Versuksen ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran yhteistyössä järjestämässä keskustelutilaisuudessa heräsi runsaasti ideoita maantieteen yliopisto-opetuksen kehittämiseen ja opiskelijoiden aseman parantamiseen akateemisella kentällä.
Versus ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seura järjestivät maaliskuussa keskustelutilaisuuden maantieteen opiskelijoiden KOOMA-päivillä Oulussa. KOOMA on maantieteen opiskelijoiden järjestämä tapahtuma, ikään kuin opiskelijoiden versio Maantieteen päivistä. Tapahtuma tarjoaa luontevan sauman kehittää edelleen yhteistoiminnan mahdollisuuksia vertaisten kanssa. KOOMAssa järjestetyn keskustelutilaisuuden pyrkimyksenä oli muun muassa tuoda esiin tieteenalaseuroja opiskelijoiden yhteiskunnallisen toiminnan mahdollisina alustoina.
Opiskelijat jakaantuivat keskustelutilaisuudessa ryhmiin, joissa pohdittiin maantiedettä tieteenalana, alan merkitystä yhteiskunnassa, opiskelijoiden yhteiskunnallisen toimijuuden ja tutkijuuden rakentumista sekä sitä, miten tiedeviestintää voitaisiin vahvemmin ottaa osaksi myös perustutkinto-opiskelijoiden opintoja. Ideana oli viritellä keskustelua opintojen ja tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta sekä kuulla opiskelijoiden ajatuksia, toiveita, huolia ja tarpeita opiskeluun liittyen. Lisäksi opiskelijoissa haluttiin herättää oman toimijuuden ja opiskelujen kautta saavutetun asiantuntijuuden käyttötarkoituksen pohdintaa sekä ajatuksia siitä, millaista aktiivisuutta maantieteen opiskelu voi tarkoittaa luennoille osallistumisen lisäksi.
Maantiede auttaa ymmärtämään maailmaa
Yhdessä ryhmistä pohdittiin maantieteen tehtävää yhteiskunnassa. Opiskelijoiden mukaan maantiede auttaa maailman kokonaisvaltaisen muutoksen käsittämistä. Opiskelun kuvattiin olevan yleissivistävää, empatiakykyä lisäävää sekä monitieteistä ja alaa opiskelevien vahvuutena ajatellaan olevan laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen globalisoituvassa maailmassa. Maailmassa tapahtuvia muutoksia voidaan ajatella maantieteessä yhä laajemmin poikkitieteellisiltä näkökannoilta.
Tieteenalan tärkeinä tehtävinä nähtiin muun muassa ilmastonmuutoksen hidastaminen, tasapainon etsiminen ympäristön ja talousjärjestelmän välille sekä esimerkiksi kansalaisten osallistaminen paikkatietojärjestelmien avulla. Erääksi tuoreeksi tutkimuskohteeksi mainittiin myös internet ja sosiaalinen media paikkana (“third place”) ja tutkimuskohteena. Paikkatietojärjestelmien opetuksella on nykyään merkittävä tila maantieteen yliopisto-opetuksessa ja jotkut opiskelijoista näkivät maantieteen olevan tieteenalana murrosvaiheessa muun muassa paikkatietojärjestelmiin liittyvän teknologian kehittymisen myötä. Vaikka opiskelijat pitivät paikkatietojärjestelmien opetusta tarpeellisena, haluttiin samaan aikaan korostaa, että alan opetuksen ja tutkimuksen pysyminen laaja-alaisena on tärkeää.
Maantieteen opiskelijoiden merkitystä yhteiskunnallisina toimijoina puineet opiskelijat puolestaan näkivät opinnoista olevan hyötyä erilaisissa vapaaehtoistöissä, kuten opiskelijapolitiikassa. Heidän mukaansa opinnot antavat kriittistä näkökulmaa ajankohtaisiin asioihin. Sosiaalisessa mediassa osallistujat näkivät mahdollisuuden edistää yhteiskunnallisia asioita esimerkiksi madaltamalla julkiseen keskusteluun osallistumisen kynnystä ja tuomalla siihen maantieteellistä ymmärrystä. Uutisia seuratessa moni aihe saattaa tuntua koskettavan maantiedettä, mutta nopea reagointi ja kommentointi tuntuu kokemuksen puutteessa usein hankalalta. Keskustelussa tuotiin esiin, että yhteiskunnallisen osallistumisen voisi nähdä toimintana, jota tehdään omien rajojen mukaan ja oppimismielessä.
