Etelä-Amerikan Andeilla ilmastonmuutokset hankaloittavat maanviljelyelinkeinoa, mutta voivat merkitä myös kipeää kulttuurista menetystä. Läheinen suhde ympäröivään luontoon tekee paikallisista oman elinympäristönsä parhaita ilmastoasiantuntijoita.
Pakettiauto kipuaa kuoppaista hiekkatietä vuoren reunaa pitkin Perun Keski-Andeilla. Kapealta tienpientareelta avautuu kymmenien metrien pudotus syvään vuorilaaksoon. Ei tee mieli katsoa alas.
Kirkkaat auringonsäteet tunkeutuvat auton ikkunan läpi iholle, vaikka on vasta varhainen aamu. Korkealla Andien jylhässä vuoristossa aurinko polttaa armottomasti.
Määränpäämme on pieni Collatan vuoristokylä 3 500 metrin korkeudessa. Kotikyläänsä viikonloppuvierailulle lähtenyt seurue on ottanut minut ystävällisesti matkaansa. Näin saan mahdollisuuden selvittää, miten ilmastonmuutos näyttäytyy ihmisille näillä korkeuksilla.
Jäätiköiden sulaminen herättää menettämisen tunteita
Matkalla Collataan voi ihailla Andien vuorijonon värikästä kirjoa – harmaita, ruskeita, vihreitä vuoren seinämiä. Kauempana näkyy muutaman ohuen lumiharson peittämä huippu. Paikalliset matkakumppanit muistelevat aikoja, jolloin vuorilla lepäsi vielä paksu lumipeite.
Lämpenevä ilmasto sulattaa Andien vuoriston jäätikköpeitettä vauhdilla. Jäätikkövuorten sulamisvesi toimii elintärkeänä juoma- ja kasteluvedenlähteenä alueella. Nyt tulevaisuuden vedensaanti on epävarmaa.
Jäätiköiden sulamisella on myös kulttuurista merkitystä Andien yhteisöille. Kanadalainen antropologi Karine Gagné kollegoineen kuvaavat tutkimuksessaan, kuinka monet Andien kansojen kulttuuriset rituaalit ovat sidoksissa lumeen ja jäätiköihin. Oman elinympäristön sulava jäätikkövuorimaisema voi siksi herättää Andien asukkaissa voimakkaita menettämisen tunteita.
Myös collatalaiset matkaseuralaiset kertovat, että valkoisten huippujen katoaminen tuntuu haikealta
Ilmastonmuutoksen vaikutusten muovaamaan maisemaan liittyy myös menettämisen tunteita. Kuva: Ana Castañeda
Elinkeino äärisäiden armoilla
Maisema muuttuu aavikkomaiseksi lähestyessämme Collataa. Kylän ympärillä laiduntavat lehmät nyhtävät maasta palaneen näköistä keltaista ruohoa. Matkaseurueesta kommentoidaan, että vuosi on ollut erityisen kuiva.
Perun Andeilla vuosi jakautuu tavallisestikin sade- ja kuivakauteen. Tänä vuonna La Niña-ilmiön vuoksi sateita oli sadekaudellakin tavanomaista vähemmän. La Niña johtuu Tyynenmeren pintaveden viilenemisestä ja se toistuu muutamien vuosien välein. Ilmastonmuutoksen on arvioitu voimistavan ilmiötä.
Collatan asukkaat ovat huolestuneita siitä, ettei sateita voi enää ennakoida kuten ennen. Suurin osa heistä elää maidontuotannosta ja karjankasvatuksesta. Vihanneksia ja viljaa viljellään vain omaan käyttöön. Kasteluvesi, joka saadaan pääosin sateesta, ei riitä muuhun.
Andien asukkaat ovat vuosituhansien ajan sopeutuneet vuoriston vaihteleviin sääoloihin. Viime vuosina tavanomaisista säänoikuista on kuitenkin tullut rajumpia. Se on tehnyt varautumisesta vaikeaa. Siksi yllättävät hallat, rankkasateet ja kuivuusjaksot pilaavat nyt satoja ja sairastuttavat eläimiä.
Collatassa on satanut tänä vuonna harvinaisen vähän. Kuva: Anna M. Heikkinen
Eriarvoinen pääsy veteen hankaloittaa ilmastosopeutumista
Pääsy veteen on olennaista ilmastonmuutoksiin varautumisessa.
Perun maatalousministeriö rakensi muutama vuosi sitten Collatan lähistölle vesivarantoaltaan. Sieltä piti johtaa kasteluvettä viljelyksille. Nyt altaassa kelluu tuskin pohjaa peittävä määrä ruskeansameaa liejua. Paikallisten mukaan hankkeen toteutus jäi puolitiehen, kun rahoitusta ei enää löytynytkään.
