Rutiinien rukkaaminen on luultua helpompaa

Uusi tutkimus osoittaa, ettei ilmastoystävällinen elämäntyyli välttämättä vaadi suuria uhrauksia.

Usein kuulee puhuttavan, että ilmastokriisi vaatii uhrauksia meiltä kaikilta. Pitää vähentää kulutusta, luopua mukavuuksista ja elää askeettisemmin. Mutta onko päivittäisten rutiinien muuttaminen todellakin niin työlästä, että se tuntuu uhraukselta? Tähän kysymykseen tutkimushanke Energise on etsinyt vastausta kahdeksassa Euroopan maassa, mukaan lukien Suomessa, käyttäen apunaan Living Lab -tutkimusmenetelmää. Suomessa tutkimuksen suoritti Eva Heiskasen johtama tutkimusryhmä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Tutkimukseen osallistui 308 taloutta eri puolilla Eurooppaa. Suomesta osallistui 37 taloutta – osa Helsingin Merihaasta ja osa Porvoosta. Talouksia pyydettiin muuttamaan kahta helppoa arkirutiinia neljäksi viikoksi: laskemaan sisälämpöä ja pesemään vaatteita harvemmin. Tutkimushankkeen ohjeistuksen mukaan sisälämpötila tuli neljän viikon ajaksi laskea 18 asteeseen, ja talouksien tuli puolittaa pesukertansa normaalista sekä pestä täysiä koneellisia, jos vain mahdollista. Hanke myös seurasi rutiininmuutosten pysyvyyttä tarkastamalla taloudet kolme kuukautta myöhemmin. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Senja Laakson mukaan osanottajat valittiin usean eri kanavan kautta, jotta saataisiin mahdollisimman edustava otos. Tutkijat yrittivät muun muassa saavuttaa ihmisiä, jotka eivät ehkä olleet aiemmin ajatelleet kulutustaan niin paljon kestävän kehityksen näkökulmasta.

– Tokihan kaikki osanottajat olivat kiinnostuneita oman energiankulutuksensa pienentämisestä, muuten he tuskin olisivat päättäneet osallistua hankkeeseen. Meille oli tietysti tärkeää saada mukaan motivoituneita osanottajia, jotka pysyisivät mukana hankkeen loppuun asti, Laakso sanoo. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaistaloudet onnistuivat laskemaan sisälämpöä keskimäärin noin asteella ja karsimaan viikoittaisten pesukertojen määrää noin neljästä vajaaseen kolmeen. Asetettuihin tavoitteisiin ei ihan päästy: Merihaassa keskilämpötila laski 22,5 asteesta 21,6 asteeseen ja Porvoossa 20,6 asteesta 19,7 asteeseen.

– Merihaassa ylivoimaisesti suurin ongelma lämmityksen kannalta oli se, että lämpötilaa ei voitu laskea lähellekään tavoitelukemaa. Tämä johtuu Merihaan talojen lämmitysjärjestelmästä, jossa asuntoihin virtaava ilma on lämmitetty tiettyyn lämpötilaan ja asukkaiden on mahdotonta saada asuntoa viileämmäksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kodin kulutustavat ovat usein hyvin riippuvaisia aivan muista valinnoista kuin mitä yksittäinen kuluttaja tekee, Laakso kertoo.

Yksi vaatteiden pesun yhteydessä ilmenneistä ongelmista oli, että nykykodeissa pesukoneet ovat niin isoja, että joissain talouksissa pyykkiä saattoi olla vaikea saada kertymään täyden koneellisen verran. Toinen ongelma oli, että pienissä talouksissa saattoi olla hankalaa löytää paikkaa laittaa täyttä koneellista pyykkiä kuivumaan.

Tutkijoiden mukaan numeromääräisten tavoitteiden täyttymistä mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, miten osanottajat kokivat rutiininmuutokset. Osanottajien antamista vastauksista ilmeni ehkä hivenen yllättäen, että energiankulutuksen pienentäminen näillä tavoin ei tuntunut mitenkään suurelta uhraukselta. Jonkin ajan kuluttua alempi sisälämpötila tuntui ihan sopivalta, ja jotkut kertoivat harvemman pesuvälin olleen jopa helpotus, koska se soi lisää vapaa-aikaa.

