Reflektion korva — miten kuunnella monella eri tasolla?

Istuimme erään luennon jälkeen pohtimassa opettamamme yritysvastuukurssin dialogisten harjoitteiden herättämää keskustelua. Dialogeissa oli ollut läsnä monenlaista ohi puhumista. Keskustelimme siitä, miten voisimme ymmärtää paremmin erilaisia asenteita kurssimme teemaa eli yritysvastuuta kohtaan? Miten voisimme tuoda eri asioita ja näkökulmia paremmin yhteen?

Aloimme piirtää. Jostain piti lähteä liikkeelle ja päätimme, että keskustelu on usein hyvä aloittaa jostain konkreettisesta asiasta. Tätä varten piirsimme ensimmäisen kehän (1), jonka jätimme auki, jotta se olisi avoin ajattelulle.

Ensimmäisen kehän sisällä oleva tarkastelun kohde voi olla mikä tahansa asia, kuten työtehtävä, työväline tai työn kohde. Kurssilla otimme tarkasteluun kaksi hyvin erilaista asiaa: yritysvastuuraportin kirjoittamisen ja omenan.

Yritysvastuuraportointi oli yritysvastuukurssillemme jopa itsestäänselvä valinta. Mutta miksi omena? Otimme omenan toiseksi konkreettiseksi teemaksi, koska halusimme löytää puheenaiheeksi jonkin sellaisen asian, joka ei herättäisi suuria intohimoja tai ristiriitoja. Dialogia käydään nimittäin liiankin usein konfliktitilanteissa ja me halusimme löytää dialogiharjoitteemme vastapainoksi mahdollisimman tylsän aiheen. Luulimme että olimme löytäneet sellaisen omenasta.

Sitten piirsimme toisen kehän (2), josta käsin voimme tarkastella ensimmäiselle kehälle nostettua asiaa. Toisella kehällä aloimme kysyä: miksi kyseinen asia on olemassa, ja miten se tulee todeksi?

Yritysvastuuraportti on olemassa mm. siksi, että sillä pyritään osoittamaan, millä tavalla ja millä osa-alueilla yrityksen toiminta on vastuullista. Entä omena? Omena on ainakin ravintoa: sitä voi syödä, se voi tuottaa elantoa, se on potentiaalisesti terveellistä. Omena ei kuitenkaan tarjoudu ravinnoksi tai elannon lähteeksi itsestään. Joku on poiminut sen, ottanut sen mukaan hedelmäkoriin syötäväksi, antanut naapurille lahjaksi tai myynyt sen markkinoille: lähikauppaan, ravintolaan, tukkuun tai suoraan kuluttaja-asiakkaille.

Kolmannella kehällä (3) asetimme toisen kehän näkökulmat ja kysymykset edellistä laajempaan kontekstiin: mikä mahdollistaa ja rajoittaa asian todeksi tulemista? Miten tietty asia tai tehtävä edellisiltä kehiltä asettuu osaksi laajempaa käytännöllistä toimintaa? Tällä kehällä voidaan tuoda ilmi esimerkiksi organisaatioiden taso tai tarkastella toimintaympäristöä, kumppaniverkostoja, arvoketjuja tai kilpailuasetelmia markkinoilla.

Voimme esimerkiksi kysyä: Kuka on palkannut tekemään yritysvastuuraportin ja miksi? Miten toimeksianto vaikuttaa yritysraportin sisältöön? Keitä yritysvastuuraportti palvelee? Organisaatio voi esimerkiksi myydä yritysvastuuraportteja asiakkaille. Jonkun yrityksen yritysvastuustrategia voi sanella raportin kirjoittamisen välttämättömäksi. Tai markkinakilpailu ja lainsäädäntö voivat ohjata yritysvastuuraportin kirjoittamiseen. Voidaan myös arvioida sitä, miten ja kuka arvioi yrityksen vastuullisuutta, tai miten hyvin raportin kirjoittaja oikeasti voi olla perillä esimerkiksi maailman toisella puolen poimittavan omenan tuotantotavoista, työolosuhteista ja toimitusketjuista.

Omenasta voimme kysyä, mitä tarkoitusta varten ja miten omena on poimittu tai miksi hankimme omenan juuri tietystä paikasta. Ehkä omena on hankittu lähituottajalta, jotta voidaan varmistua siitä, että siinä ole torjunta-ainejäämiä tai että omenanpoimija saa kohtuullisen toimeentulon. Ravintolan tai tukkuliikkeen sisäänostaja ehkä haluaa hankkia omenan sieltä, mistä saa edullisimmin ja varmimmin. Voi myös olla, että tämä kehä saa kaipaamaan oman omenapuun istuttamista ja siten maanläheisempää suhdetta omenan tarinaan.