Latinaisessa Amerikassa pääsy veteen on äärimmäisen eriarvoista. Usein lompakon paksuus määrittää kenelle vähäistä vettä riittää. Perussa vettä ei ole yksityistetty, mutta vesilaki tukee sen taloudellisesti tuottavaa käyttöä.
Collatan kaltaiset syrjäiset vuoristoseudut eivät ole siksi valtion vesihankeinvestointien ensisijainen kiinnostuksen kohde.
Viime vuosikymmeninä Perussa kastelujärjestelmiä on asennettu lähinnä kaupallisten maatalousyhtiöiden pelloille. Niiden intensiivinen kastelutahti on usein vain pahentanut vesipulaa. Näin kävi Etelä-Perussa Icassa, jossa vientiparsan kastelu imi alueen pohjavedet kuiviin.
Andien muinaisesta vesitekniikasta ratkaisu ilmastohaasteisiin?
Andien vuoriston muinaiset alkuperäiskansat kehittivät myös itse jo satoja vuosia sitten vesitekniikkaa, jonka avulla sopeuduttiin vuoristoilmastoon muutoksiin.
Istumme ilta-auringon paisteessa Collatan kirkon rappusilla kylän johtokunnan miesten kanssa. He kertovat, että ylempänä vuorilla löytyy tällaisia muinaiskansojen rakentamia kastelukanaaleja.
Ylhäältäpäin sanellut vesihankkeet ovat lisänneet eriarvoisuutta ja konflikteja Andien vuoristokylissä.
Perun valtion vuosisatoja kestänyt syrjintä Andien alueen kansoja kohtaan sai monet vuoristoasukkaat hylkäämään perinteitään. Näin kävi myös vesitekniikalle, jota pidettiin pitkään takapajuisena ja tehottomana.
Viime aikoina tutkimukset ovat osoittaneet, että muinaisella vesitietämyksellä on tärkeä rooli ilmastosopeutumisessa. Myös Collatan kylän miehet ovat sitä mieltä, että ratkaisu vesipulmiin löytyy hylätyistä vesikanaaleista. Niiden entisöintiin tarvitaan kuitenkin rahoitusta.
Perun valtio on osoittanut kiinnostusta tukea alkuperäiskansatietämykseen perustuvia ilmastoratkaisuja. Käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt vielä ohueksi.
Collatan asukkaat kertovat, että vuorilta löytyy muinaisia kastelukanaaleja. Tutkimusten mukaan Andien alkuperäiskansojen vesiteknologialla on avain rooli ilmastosopeutumisessa. Kuva: Anna M. Heikkinen
Paikalliset ovat elinympäristönsä parhaita asiantuntijoita
Paikallinen karjankasvattaja Eduardo odottelee autossa kylän aukiolla naapureita lähteväksi ylängöille siirtämään lehmien laidunta. Hän kertoo, että kuunteli eilen sivusta keskusteluamme kastelukanaaleista, mutta ei tohtinut osallistua. Eduardoa nolotti oma vesitekniikan termistön heikko tuntemus.
Perussa on yleistä, että valtionlaitosten insinöörit esittelevät vuoristokylissä vesihankkeita vaikeasti ymmärrettävää teknistä kieltä käyttäen. Se saa paikalliset tuntemaan oman vesitietämyksensä vähäpätöisemmäksi. Teknistä sanastoa käytetään siis eräänlaisena voimakeinona, jonka avulla ajetaan läpi vaikutusvaltaisten kansainvälisten järjestöjen määrittämiä vesitavoitteita.
Ylhäältäpäin sanellut vesiratkaisut istuvat harvoin andikylien todellisuuteen. Kehitysyhteistyövaroin rakennettuja sähköistettyjä kastelujärjestelmiä seisoo jopa hylättynä, koska niiden käyttö on paikallisille liian kallista. Tällaiset vesihankkeet ovat myös lisänneet eriarvoisuutta ja konflikteja.
Ilmastosopeutumisen keinoja suunniteltaessa paikallisten olosuhteiden tuntemus on siksi avainasemassa. Kaikkein parhaiten elinympäristönsä tuntevat juuri paikalliset ihmiset.
Eduardon kyytiläiset saapuvat vihdoin tapaamispaikalle. He pahoittelevat myöhästymistä – eilen meni pikkutunneille kylän juhlissa. Lehmät on silti hoidettava, Eduardo toteaa.
”Kaupungeissa te käytte sunnuntaisin huvittelemassa. Collatassa jokainen päivä on samanlainen. Karjanhoito tuo meille leivän pöytään. Laitumille on lähdettävä – oli sää mikä tahansa”.
Kirjoittaja on Versuksen toinen päätoimittaja ja globaalin kehitystutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelee ilmastohaavoittuvuutta ja vesikonflikteja Perun Andien alueella.
