tutkimuksia oli tehty ainoastaan seitsemän kappaletta. Näiden joukosta esille nousivat niin ikään saarikohteet esimerkkeinä Islanti ja Uusi-Seelanti.
Aluetasolla tehdyt tutkimukset korostavat tutkimuskohteiden erilaisuutta ja liikamatkailun suhteellisuutta. Se, että liikamatkailua tutkitaan Mallorcalla ja ja Galápagos-saarilla havainnollistaa, ettei mikään tietty matkailijamäärä suoraan johda liikamatkailuun. Kokemukseen matkailun liiallisuudesta vaikuttavat monet seikat, kuten kohdealueen infrastruktuurin valmius vastaanottaa suuria määriä matkailijoita sekä paikallisten toleranssi matkailua kohtaan. Liikamatkailun tutkimuksen kohteena olevia kaupunkeja näyttääkin yhdistävän korkea ikä; Euroopan historiallisia kaupunkeja kuten Venetsiaa ei ole suunniteltu suurelle kävijämäärälle, mikä korostaa monia matkailun negatiivisia vaikutuksia kuten kohteen ruuhkautumista.
Kokemukseen matkailun liiallisuudesta vaikuttavat monet seikat, kuten kohdealueen infrastruktuurin valmius vastaanottaa suuria määriä matkailijoita sekä paikallisten toleranssi matkailua kohtaan.
Tulevaisuudessa liikamatkailun tutkimuksessakin tulee todennäköisesti korostumaan myös sellaiset kohteet, joissa matkailun määrä on kokenut äkillisen kasvun. Tällaisia kohteita, joista hyvä esimerkki on Norjan Trolltunga, yhdistää se, että kohteet ovat nousseet lyhyessä ajassa ilmiöksi sosiaalisen median tai elokuvatuotannon johdosta. Näissä kohteissa paikallisilta vaaditaan nopeaa sopeutumista matkailun kiihtyvään kasvuvauhtiin, jolloin matkailun kasvu nostaa herkästi tunteita paikallisten keskuudessa herättäen keskustelua liikamatkailusta.
Liikamatkailun tutkimuksen Eurooppa-keskeisyys
Liikamatkailu-käsitettä hyödyntäviä tutkimuksia oli tehty selvästi eniten Espanjassa (9kpl) ja seuraavaksi eniten Italiassa ja Puolassa (kuva 1). Yhtenä syynä tutkimuksen Eurooppa-keskeisyyteen voi olla se, ettei nopeasti yleistynyttä käsitettä olla vielä omaksuttu matkailututkimuksessa Euroopan ulkopuolella. Matkailun kasvua käsittelevää tutkimusta tehdään kuitenkin myös Euroopan ulkopuolella, mutta tutkimuksessa hyödynnetään todennäköisesti vielä toistaiseksi perinteisempiä käsitteitä kuten kantokykyä (carrying capacity), kasvun rajoja (limits to growth) tai ruuhkaantumista (crowding).
Selvitys myös osoittaa, ettei liikamatkailu-käsitteen käyttöä tutkimalla päästä suoraan käsiksi siihen, missä ilmiötä esiintyy. Tutkituimmat kaupunkikohteet kuten Barcelona ja Venetsia vaikuttavat olevan yhteneväisiä mediassa paljon esillä olleiden kohteiden kanssa. Eurooppalaisista matkailukaupungeista tutkimuksen ulkopuolelle ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet suuret kaupungit kuten Pariisi ja Lontoo, joiden on mediassa uutisoitu kärsivän liikamatkailusta. Tämä osoittaa, että tutkimuksen kohteet valikoituvat ainakin osittain myös sen mukaan, millä paikkakunnilla matkailututkimusta ylipäätään tehdään.