Tutkijuuden vahvistaminen opinnoissa
Millä tavalla maantieteen opinnot innostavat ja osallistavat mukaan tutkijuuteen? Asiaa pohtineessa ryhmässä nousi esiin joitakin konkreettisia ideoita opintojen ja tutkimuksen tuomiseksi lähemmäksi toisiaan. Esimerkiksi tieteen tekemisen vaiheittaista luonnetta voitaisiin tuoda paremmin esille opinnoissa. Ryhmän osallistujien mukaan monet opiskelijat lukisivat mielellään muutakin tieteellistä tekstiä kuin jo julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tieteen teon prosessia voitaisiin tuoda esille muun muassa esittelemällä opiskelijoille vasta ideointi- tai rakennusvaiheessa olevia artikkeleita. Tutkimuksen tekeminen näyttäytyisi rehellisemmässä valossa ja antaisi kuvan inhimillisestä työsarasta. Raakilevaiheessa olevien artikkeleiden lukeminen voisi vahvistaa tunnetta, että tutkimusta ja tieteellistä kirjoittamista voi oppia tekemällä.
Ryhmässä myös korostettiin erilaisten ekskursioiden ja tutkimusiltojen merkitystä opiskelijoiden motivaatiolle ja inspiroitumiselle. Esimerkiksi ainejärjestöt ja tieteenalaseurat voisivat tehdä tiiviimmin yhteistyötä järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia. Muutamissa yliopistoissa järjestetäänkin tapahtumia, joissa tutkijat keskustelevat opiskelijoiden kanssa omasta työstään.
Kaikilta osin vanhat raja-aidat eivät ole murtuneet. Keskustelutilaisuuteen osallistuneet, etenkin kandivaiheen opiskelijat nostivat esiin, etteivät he kokeneet tietävänsä vielä asioista tarpeeksi kyetäkseen toimimaan aktiivisesti osana tiedeyhteisöä. Jotkut opiskelijoista kokivat, ettei heillä ole valmiuksia keskustella omaan alaan liittyvistä asioista professorien kanssa, jotka ovat tehneet tutkimusta alalla jo vuosien ajan. Pääosin opintojen kandivaiheessa olevat keskustelijat arvelivat sulautuvansa maisterivaiheessa mahdollisesti helpommin osaksi tiedeyhteisöä.
Ryhmän osallistujista moni koki tutkijanuran kiinnostavana, mutta myös itselle kaukaisena, vaihtoehtona. Omilta tieteenalalaitoksilta opiskelijat toivoivat läpinäkyvyyteen ja tiedotukseen panostamista sekä konkreettisia osallistumismahdollisuuksia tutkimukseen. Lisäksi kaivattiin projektimuotoisia kursseja, joissa pääsee toteuttamaan jotakin yhteistä hanketta. Kandivaiheen opiskelijat arvelivat myös, että ”oikeaa tekemistä” ja työelämäkytköksiä tulee lisää maisterivaiheessa, jolloin päästään myös lähemmäksi tutkijan maailmaa. Opintojen ei juuri nähty tukevan tutkijuutta. Keskustelun yhteenvetona voidaankin todeta, että kynnyksiä yliopistojen sisällä tulisi tunnistaa ja madaltaa, jotta opiskelijat kokisivat olevansa tiiviimmin osa tiedeyhteisöä.
Tiedeviestintä nähtiin tärkeänä
Tilaisuuden tiedeviestintäkeskusteluun osallistunut opiskelijaryhmä kertoi monilla perustutkintoon kuuluvilla kursseilla tulleen vastaan yksittäisiä vinkkejä tiedeviestinnän tekemiseen, mutta erikseen tiedeviestintään keskittyviä kursseja ei heidän tutkintoihinsa kuulunut. Joissakin yliopistoissa tiedeviestinnän kursseja on tarjolla, mutta niille pääseminen edellyttää opiskelijoiden mukaan usein muita viestinnän opintoja. Ryhmässä toivottiin yliopistojen tarjoavan enemmän tiedeviestinnän koulutusta myös perustutkinto-opiskelijoille. Tiedeviestintään keskittyvillä kursseilla voitaisiin toteuttaa esimerkiksi oman laitoksen tutkimuksen popularisointia. Näin opiskelijat saisivat osallistua monipuolisemmin laitostensa toimintaan ja samalla heille karttuisi kokemusta tiedeviestinnän tekemisestä.