Etelä-Amerikan Andeilla ilmastonmuutokset hankaloittavat maanviljelyelinkeinoa, mutta voivat merkitä myös kipeää kulttuurista menetystä. Läheinen suhde ympäröivään luontoon tekee paikallisista oman elinympäristönsä parhaita ilmastoasiantuntijoita.
Pakettiauto kipuaa kuoppaista hiekkatietä vuoren reunaa pitkin Perun Keski-Andeilla. Kapealta tienpientareelta avautuu kymmenien metrien pudotus syvään vuorilaaksoon. Ei tee mieli katsoa alas.
Kirkkaat auringonsäteet tunkeutuvat auton ikkunan läpi iholle, vaikka on vasta varhainen aamu. Korkealla Andien jylhässä vuoristossa aurinko polttaa armottomasti.
Määränpäämme on pieni Collatan vuoristokylä 3 500 metrin korkeudessa. Kotikyläänsä viikonloppuvierailulle lähtenyt seurue on ottanut minut ystävällisesti matkaansa. Näin saan mahdollisuuden selvittää, miten ilmastonmuutos näyttäytyy ihmisille näillä korkeuksilla.
Andien vuoristo Etelä-Amerikassa lukeutuu maailman herkimpiin ekosysteemeihin ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat luonnonvaroista, kuten vedestä, riippuvaiset Collatan kaltaiset viljelijäyhteisöt.
Jäätiköiden sulaminen herättää menettämisen tunteita
Matkalla Collataan voi ihailla Andien vuorijonon värikästä kirjoa – harmaita, ruskeita, vihreitä vuoren seinämiä. Kauempana näkyy muutaman ohuen lumiharson peittämä huippu. Paikalliset matkakumppanit muistelevat aikoja, jolloin vuorilla lepäsi vielä paksu lumipeite.
Lämpenevä ilmasto sulattaa Andien vuoriston jäätikköpeitettä vauhdilla. Jäätikkövuorten sulamisvesi toimii elintärkeänä juoma- ja kasteluvedenlähteenä alueella. Nyt tulevaisuuden vedensaanti on epävarmaa.
Jäätiköiden sulamisella on myös kulttuurista merkitystä Andien yhteisöille. Kanadalainen antropologi Karine Gagné kollegoineen kuvaavat tutkimuksessaan, kuinka monet Andien kansojen kulttuuriset rituaalit ovat sidoksissa lumeen ja jäätiköihin. Oman elinympäristön sulava jäätikkövuorimaisema voi siksi herättää Andien asukkaissa voimakkaita menettämisen tunteita.
Myös collatalaiset matkaseuralaiset kertovat, että valkoisten huippujen katoaminen tuntuu haikealta
Elinkeino äärisäiden armoilla
Maisema muuttuu aavikkomaiseksi lähestyessämme Collataa. Kylän ympärillä laiduntavat lehmät nyhtävät maasta palaneen näköistä keltaista ruohoa. Matkaseurueesta kommentoidaan, että vuosi on ollut erityisen kuiva.
Perun Andeilla vuosi jakautuu tavallisestikin sade- ja kuivakauteen. Tänä vuonna La Niña-ilmiön vuoksi sateita oli sadekaudellakin tavanomaista vähemmän. La Niña johtuu Tyynenmeren pintaveden viilenemisestä ja se toistuu muutamien vuosien välein. Ilmastonmuutoksen on arvioitu voimistavan ilmiötä.
Collatan asukkaat ovat huolestuneita siitä, ettei sateita voi enää ennakoida kuten ennen. Suurin osa heistä elää maidontuotannosta ja karjankasvatuksesta. Vihanneksia ja viljaa viljellään vain omaan käyttöön. Kasteluvesi, joka saadaan pääosin sateesta, ei riitä muuhun.
Andien asukkaat ovat vuosituhansien ajan sopeutuneet vuoriston vaihteleviin sääoloihin. Viime vuosina tavanomaisista säänoikuista on kuitenkin tullut rajumpia. Se on tehnyt varautumisesta vaikeaa. Siksi yllättävät hallat, rankkasateet ja kuivuusjaksot pilaavat nyt satoja ja sairastuttavat eläimiä.
Eriarvoinen pääsy veteen hankaloittaa ilmastosopeutumista
Pääsy veteen on olennaista ilmastonmuutoksiin varautumisessa.
Perun maatalousministeriö rakensi muutama vuosi sitten Collatan lähistölle vesivarantoaltaan. Sieltä piti johtaa kasteluvettä viljelyksille. Nyt altaassa kelluu tuskin pohjaa peittävä määrä ruskeansameaa liejua. Paikallisten mukaan hankkeen toteutus jäi puolitiehen, kun rahoitusta ei enää löytynytkään.