Liikamatkailu-käsitteen käyttö tutkimuksessa yleistyy vauhdilla. Nähtäväksi jää, keskittyykö tutkimus tulevaisuudessa jo ennestään esillä oleviin kohteisiin vai yleistyykö käsitteen käyttö Euroopan ulkopuolella ja moninaistuuko kohteiden kirjo nykyisestään. Toivottavaa olisi, että tutkimus nostaisi esiin erilaisten kohteiden ja matkailun moninaisten negatiivisten vaikutusten lisäksi myös konkreettisia keinoja, kuinka liikamatkailua voidaan ennaltaehkäistä.
Liikamatkailu-käsitteen korostuminen mediassa on luonut uutta kysyntää matkailun negatiivisiin vaikutuksiin keskittyvälle tutkimukselle. Tutkijoille median kiinnostus liikamatkailua kohtaan onkin hyvä tilaisuus viestiä kestävään matkailuun liittyvistä tutkimuksista laajemmalle yleisölle. Liikamatkailu-käsitettä hyödyntämällä voidaan lisätä tietoisuutta siitä, kuinka matkailusuunnittelulla pystytään ennakoimaan matkailun kehitystä ja kuinka matkailijat itse pystyvät omilla valinnoillaan edesauttamaan matkakohteiden kestävyyttä.
MIISA PIETILÄ
Lähteet:
[1] Koens, K., Postma, A., & Papp, B. (2018). Is overtourism overused? Understanding the impact of tourism in a city context. Sustainability, 10(12), 4384.
[4] Capocchi, A., Vallone, C., Pierotti, M., & Amaduzzi, A. (2019). Overtourism: A literature review to assess implications and future perspectives. Sustainability, 11(12), 3303.
[5] Pickering, C., & Byrne, J. (2014). The benefits of publishing systematic quantitative literature reviews for PhD candidates and other early-career researchers. Higher Education Research & Development, 33(3), 534-548.
Miisa Pietilä
Selvityksen aikana Miisa Pietilä työskenteli tutkijatohtorina Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä. Julkaisun aikaan vuonna 2019 Miisa työskenteli Lapin liitossa matkailukoordinaattorina.
Kansainvälinen matkailu kasvaa vauhdilla. Halpalentoyhtiöt ja kansainväliset risteilyalukset tuovat jatkuvasti enemmän vierailijoita jo ennestään suosittuihin matkailukohteisiin. Matkailijat tulevat myös yhä tiiviimmäksi osaksi paikallisten arkea, kun vertaismajoitus ja muut jakamistalouden muodot kasvattavat suosiotaan matkailijoiden etsiessä aitoja kokemuksia. Tilanne on monissa matkailukohteissa saanut paikalliset ärsyyntymään ja on johtanut ”tourists go home” – asenteiden ja protestien yleistymiseen.
Liikamatkailu (overtourism) onkin ollut yksi median eniten esiintuomista matkailuaiheista viime vuosina. Keskustelu liikamatkailusta alkoi vuonna 2016, kun käsite rinnastettiin espanjankieliseen sanaan turismofobia, jolla viitattiin paikallisten voimakkaaseen vastarintaan jatkuvasti lisääntyvää matkailua kohtaan [1]. Liikamatkailu-käsitteen käyttö on tämän jälkeen yleistynyt puhekielessä, mistä johtuen sitä on pyritty myös teoreettisesti määrittelemään.
UNWTO:n [2] mukaan liikamatkailulla tarkoitetaan tilannetta, jossa matkailu heikentää merkittävästi paikallisten elämänlaatua ja/tai matkailijoiden kokemusta matkakohteesta. Milano ym. [3] tarkentavat liikamatkailun tarkoittavan voimakasta matkailijamäärien kasvua, joka johtaa paikallisia häiritseviin ruuhkiin ja aiheuttaa pysyviä muutoksia heidän elämäntyylissään ja elämänlaadussaan. Tyypillisiä liikamatkailun piirteitä ovat niin ikään kohdealueen infrastruktuurin ruuhkautuminen tai pettäminen sekä lisääntyvä protestointi matkailua vastaan [4]. Liikamatkailu on siten läheisesti yhteydessä matkailun kestävyyskeskusteluun, korostaen etenkin sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä haasteita.