Joensuussa ja Oulussa opiskelijat olivat päässeet toteuttamaan blogitekstejä tekemästään tutkimuksesta, mikä koettiin hyvänä tapana harjoitella popularisointia. Tiedeviestintä voi auttaa rakentamaan luotettavampaa kuvaa maailmasta ja sen harjoittaminen nähtiin opiskelijoiden kesken tarpeellisena muun muassa siksi, että Suomen mediamaisemassa tuotetaan paljon klikkiotsikoita.
Ryhmän osallistujat päätyivät tämän jälkeen miettimään tiedeviestinnän, sosiaalisen median ja työnhaun suhdetta. Someprofiili voi vaikuttaa nykyään paljonkin työnhaussa. Pidettiin mahdollisena, että esimerkiksi oman alan tutkimusten säännöllinen jakaminen ja kommentointi omassa profiilissa voisi edistää työllistymismahdollisuuksia. Toisaalta ei pidetty mielekkäänä henkilökohtaisen someprofiilin mahdollista sekoittumista työprofiiliin. Asiantuntijakeskustelut sijoitettiin pohdinnoissa myös muualle, kuin opiskelijoiden yleensä käyttämiin some-kanaviin. Asiantuntijakeskusteluja arvioitiin käytävän esimerkiksi Twitterissä, kun opiskelijoiden somen käyttö keskittyy muun muassa Facebookkiin.
Tiedeviestintä osaksi perustutkintoa?
Yhdelle ryhmistä heitettiin puntaroitavaksi kysymys siitä, voisiko tiedeviestinnässä olla mahdollisuus rakentaa molempia osapuolia, tutkimus- ja opetushenkilökuntaa sekä perustutkinto-opiskelijoita, hyödyttäviä ratkaisuja. Opiskelijoilla ovat sosiaalisen median kanavat ja viestintä usein paremmin hallussa, kun taas henkilökunnalla on jaettavanaan kokemuksensa tiedejulkaisemisen ja -kirjoittamisen alalta sekä tietenkin tietoa omasta tutkimuksestaan.
Tieteen popularisointiin keskittyvät verkkosivut nähtiin erityisen hyödyllisinä opiskelijoiden kannalta siinä, että ne tarjoaisivat helposti saatavilla olevia, selkeitä ja luotettavia lähteitä esseisiin ja muihin opinnäytteisiin. Tästä kumpusi myös idea alustasta, jonne voisi lähettää esseensä lähdeviitteineen, jotta muut opiskelijat saisivat helposti vinkkejä omiin kirjoitus- prosesseihinsa. Lisäksi pohdittiin tekoälyn ja hakukoneiden mahdollisuuksia laajempien lähdetietokantojen perustamiseksi. Suomenkielisiä, yleistajuisessa muodossa tuotettuja julkaisuja pidettiin opiskelijoiden keskuudessa erittäin tärkeinä. Samalla harmiteltiin oletuskielen olevan aiheesta riippumatta useimmiten englanti.
Tiedeviestinnän vahvempaa tuomista osaksi perustutkintoja voisi opiskelijoiden mukaan periaatteessa ajaa ainejärjestötoiminnan kautta. Toisaalta nähtiin hyvin harvalla olevan energiaa kiireisen opiskelun ohessa lähteä toteuttamaan näin suurta projektia. Arveltiin myös, että ainejärjestö, varsinkin pieni sellainen, on liian heikko saavuttamaan yksin mitään merkittävää tällä saralla.
Mahdollisuudeksi nähtiin koko tiedekuntien yhteisten ainejärjestöjen ja ylioppilaskuntien tekemä vaikutustyö, mutta esteeksi nähtiin ylioppilaskunnan työn jakautuminen hyvin tarkasti eri teemojen (kuten koulutuspolitiikan tai kehitysyhteistyön) mukaan. Pohdinnan seurauksena ilmaan heitettiin mainio idea oman tiedeviestintä-siiven perustamisesta ylioppilaskuntiin.