Latinaisessa Amerikassa pääsy veteen on äärimmäisen eriarvoista. Usein lompakon paksuus määrittää kenelle vähäistä vettä riittää. Perussa vettä ei ole yksityistetty, mutta vesilaki tukee sen taloudellisesti tuottavaa käyttöä.
Collatan kaltaiset syrjäiset vuoristoseudut eivät ole siksi valtion vesihankeinvestointien ensisijainen kiinnostuksen kohde.
Viime vuosikymmeninä Perussa kastelujärjestelmiä on asennettu lähinnä kaupallisten maatalousyhtiöiden pelloille. Niiden intensiivinen kastelutahti on usein vain pahentanut vesipulaa. Näin kävi Etelä-Perussa Icassa, jossa vientiparsan kastelu imi alueen pohjavedet kuiviin.
Andien muinaisesta vesitekniikasta ratkaisu ilmastohaasteisiin?
Andien vuoriston muinaiset alkuperäiskansat kehittivät myös itse jo satoja vuosia sitten vesitekniikkaa, jonka avulla sopeuduttiin vuoristoilmastoon muutoksiin.
Istumme ilta-auringon paisteessa Collatan kirkon rappusilla kylän johtokunnan miesten kanssa. He kertovat, että ylempänä vuorilla löytyy tällaisia muinaiskansojen rakentamia kastelukanaaleja.
Perun valtion vuosisatoja kestänyt syrjintä Andien alueen kansoja kohtaan sai monet vuoristoasukkaat hylkäämään perinteitään. Näin kävi myös vesitekniikalle, jota pidettiin pitkään takapajuisena ja tehottomana.
Viime aikoina tutkimukset ovat osoittaneet, että muinaisella vesitietämyksellä on tärkeä rooli ilmastosopeutumisessa. Myös Collatan kylän miehet ovat sitä mieltä, että ratkaisu vesipulmiin löytyy hylätyistä vesikanaaleista. Niiden entisöintiin tarvitaan kuitenkin rahoitusta.
Perun valtio on osoittanut kiinnostusta tukea alkuperäiskansatietämykseen perustuvia ilmastoratkaisuja. Käytännön toteutus on kuitenkin jäänyt vielä ohueksi.
Paikalliset ovat elinympäristönsä parhaita asiantuntijoita
Paikallinen karjankasvattaja Eduardo odottelee autossa kylän aukiolla naapureita lähteväksi ylängöille siirtämään lehmien laidunta. Hän kertoo, että kuunteli eilen sivusta keskusteluamme kastelukanaaleista, mutta ei tohtinut osallistua. Eduardoa nolotti oma vesitekniikan termistön heikko tuntemus.
Perussa on yleistä, että valtionlaitosten insinöörit esittelevät vuoristokylissä vesihankkeita vaikeasti ymmärrettävää teknistä kieltä käyttäen. Se saa paikalliset tuntemaan oman vesitietämyksensä vähäpätöisemmäksi. Teknistä sanastoa käytetään siis eräänlaisena voimakeinona, jonka avulla ajetaan läpi vaikutusvaltaisten kansainvälisten järjestöjen määrittämiä vesitavoitteita.
Ylhäältäpäin sanellut vesiratkaisut istuvat harvoin andikylien todellisuuteen. Kehitysyhteistyövaroin rakennettuja sähköistettyjä kastelujärjestelmiä seisoo jopa hylättynä, koska niiden käyttö on paikallisille liian kallista. Tällaiset vesihankkeet ovat myös lisänneet eriarvoisuutta ja konflikteja.
Ilmastosopeutumisen keinoja suunniteltaessa paikallisten olosuhteiden tuntemus on siksi avainasemassa. Kaikkein parhaiten elinympäristönsä tuntevat juuri paikalliset ihmiset.
Eduardon kyytiläiset saapuvat vihdoin tapaamispaikalle. He pahoittelevat myöhästymistä – eilen meni pikkutunneille kylän juhlissa. Lehmät on silti hoidettava, Eduardo toteaa.
”Kaupungeissa te käytte sunnuntaisin huvittelemassa. Collatassa jokainen päivä on samanlainen. Karjanhoito tuo meille leivän pöytään. Laitumille on lähdettävä – oli sää mikä tahansa”.
ANNA M. HEIKKINEN
Artikkeli on osa Versuslehden Hyviä ympäristöuutisia -hanketta, jota rahoittaa Suomen tiedetoimittajain liitto.
Anna M. Heikkinen
Kirjoittaja on Versuksen toinen päätoimittaja ja globaalin kehitystutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelee ilmastohaavoittuvuutta ja vesikonflikteja Perun Andien alueella.
Takaisin ylös ↑
Kemijärvellä kohti luonnon ja ihmisen yhteiselämistä
Onko Suomi matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota?
Kestävä kasvu kutistuvilla alueilla