Yksilöstä yhteiskuntaan, mikrosta makroon — ja takaisin

Neljäs (4) kehä vie pohdintamme yhteiskunnalliselle tasolle, esimerkiksi talousjärjestelmään, poliittiseen järjestelmään, instituutioihin, yhteiskunnan ihanteisiin ja muihin rakenteellisiin asioihin.

Voimme esimerkiksi kysyä, miksi yrityksen vastuiden toteutumisen vuoksi tarvitaan nimenomaan yritysvastuuraportteja ja sellaisessa muodossa kuin niitä nyt tuotetaan? Yritysvastuuraportointi voi olla esimerkiksi osa yrityksen imagon rakentamista tarinataloudessa. Yritys voi tavoitella vastuullisuudesta strategista kilpailuetua esimerkiksi soveltamalla kiertotalousmallia tehokkuuden tai lisäarvon kasvattamiseen tai yrityksen ydinliiketoiminta voi perustua johonkin kestävyysinnovaatioon, kuten luonnon materiaaleista rakennettuihin passiivitaloihin tai resurssiomavaraiseen maatilaekosysteemiin. Voimme myös pohtia miten talousjärjestelmä, kasvutalouden paineet, osakkeenomistajien odotukset, kansainvälinen kilpailu ja maittain vaihtelevat lainsäädännöt, ja eettiset periaatteet ohjaavat yrityksen toimintaa

Omenan matka puusta suuhun on myös monin tavoin kiinni yhteiskunnan eri järjestelmissä. Logistisesti omena voi kulkea massa- tai lähituottajalta kuluttajalle esimerkiksi poimintaa organisoivan yrityksen, tukkukaupan, rahtikuljetusten ja lähikauppojen kautta. Paikallisen ja globaalin markkinan vertailu voi saada meidät pohtimaan, miksi suomalaisia omenoita ei ole talvella saatavilla, mutta ulkomaisia omenoita on tarjolla ympäri vuoden lähestulkoon aina “samaa” laatua. Ja jos aletaan selvittää miksi näin on, voidaan huomata, että omenan jalostus on perustunut kansainvälisen logistiikan tehostamiseen. Esimerkiksi paksummaksi jalostettukuori, kestää kuljetuksen, mikä puolestaan on saattanut johtaa paikallislajikkeiden vähenemiseen ja häviämiseen. Pitääkö kuluttajien saada tehdä valintansa mahdollisimman “vapaasti” lähikaupan tasalaatuisesta valikoimasta. Vai lähdetäänkö esimerkiksi siitä, kuten toisen maailmansodan jälkeisissä rintamamiestaloyhteisöissä, että jokaisella perheellä on vähintään kaksi tai kolme erilajista omenapuuta omassa pihassa, jolloin kaikilla lähiyhteisöillä on monipuolisesti omenoita tarjolla naapurustossa, vaikka oma omenapuu pitäisikin sadossaan välivuoden?

Kenen vapaus, kenen vastuu?

Viides kehä (5) nostaa meidät maailmankuvalliselle tasolle, uskonnollisiin, filosofisiin ja ideologisiin maisemiin. Tällä ontologis-epistemologis-aksiologisella tasolla voimme esimerkiksi pohtia, minkä ajattelemme olevan totta, mistä tiedämme, että jokin on totta ja minkälaisen arvomaailman ajattelemme olevan arvokasta ja oikeaa. Miksi ja kenen toimesta esimerkiksi juuri talouteen, politiikkaan, tehokkuuteen, laatuun tai yritysvastuuseen liittyvät näkökulmat ovat tärkeitä?

Yritysvastuun osalta voimme esimerkiksi pohtia, ovatko “vastuu” tai “kestävyys” edes ylipäänsä oikea viitekehys taloudellisen toiminnan tarkasteluun? Ketä palvellaan, kun tuotetaan vastuuta tai kestävyyttä? Mitkä arvot jäävät näkemättä ja käsittelemättä? Onko esimerkiksi tehokkuus, täsmällisyys tai objektiivisuus ylipäänsä tärkeää? Olisiko läsnäolo, tehottomuus, laiskottelu tai vaikkapa rakkaus tärkeämpää? Mitä yritysvastuulla ylipäänsä tarkoitetaan ja miten se ymmärretään eri yhteisöjen ja maiden välillä? Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä, mutta millaisesta ja kenen vapaudesta puhumme? Tulisiko esimerkiksi mehiläisillä olla vapaus tehdä omat pesänsä ja pitää hunajansa, lehmillä vapaus ruokkia vasikkansa, ja puulla olla vapaus vanhentua metsässä?