Lopuksi
KOOMAssa käydyt keskustelut osoittavat, kuinka tärkeää olisi kuunnella opiskelijoita opintojen kehittämisen ja opiskelijoille yliopistolla tarjottavien roolien kysymyksissä. Vaikka opiskelijoiden keskuudessa vallitsi epävarmuutta esimerkiksi liittyen omiin kykyihin oman alan aktiivisena keskustelijana ja toimijana, oli opiskelijoilla myös paljon intoa ja energiaa muun muassa alaa koskevan opetuksen kehittämiseen. Tilaisuuden keskustelussa korostettiin erilaisia kohtaamisia mahdollistavien tapahtumien järjestämistä laitoksen tutkijoille ja opiskelijoille. Tämän kaltaisia tapahtumia tulisi toisaalta aktiivisesti järjestää myös tieteenalaseurojen ja opiskelijoiden välille. Tapahtumissa opiskelijat voisivat kohdata myös muiden yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa sekä kuulla, millaista oman alan tutkimusta muilla laitoksilla tehdään. Tällaiset kohtaamiset saattaisivat tehokkaasti edistää opiskelijoiden toimijuutta ja asiantuntijuutta omalla alalla sekä mahdollisesti rohkaista ja avata ovia tutkijan uralle.
TUOMO ALHOJÄRVI, MARIKA KETTUNEN, OUTI KULUSJÄRVI, ANNA PULKKA
Versus kutsuu kaikki lukijat pohtimaan:
Miten opiskelijoiden mahdollisuutta rakentaa omaa tutkijuuttaan voitaisiin edistää jo perustutkintovaiheessa?
Miten uutta luovia ja yhteiskunnallisia opiskelijatapahtumia saadaan järjestettyä jatkossa sekä millaisia yhteistyökuvioita kannattaisi luoda artikkelissa mainittujen tavoitteiden edistämiseksi?
Miten tiedeviestintää voitaisiin tuoda vahvemmin osaksi perustutkintojen opetussisältöjä?
Pohdintoja ja vastauksia voi lähettää Versuksen toimitukseen osoitteeseen toimitus@versuslehti.fi.
Versus ottaa ilolla vastaan graduihin ja muihin opinnäytetöihin pohjautuvia juttuideoita Gradusta asiaa -osioon. Lue lisää täältä.
Versus ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seura järjestivät maaliskuussa keskustelutilaisuuden maantieteen opiskelijoiden KOOMA-päivillä Oulussa. KOOMA on maantieteen opiskelijoiden järjestämä tapahtuma, ikään kuin opiskelijoiden versio Maantieteen päivistä. Tapahtuma tarjoaa luontevan sauman kehittää edelleen yhteistoiminnan mahdollisuuksia vertaisten kanssa. KOOMAssa järjestetyn keskustelutilaisuuden pyrkimyksenä oli muun muassa tuoda esiin tieteenalaseuroja opiskelijoiden yhteiskunnallisen toiminnan mahdollisina alustoina.
Opiskelijat jakaantuivat keskustelutilaisuudessa ryhmiin, joissa pohdittiin maantiedettä tieteenalana, alan merkitystä yhteiskunnassa, opiskelijoiden yhteiskunnallisen toimijuuden ja tutkijuuden rakentumista sekä sitä, miten tiedeviestintää voitaisiin vahvemmin ottaa osaksi myös perustutkinto-opiskelijoiden opintoja. Ideana oli viritellä keskustelua opintojen ja tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta sekä kuulla opiskelijoiden ajatuksia, toiveita, huolia ja tarpeita opiskeluun liittyen. Lisäksi opiskelijoissa haluttiin herättää oman toimijuuden ja opiskelujen kautta saavutetun asiantuntijuuden käyttötarkoituksen pohdintaa sekä ajatuksia siitä, millaista aktiivisuutta maantieteen opiskelu voi tarkoittaa luennoille osallistumisen lisäksi.
Maantiede auttaa ymmärtämään maailmaa
Yhdessä ryhmistä pohdittiin maantieteen tehtävää yhteiskunnassa. Opiskelijoiden mukaan maantiede auttaa maailman kokonaisvaltaisen muutoksen käsittämistä. Opiskelun kuvattiin olevan yleissivistävää, empatiakykyä lisäävää sekä monitieteistä ja alaa opiskelevien vahvuutena ajatellaan olevan laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen globalisoituvassa maailmassa. Maailmassa tapahtuvia muutoksia voidaan ajatella maantieteessä yhä laajemmin poikkitieteellisiltä näkökannoilta.