Liikamatkailu on matkailututkimuksessa verrattain uusi käsite, vaikka matkailun kasvun negatiiviset vaikutukset ovatkin olleet perinteinen tutkimusaihe jo 1960-luvulta lähtien. Keskustelu liikamatkailusta eroaa kuitenkin aiemmasta matkailun kasvuun liittyvästä keskustelusta, sillä siinä korostuvat erityisesti matkailun kasvun ja tavoitteellisen kasvattamisen poliittinen ulottuvuus sekä ilmiön kytkeytyminen kaupunkitilan muutokseen [1]. Liikamatkailun syinä pidetään erityisesti hyvän johtamisen puutetta ja matkailun hallitsematonta kasvua. Tästä johtuen matkailuelinkeinon kykyä säädellä omaa toimintaansa ja kehitystään on alettu kritisoida. Samalla on alettu vaatia, että matkailua alettaisiin hallinnoida alueellisella tasolla yhä vahvemmin [4].
Liikamatkailu maantieteellisenä ilmiönä
Liikamatkailua pidetään globaalina haasteena [3]. Mediassa ilmiö on noussut esiin etenkin eteläeurooppalaisten kohteiden kuten Venetsian ja Barcelonan yhteydessä. Suomessakin otsikoihin ovat päässeet muun muassa Rovaniemi ja Suomenlinna. Liikamatkailusta uutisoidaan eittämättä ympäri maailmaa, mutta ilmiön maantieteellistä laajuutta ei ole selvitetty systemaattisesti. Tässä selvityksessä tarkastellaan liikamatkailun alueellista ilmenemistä liikamatkailu-käsitettä hyödyntävän tutkimuksen kautta. Selvityksessä tarkastellaan, missä ja millaisissa kohteissa liikamatkailua on tutkittu, sekä mihin aluetasoon tutkimuksissa keskitytään.
Selvitys toteutettiin systemaattisena kvantitatiivisena kirjallisuuskatsauksena [5]. Tieteellisiä artikkeleita ja kirjan lukuja etsittiin tietokannoista Scopus, Web Of Science ja Google Scholar. Hakusanoina käytettiin sanoja ”overtourism” ja ”over-tourism”. Artikkelit rajattiin selvityksen tavoitteen takia tapaustutkimuksiin, joissa käsiteltiin liikamatkailua tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueella vuosina 2016−2019.
Tutkimuksen keskiössä kaupungit
Syyskuuhun 2019 mennessä liikamatkailu-käsitettä oltiin keskeisesti käytetty 46:ssa tutkimuksessa. Näistä puolet käsitteli ilmiötä kaupunkitasolla. Eniten tutkimusta oli tehty Barcelonassa ja Venetsiassa, joista molemmista oli julkaistu kolme tutkimusta (kuva 1). Seuraavaksi eniten tutkimuksia oli tehty niin ikään Euroopan kaupungeissa Amsterdamissa, Budapestissa, Krakovassa, Portossa ja Münchenissä. Yksittäisiä tutkimuksia oli tehty myös Euroopan ulkopuolisissa kaupungeissa kuten Kiotossa ja Rio de Janeirossa.
Liikamatkailu-käsitteen käyttö tutkimuksessa liittyykin vahvasti kaupunkeihin. Vaikka matkailijoiden määrä kasvaa vauhdilla myös monissa luontokohteissa, ei liikamatkailun käsite ole levinnyt laajemmin luontomatkailun tutkimukseen. Tätä selittää varmasti se, että liikamatkailun käsite liitetään vahvasti matkailun sosiaaliseen kestävyyteen, jossa korostuu paikallisten sietokyvyn ylittyminen matkailua kohtaan. Nämä haasteet eivät usein ole ensisijaisia luontokohteissa, sillä harvaan asutuilla alueilla kävijämäärän kasvaminen aiheuttaa herkemmin haasteita alueen ekologisessa kestävyydessä ja voi vaikuttaa kielteisesti kävijöiden kokemuksiin.