Omenan valitsimme kurssimme keskustelunaiheeksi, koska halusimme valita sellaisen “tylsän” puheenaiheen, josta ei saada konfliktia aikaiseksi, vaikka yrittäisimme. Kuinka yllätyimmekään! Eräs kurssimme osallistujista tuli Koreasta. Viidennellä kehällä hän vihdoin uskalsi nostaa esille ajatuksensa: “Omena edustaa meille monelle idässä asuvalle länsimaalaista imperialismia. Ei meillä ole omenoita ollut ennen näitä vihreitä Granny Smith -omenoita. Meidän juuremme on persikassa. Nyt omena on syrjäyttämässä sen, mitä me olemme olleet.” Tämä oli se hetki, kun me kurssin vetäjät katsoimme toisiamme ja lopultakin tajusimme piirtämämme kehämallin potentiaalin.

Jossain vaiheessa kehiä piirtäessämme oivalsimme, että piirroksemme alkoi näyttää korvalta — ja mikä olisikaan selkeämpi metafora mallillemme kuin dialogista kuuntelua korostava korva.

Lintuperspektiivistä tähtiin

Lopulta pohdimme, kuinka monta kehää oikeastaan voisi olla olemassa. Periaatteessa kehiä voi olla ääretön määrä. Kuudennella kehällä (6) leikittelimme esimerkiksi ajatuksella kosmisesta tai eksistentiaalisesta tasosta. Miltä yritysvastuu tai omena näyttäisivät marsilaisen tai avaruusolion näkökulmasta? Tai miten suhtautuisimme yritysvastuuseen, jos esimerkiksi jälleensyntymä ja karma ovatkin totta, ja seuraavan elämämme eläisimme esimerkiksi lehmänä tai vaikkapa Granny Smith -omenana?

Tällainen kysymyksenasettelu voi herättää kiinnostaviakin pohdintoja, mutta näihin pohdintoihin emme enää syventyneet opiskelijoiden kanssa. Edelliset tasot olivat siinä vaiheessa täyttäneet meidän ja opiskelijoiden ajatukset, ja keskustelulle varattu aikakin alkoi loppua.

Kysymyksiä ja pohtimisen suuntia tulee tarjolle lukuisia jokaisella kehällä. Olennaista ei ole niinkään se, valitaanko jokaisella tasolla “oikea kysymys”, vaan se, että ylipäänsä pyritään siirtymään seuraavalle tasolle eli mietitään uusia mahdollisia kysymyksiä ja etsitään kehältä kehälle johdattelevia uusia ajattelun suuntia ja säikeitä — yhteyksiä ja kytköksiä.

Piirtämämme kehät voi ajatella myös ajallisuuksina tai rytmeinä (esim. vuoden kierto ja luonnon syklit, nykyhetki, menneisyys, tulevaisuus, jne.), muutosvoimien kehinä eli Donatella Medowsia (1999) mukaillen vipuvarsina (kuinka paljon muutosvoimaa milläkin kehällä on ja millaista muutosta kehillä voi saada aikaan) tai vaikkapa MacIntyren (2008) mukaisina moraalin kehinä, jolloin kysymme yhä uudelleen “miksi”-kysymyksiä ja pyrimme ymmärtämään millaista “hyvää” jokainen kehä edustaa.

Kehien avulla voimme edesauttaa toistemme ymmärrystä työhön ja elämään liittyvistä erilaisista kestävyysteemoista. Kun joku ratkoo asioita hyvin konkreettisella arkisen toiminnan tasolla, toinen saattaa liikkua laajemmalla, arvomaailmaa tai tietokäsitystä pohtivalla tasolla. Samalla voimme havaita, että tarkastelun tasot ovat kytköksissä toisiinsa: käytännöllinen toiminta ei ole mahdollista ilman, että sen taustalla on filosofisempia asioita ja toisaalta filosofisten asioiden pohtiminen ei poista sitä tosi asiaa, että joudumme elämään arkea, suorittamaan työtehtäviä ja ratkomaan konkreettisia asioita jatkuvasti.

Korvamalliamme voi hyödyntää monin tavoin. Tärkeintä on aloittaa dialogi jostain konkreettisesta ja katsoa minkälainen ajatusten säie syntyy, kun nousemme kehältä toiselle. Ja kun päädymme “ulkokehälle”, on hyvä ajatus palata takaisin “sisäkehälle” ja pohtia, mikä se alkuperäinen asia oikein olikaan.

GALINA KALLIO JA TIMO JÄRVENSIVU

Otsikkokuva: Jo Jo/Unsplash