Tieteenalan tärkeinä tehtävinä nähtiin muun muassa ilmastonmuutoksen hidastaminen, tasapainon etsiminen ympäristön ja talousjärjestelmän välille sekä esimerkiksi kansalaisten osallistaminen paikkatietojärjestelmien avulla. Erääksi tuoreeksi tutkimuskohteeksi mainittiin myös internet ja sosiaalinen media paikkana (“third place”) ja tutkimuskohteena. Paikkatietojärjestelmien opetuksella on nykyään merkittävä tila maantieteen yliopisto-opetuksessa ja jotkut opiskelijoista näkivät maantieteen olevan tieteenalana murrosvaiheessa muun muassa paikkatietojärjestelmiin liittyvän teknologian kehittymisen myötä. Vaikka opiskelijat pitivät paikkatietojärjestelmien opetusta tarpeellisena, haluttiin samaan aikaan korostaa, että alan opetuksen ja tutkimuksen pysyminen laaja-alaisena on tärkeää.
Maantieteen opiskelijoiden merkitystä yhteiskunnallisina toimijoina puineet opiskelijat puolestaan näkivät opinnoista olevan hyötyä erilaisissa vapaaehtoistöissä, kuten opiskelijapolitiikassa. Heidän mukaansa opinnot antavat kriittistä näkökulmaa ajankohtaisiin asioihin. Sosiaalisessa mediassa osallistujat näkivät mahdollisuuden edistää yhteiskunnallisia asioita esimerkiksi madaltamalla julkiseen keskusteluun osallistumisen kynnystä ja tuomalla siihen maantieteellistä ymmärrystä. Uutisia seuratessa moni aihe saattaa tuntua koskettavan maantiedettä, mutta nopea reagointi ja kommentointi tuntuu kokemuksen puutteessa usein hankalalta. Keskustelussa tuotiin esiin, että yhteiskunnallisen osallistumisen voisi nähdä toimintana, jota tehdään omien rajojen mukaan ja oppimismielessä.
Tutkijuuden vahvistaminen opinnoissa
Millä tavalla maantieteen opinnot innostavat ja osallistavat mukaan tutkijuuteen? Asiaa pohtineessa ryhmässä nousi esiin joitakin konkreettisia ideoita opintojen ja tutkimuksen tuomiseksi lähemmäksi toisiaan. Esimerkiksi tieteen tekemisen vaiheittaista luonnetta voitaisiin tuoda paremmin esille opinnoissa. Ryhmän osallistujien mukaan monet opiskelijat lukisivat mielellään muutakin tieteellistä tekstiä kuin jo julkaistuja vertaisarvioituja artikkeleita. Tieteen teon prosessia voitaisiin tuoda esille muun muassa esittelemällä opiskelijoille vasta ideointi- tai rakennusvaiheessa olevia artikkeleita. Tutkimuksen tekeminen näyttäytyisi rehellisemmässä valossa ja antaisi kuvan inhimillisestä työsarasta. Raakilevaiheessa olevien artikkeleiden lukeminen voisi vahvistaa tunnetta, että tutkimusta ja tieteellistä kirjoittamista voi oppia tekemällä.
Ryhmässä myös korostettiin erilaisten ekskursioiden ja tutkimusiltojen merkitystä opiskelijoiden motivaatiolle ja inspiroitumiselle. Esimerkiksi ainejärjestöt ja tieteenalaseurat voisivat tehdä tiiviimmin yhteistyötä järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia. Muutamissa yliopistoissa järjestetäänkin tapahtumia, joissa tutkijat keskustelevat opiskelijoiden kanssa omasta työstään.
Kaikilta osin vanhat raja-aidat eivät ole murtuneet. Keskustelutilaisuuteen osallistuneet, etenkin kandivaiheen opiskelijat nostivat esiin, etteivät he kokeneet tietävänsä vielä asioista tarpeeksi kyetäkseen toimimaan aktiivisesti osana tiedeyhteisöä. Jotkut opiskelijoista kokivat, ettei heillä ole valmiuksia keskustella omaan alaan liittyvistä asioista professorien kanssa, jotka ovat tehneet tutkimusta alalla jo vuosien ajan. Pääosin opintojen kandivaiheessa olevat keskustelijat arvelivat sulautuvansa maisterivaiheessa mahdollisesti helpommin osaksi tiedeyhteisöä.