Keskuslämmityksen tapaisten käytännön ongelmien lisäksi tutkimuksessa ilmeni Senja Laakson mukaan myös sosiaalisia haasteita pääasiassa niin sanotun ”puhtausnormin” suhteen. Toisin sanoen töihin ei kehdata mennä samoissa vaatteissa kahta päivää putkeen.

– ”Puhtausnormi” vaikuttaisi olevan, että jokainen vaate heitetään pyykkiin yhden käyttökerran jälkeen. Juuri tällaisia rutiineja yritimme hankkeella haastaa muun muassa kokeilemalla uusia tapoja raikastaa vaatteita, kuten tuulettamista, mutta myöskin kyseenalaistamalla olettamuksia, kuten että vaate olisi ”likainen” tai pesun tarpeessa yhden käyttökerran jälkeen.

Kokonaisuutena tutkimus kuitenkin osoittaa, että tavalliset suomalaistaloudet pystyvät tekemään suhteellisen tuntuvia ja ekologisesti kestäviä muutoksia arkirutiineihinsa ilman suurempia ongelmia. On vaikeaa tehdä tarkkaa päätelmää siitä, millainen vaikutus olisi, jos kaikki suomalaiset tekisivät samat toimenpiteet kuin kokeilun osanottajat. Laakson mukaan on kuitenkin arvioitu, että kotitalouksien kasvihuonepäästöt pienenisivät noin yhdellä prosentilla.

Laakso mainitsee usein, että tutkijat halusivat hankkeella kannustaa ihmisiä pohtimaan kunnolla päivittäisiä rutiinejaan.

– Rutiinit ovat niin automaattisia. Harva meistä pohtii, miksi pesemme vaatteet tietyllä ohjelmalla – me vain teemme niin. Harvoin katsomme myöskään säätiedotusta aamulla ja säädämme sisälämpötilaa sen mukaan, kuinka lämmin ulkona on. Joissain asunnoissa se on jopa mahdotonta.

Hankkeeseen kuului, että osanottajat tekevät muistiinpanoja tekemisistään, vastaavat kyselyihin sekä osallistuvat haastatteluihin ja keskusteluihin.

– Tällä tavalla kestävä ajattelutapa yhdistyy käytännön toimiin, ja moni kertoi alkaneensa hankkeen jälkeen ajatella muitakin arjen askareita kestävyyden näkökulmasta. Kestävyys ikään kuin ”vuotaa” muihinkin arkirutiineihin.

Laakso sanoo kolme kuukautta hankkeen jälkeen tehdyn jälkitarkastuksen tulosten osoittavan, että kokeilu vaikuttaa onnistuneen tavoitteessaan saada ihmiset aktiivisesti pohtimaan omaa ilmastojalanjälkeään. Esimerkiksi sisälämpötila oli jatkanut laskuaan kolme kuukautta kokeilun jälkeen. Keskilämpötila kaikkien osanottajien makuuhuoneissa oli 19,7 astetta, kun se itse kokeilujakson lopussa oli 20,2 astetta. Lämpötila oli niin ikään jatkanut laskuaan lastenhuoneissa ja olohuoneissa, eli niissä muissa huoneissa, joissa mitattiin lämmöt.

Senja Laakso huomauttaa kuitenkin, että hanke myös näyttää kuluttajien omien valintojen riittävän vain tiettyyn pisteeseen asti, ja että yhteiskunnan on sen jälkeen ”tultava vastaan”.

– Hankkeen jälkeen käydyissä keskusteluissa, joissa käytiin läpi sitä, miksi osanottajat eivät päässeet asetettuihin tavoitteisiin, moni nosti esille asuntoteknisiä esteitä tai omaa käytöstä ohjaavia normeja, joita yksittäisen ihmisen on vaikea rikkoa.

– Vastuuta kulutuskäyttäytymisen muuttamisesta ei voi laittaa pelkästään kuluttajien harteille, vaan yhteiskunnan rakenteidenkin on muututtava. Julkiseen keskusteluun on nostettava kohtuullisuuskysymys, ja sosiaalisia normeja on muutettava kestävää elämäntapaa tukeviksi.

JANNE WASS

Takaisin ylös ↑