Liikamatkailun tutkimuksen keskittyessä kaupunkeihin, tulee tulevaisuudessa tarkastella lähemmin, kuinka kaupunkitason tutkimuksissa lähestytään liikamatkailua kohteen sisäisenä haasteena. Tämän selvityksen perusteella ei pystytä osoittamaan, tarkastellaanko liikamatkailua koko kaupungin haasteena vai keskitytäänkö tutkimuksissa tiettyihin kaupunginosiin kuten kaupungin ydinkeskustoihin. Tulevaisuudessa onkin syytä tarkastella vielä pienemmässä mittakaavassa, miten matkailu kaupunkien sisäisenä ilmiönä koetaan. Tämä johtuu siitä, että matkailu on jakamistalouden myötä levinnyt myös sellaisiin kaupunginosiin, jotka ovat perinteisesti olleet asukkaiden ”omia tiloja” ja siten paikalliset saattavat reagoida helpommin matkailun kasvuun näillä alueilla.
Kohteiden erilaisuus korostaa ilmiön suhteellisuutta
Kaupunkeja laajempaa aluekokonaisuutta käsiteltiin 14 tutkimuksessa. Tällä aluetasolla erottuivat erityisesti saarikohteet kuten Mallorca ja Galápagos-saaret sekä Norjan vuonoalueet. Koko maata koskevia tutkimuksia oli tehty ainoastaan seitsemän kappaletta. Näiden joukosta esille nousivat niin ikään saarikohteet esimerkkeinä Islanti ja Uusi-Seelanti.
Aluetasolla tehdyt tutkimukset korostavat tutkimuskohteiden erilaisuutta ja liikamatkailun suhteellisuutta. Se, että liikamatkailua tutkitaan Mallorcalla ja ja Galápagos-saarilla havainnollistaa, ettei mikään tietty matkailijamäärä suoraan johda liikamatkailuun. Kokemukseen matkailun liiallisuudesta vaikuttavat monet seikat, kuten kohdealueen infrastruktuurin valmius vastaanottaa suuria määriä matkailijoita sekä paikallisten toleranssi matkailua kohtaan. Liikamatkailun tutkimuksen kohteena olevia kaupunkeja näyttääkin yhdistävän korkea ikä; Euroopan historiallisia kaupunkeja kuten Venetsiaa ei ole suunniteltu suurelle kävijämäärälle, mikä korostaa monia matkailun negatiivisia vaikutuksia kuten kohteen ruuhkautumista.
Tulevaisuudessa liikamatkailun tutkimuksessakin tulee todennäköisesti korostumaan myös sellaiset kohteet, joissa matkailun määrä on kokenut äkillisen kasvun. Tällaisia kohteita, joista hyvä esimerkki on Norjan Trolltunga, yhdistää se, että kohteet ovat nousseet lyhyessä ajassa ilmiöksi sosiaalisen median tai elokuvatuotannon johdosta. Näissä kohteissa paikallisilta vaaditaan nopeaa sopeutumista matkailun kiihtyvään kasvuvauhtiin, jolloin matkailun kasvu nostaa herkästi tunteita paikallisten keskuudessa herättäen keskustelua liikamatkailusta.
Liikamatkailun tutkimuksen Eurooppa-keskeisyys
Liikamatkailu-käsitettä hyödyntäviä tutkimuksia oli tehty selvästi eniten Espanjassa (9kpl) ja seuraavaksi eniten Italiassa ja Puolassa (kuva 1). Yhtenä syynä tutkimuksen Eurooppa-keskeisyyteen voi olla se, ettei nopeasti yleistynyttä käsitettä olla vielä omaksuttu matkailututkimuksessa Euroopan ulkopuolella. Matkailun kasvua käsittelevää tutkimusta tehdään kuitenkin myös Euroopan ulkopuolella, mutta tutkimuksessa hyödynnetään todennäköisesti vielä toistaiseksi perinteisempiä käsitteitä kuten kantokykyä (carrying capacity), kasvun rajoja (limits to growth) tai ruuhkaantumista (crowding).