Ryhmän osallistujista moni koki tutkijanuran kiinnostavana, mutta myös itselle kaukaisena, vaihtoehtona. Omilta tieteenalalaitoksilta opiskelijat toivoivat läpinäkyvyyteen ja tiedotukseen panostamista sekä konkreettisia osallistumismahdollisuuksia tutkimukseen. Lisäksi kaivattiin projektimuotoisia kursseja, joissa pääsee toteuttamaan jotakin yhteistä hanketta. Kandivaiheen opiskelijat arvelivat myös, että ”oikeaa tekemistä” ja työelämäkytköksiä tulee lisää maisterivaiheessa, jolloin päästään myös lähemmäksi tutkijan maailmaa. Opintojen ei juuri nähty tukevan tutkijuutta. Keskustelun yhteenvetona voidaankin todeta, että kynnyksiä yliopistojen sisällä tulisi tunnistaa ja madaltaa, jotta opiskelijat kokisivat olevansa tiiviimmin osa tiedeyhteisöä.
Tiedeviestintä nähtiin tärkeänä
Tilaisuuden tiedeviestintäkeskusteluun osallistunut opiskelijaryhmä kertoi monilla perustutkintoon kuuluvilla kursseilla tulleen vastaan yksittäisiä vinkkejä tiedeviestinnän tekemiseen, mutta erikseen tiedeviestintään keskittyviä kursseja ei heidän tutkintoihinsa kuulunut. Joissakin yliopistoissa tiedeviestinnän kursseja on tarjolla, mutta niille pääseminen edellyttää opiskelijoiden mukaan usein muita viestinnän opintoja. Ryhmässä toivottiin yliopistojen tarjoavan enemmän tiedeviestinnän koulutusta myös perustutkinto-opiskelijoille. Tiedeviestintään keskittyvillä kursseilla voitaisiin toteuttaa esimerkiksi oman laitoksen tutkimuksen popularisointia. Näin opiskelijat saisivat osallistua monipuolisemmin laitostensa toimintaan ja samalla heille karttuisi kokemusta tiedeviestinnän tekemisestä.
Joensuussa ja Oulussa opiskelijat olivat päässeet toteuttamaan blogitekstejä tekemästään tutkimuksesta, mikä koettiin hyvänä tapana harjoitella popularisointia. Tiedeviestintä voi auttaa rakentamaan luotettavampaa kuvaa maailmasta ja sen harjoittaminen nähtiin opiskelijoiden kesken tarpeellisena muun muassa siksi, että Suomen mediamaisemassa tuotetaan paljon klikkiotsikoita.
Ryhmän osallistujat päätyivät tämän jälkeen miettimään tiedeviestinnän, sosiaalisen median ja työnhaun suhdetta. Someprofiili voi vaikuttaa nykyään paljonkin työnhaussa. Pidettiin mahdollisena, että esimerkiksi oman alan tutkimusten säännöllinen jakaminen ja kommentointi omassa profiilissa voisi edistää työllistymismahdollisuuksia. Toisaalta ei pidetty mielekkäänä henkilökohtaisen someprofiilin mahdollista sekoittumista työprofiiliin. Asiantuntijakeskustelut sijoitettiin pohdinnoissa myös muualle, kuin opiskelijoiden yleensä käyttämiin some-kanaviin. Asiantuntijakeskusteluja arvioitiin käytävän esimerkiksi Twitterissä, kun opiskelijoiden somen käyttö keskittyy muun muassa Facebookkiin.
Tiedeviestintä osaksi perustutkintoa?
Yhdelle ryhmistä heitettiin puntaroitavaksi kysymys siitä, voisiko tiedeviestinnässä olla mahdollisuus rakentaa molempia osapuolia, tutkimus- ja opetushenkilökuntaa sekä perustutkinto-opiskelijoita, hyödyttäviä ratkaisuja. Opiskelijoilla ovat sosiaalisen median kanavat ja viestintä usein paremmin hallussa, kun taas henkilökunnalla on jaettavanaan kokemuksensa tiedejulkaisemisen ja -kirjoittamisen alalta sekä tietenkin tietoa omasta tutkimuksestaan.