Selvitys myös osoittaa, ettei liikamatkailu-käsitteen käyttöä tutkimalla päästä suoraan käsiksi siihen, missä ilmiötä esiintyy. Tutkituimmat kaupunkikohteet kuten Barcelona ja Venetsia vaikuttavat olevan yhteneväisiä mediassa paljon esillä olleiden kohteiden kanssa. Eurooppalaisista matkailukaupungeista tutkimuksen ulkopuolelle ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet suuret kaupungit kuten Pariisi ja Lontoo, joiden on mediassa uutisoitu kärsivän liikamatkailusta. Tämä osoittaa, että tutkimuksen kohteet valikoituvat ainakin osittain myös sen mukaan, millä paikkakunnilla matkailututkimusta ylipäätään tehdään.
Liikamatkailu-käsitteellä näkyvyyttä matkailututkimukselle
Liikamatkailu-käsitteen käyttö tutkimuksessa yleistyy vauhdilla. Nähtäväksi jää, keskittyykö tutkimus tulevaisuudessa jo ennestään esillä oleviin kohteisiin vai yleistyykö käsitteen käyttö Euroopan ulkopuolella ja moninaistuuko kohteiden kirjo nykyisestään. Toivottavaa olisi, että tutkimus nostaisi esiin erilaisten kohteiden ja matkailun moninaisten negatiivisten vaikutusten lisäksi myös konkreettisia keinoja, kuinka liikamatkailua voidaan ennaltaehkäistä.
Liikamatkailu-käsitteen korostuminen mediassa on luonut uutta kysyntää matkailun negatiivisiin vaikutuksiin keskittyvälle tutkimukselle. Tutkijoille median kiinnostus liikamatkailua kohtaan onkin hyvä tilaisuus viestiä kestävään matkailuun liittyvistä tutkimuksista laajemmalle yleisölle. Liikamatkailu-käsitettä hyödyntämällä voidaan lisätä tietoisuutta siitä, kuinka matkailusuunnittelulla pystytään ennakoimaan matkailun kehitystä ja kuinka matkailijat itse pystyvät omilla valinnoillaan edesauttamaan matkakohteiden kestävyyttä.
MIISA PIETILÄ
[1] Koens, K., Postma, A., & Papp, B. (2018). Is overtourism overused? Understanding the impact of tourism in a city context. Sustainability, 10(12), 4384.
[2] UNWTO (2018). Overtourism? Understanding and Managing Urban Tourism Growth beyond Perceptions; UNWTO: Madrid, Spain, 2018. Saatavilla: https://www.e-unwto.org/doi/pdf/10.18111/9789284420070
[3] Milano, C., Cheer, J., & Novelli, M. (2018). Overtourism: A growing global problem. The Conversation. Saatavilla: https://theconversation.com/overtourism-a-growing-global-problem-100029
[4] Capocchi, A., Vallone, C., Pierotti, M., & Amaduzzi, A. (2019). Overtourism: A literature review to assess implications and future perspectives. Sustainability, 11(12), 3303.
[5] Pickering, C., & Byrne, J. (2014). The benefits of publishing systematic quantitative literature reviews for PhD candidates and other early-career researchers. Higher Education Research & Development, 33(3), 534-548.
Miisa Pietilä
Selvityksen aikana Miisa Pietilä työskenteli tutkijatohtorina Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä. Julkaisun aikaan vuonna 2019 Miisa työskenteli Lapin liitossa matkailukoordinaattorina.
Takaisin ylös ↑
Eläminen Maan ulkopuolella
Globaalin matkailun kasvu haastaa paikallisuutta
Matkailumaantieteen tutkija kannustaa ottamaan mallia z-sukupolven matkailutottumuksista