Tieteen popularisointiin keskittyvät verkkosivut nähtiin erityisen hyödyllisinä opiskelijoiden kannalta siinä, että ne tarjoaisivat helposti saatavilla olevia, selkeitä ja luotettavia lähteitä esseisiin ja muihin opinnäytteisiin. Tästä kumpusi myös idea alustasta, jonne voisi lähettää esseensä lähdeviitteineen, jotta muut opiskelijat saisivat helposti vinkkejä omiin kirjoitus- prosesseihinsa. Lisäksi pohdittiin tekoälyn ja hakukoneiden mahdollisuuksia laajempien lähdetietokantojen perustamiseksi. Suomenkielisiä, yleistajuisessa muodossa tuotettuja julkaisuja pidettiin opiskelijoiden keskuudessa erittäin tärkeinä. Samalla harmiteltiin oletuskielen olevan aiheesta riippumatta useimmiten englanti.
Tiedeviestinnän vahvempaa tuomista osaksi perustutkintoja voisi opiskelijoiden mukaan periaatteessa ajaa ainejärjestötoiminnan kautta. Toisaalta nähtiin hyvin harvalla olevan energiaa kiireisen opiskelun ohessa lähteä toteuttamaan näin suurta projektia. Arveltiin myös, että ainejärjestö, varsinkin pieni sellainen, on liian heikko saavuttamaan yksin mitään merkittävää tällä saralla.
Mahdollisuudeksi nähtiin koko tiedekuntien yhteisten ainejärjestöjen ja ylioppilaskuntien tekemä vaikutustyö, mutta esteeksi nähtiin ylioppilaskunnan työn jakautuminen hyvin tarkasti eri teemojen (kuten koulutuspolitiikan tai kehitysyhteistyön) mukaan. Pohdinnan seurauksena ilmaan heitettiin mainio idea oman tiedeviestintä-siiven perustamisesta ylioppilaskuntiin.
Lopuksi
KOOMAssa käydyt keskustelut osoittavat, kuinka tärkeää olisi kuunnella opiskelijoita opintojen kehittämisen ja opiskelijoille yliopistolla tarjottavien roolien kysymyksissä. Vaikka opiskelijoiden keskuudessa vallitsi epävarmuutta esimerkiksi liittyen omiin kykyihin oman alan aktiivisena keskustelijana ja toimijana, oli opiskelijoilla myös paljon intoa ja energiaa muun muassa alaa koskevan opetuksen kehittämiseen. Tilaisuuden keskustelussa korostettiin erilaisia kohtaamisia mahdollistavien tapahtumien järjestämistä laitoksen tutkijoille ja opiskelijoille. Tämän kaltaisia tapahtumia tulisi toisaalta aktiivisesti järjestää myös tieteenalaseurojen ja opiskelijoiden välille. Tapahtumissa opiskelijat voisivat kohdata myös muiden yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökuntaa sekä kuulla, millaista oman alan tutkimusta muilla laitoksilla tehdään. Tällaiset kohtaamiset saattaisivat tehokkaasti edistää opiskelijoiden toimijuutta ja asiantuntijuutta omalla alalla sekä mahdollisesti rohkaista ja avata ovia tutkijan uralle.
TUOMO ALHOJÄRVI, MARIKA KETTUNEN, OUTI KULUSJÄRVI, ANNA PULKKA
Versus kutsuu kaikki lukijat pohtimaan:
Miten opiskelijoiden mahdollisuutta rakentaa omaa tutkijuuttaan voitaisiin edistää jo perustutkintovaiheessa?
Miten uutta luovia ja yhteiskunnallisia opiskelijatapahtumia saadaan järjestettyä jatkossa sekä millaisia yhteistyökuvioita kannattaisi luoda artikkelissa mainittujen tavoitteiden edistämiseksi?
Miten tiedeviestintää voitaisiin tuoda vahvemmin osaksi perustutkintojen opetussisältöjä?
Pohdintoja ja vastauksia voi lähettää Versuksen toimitukseen osoitteeseen toimitus@versuslehti.fi.
Versus ottaa ilolla vastaan graduihin ja muihin opinnäytetöihin pohjautuvia juttuideoita Gradusta asiaa -osioon. Lue lisää täältä.
Ovatko asumismieltymykset kohtuullistumassa?
Luontosuhdetta syventämässä pelillisiä menetelmiä hyödyntäen
Aikuiset jarruttavat nuorten halua toimia ympäristön eteen