Soiden käyttö on kulttuurisessa muutoksessa

Runsassoisessa Suomessa eletään soiden käytön murroskautta ja julkinen keskustelu soiden energiankäytöstä ja hiilinieluista on vilkasta. Soiden käyttö on kuitenkin myös kulttuurinen kysymys; soiden tulevaisuutta eivät ratkaise ainoastaan poliittiset, taloudelliset tai ekologiset seikat. Luonnontieteellisen ja teknologisen tiedon rinnalle tarvitaan kulttuurisia näkökulmia soihin, jotta niiden merkitys ihmisille ymmärrettäisiin paremmin. Terra-lehden uusin teemanumero Soiden muuttuva kulttuuriperintö tarjoaa tuoretta tutkittua tietoa suomalaisten suosuhteessa tapahtuneesta kulttuurisesta muutoksesta 2000-luvulla. Teemanumero on toteutettu osana Itä-Suomen yliopistossa toimivaa ja Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta Alastomuutta, allikoita ja kannanottoa: suotrendi kulttuuriperintöä muokkaamassa (ks. Suotrendi-tutkimushanke). 

Soiden kulttuuriperintö syntyy suonkulkijoiden toimissa

Soiden muuttuvaa kulttuuriperintöä jäljitetään teemanumeron kolmessa vertaisarvioidussa tutkimusartikkelissa empiiristen aineistojen pohjalta. Virpi Kaukio tarkastelee artikkelissaan Elämyksellinen suo soiden lisääntyneen vapaa-ajankäytön ja sitä myötä nousussa olevan elämyksellisen luonnonkokemisen merkityksiä ihmisten suolla kulkemisen tavoissa. Kaukio käyttää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toteuttaman Suo. Kirjoitus- ja kuvakeruun (2018–2019) aineistoa. Pauliina Latvala-Harvilahti tutkii taiteilijahaastatteluihin pohjaavassa artikkelissaan Kohtaamispaikkana suo. Suotaide kulttuuriperintö- ja luontoarvojen yhdistäjänä suomalaista suotaidetta osana kansainvälisesti yleistyvää, kestävyyskriisiin kiinnittyvää ilmiötä, jossa kantaaottava taide käsittelee ympäristöhuolten teemoja.

Kirsi Laurén analysoi artikkelissaan Suo karnevalistisena tilana suosuhteen muodostumista ja muutosta 2000-luvulla sosiaaliseen ja yhteisölliseen suuntaan. Hänen aineistonaan ovat havainnot karnevalistisen Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisoista sekä tapahtuman järjestäjätahon ja osallistujien kokemukset suolla toimimisesta. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että soiden elävä kulttuuriperintö on avoin erilaisten yhteisöjen määrittelyille ja uusille muodoille. 

Korkokenkäkukkamekkosuohiihto-tapahtumassa suohon humpsahtaminen ei pelottanut lapsiakaan. Kuva: Noora Vikman

Sosiaalinen suosuhde

Tutkimustemme erilaisista empiirisistä aineistoista nousi esiin kolme toistuvaa ja toisiinsa limittyvää teemaa: elämyksellisyys, yhteisöllisyys ja kantaaottavuus. Ne näyttävät tulkintamme mukaan 2020-luvun suotrendin tulevaisuuden suuntaa. Laurén havaitsi väitöskirjassaan Suo – sisulla ja sydämellä (2006) parikymmentä vuotta sitten kirjoitettuja suokokemuksia analysoidessaan, että suomalaisten suosuhde on muuttunut elämykselliseksi ja ennakoi muutoksen voimistuvan tulevaisuudessa. Taustalla tässä oli nähtävissä oleva muutos soiden käyttötavoissa. Työn ja toimeentulon sijaan soille mennään yhä useammin hakemaan virkistystä.

Kaukion artikkelissaan analysoima Suo-kirjoituskeruuaineisto osoitti elämyksellisyyden voimistumisen todella tapahtuneen. Elämykselliseen suhteeseen kuuluu korostuneesti omakohtainen ruumiillinen ja aistillinen suhde luontoon. Elämyksellisessä suhteessa suohon saadaan aineettomia hyötyjä, jotka voivat olla esimerkiksi lihaskuntoa ja hapenottokykyä, mutta myös abstraktimpia asioita, kuten mielenrauhaa, lepoa ja kokemuksia kauniista, ylevästä tai pyhästä. Aistiva omakohtaisuus on toisaalta mahdollistanut vanhoista negatiivista suomielikuvista vapautumista.  

yhteisöllinen toiminta suolla on vaikuttanut siihen, että soiden kulttuuriperintöön aiemmin kuuluneet pelot ja kielteiset mielikuvat ovat hälvenneet

Yksinäisen suonkulkijan luonnonrauhaa ja yksityisyyttä painottavia mielikuvia ravistelevat 2000-luvun alusta asti järjestetyt riehakkaat suourheilutapahtumat. Soilla on järjestetty myös erilaisia taidetapahtumia, joissa suohon, erityisesti turpeeseen, otetaan uudella tavalla tarkoituksellisesti fyysistä tuntumaa. Laurénin analyysi osoittaa, kuinka urheilua ja taidetta yhdistävissä karnevalistisissa Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisoissa suosta muodostuu sosiaalinen ja yhteisöllinen tila. Siten myös yhteisöllinen toiminta suolla on vaikuttanut siihen, että soiden kulttuuriperintöön aiemmin kuuluneet pelot ja kielteiset mielikuvat ovat hälvenneet.   

Myös suolle tehdyssä ja suota käsittelevässä taiteessa, jota Pauliina Latvala-Harvilahti artikkelissaan tarkastelee, on mukana ajatus yhteisöllisyydestä laajassa merkityksessä. Latvala-Harvilahden mukaan suotaide kuuluu soita koskevan uudenlaisen tiedon tuottamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapoihin. Suotaide edustaa ihmistä laajempaa näkökulmaa suoluontoon ja sen tulevaisuuteen korostaessaan suon omaa toimijuutta sekä suosuhteen uudenlaista merkityksellistämistä. Suoluonnon kulttuurisuus syntyy materiaalisen ja immateriaalisen suon perinnön yhdistyessä taiteilijoiden käsityksissä ja kehollisessa kokemuksessa.

Koronapandemian käynnistämä retkeilybuumi on tuonut soille uusia kulkijoita. Kuva: Kirsi Laurén

Suot ovat kulttuurinen voimavara

Edellä mainituista suon käyttötavoista syntyneissä uusissa suomielikuvissa toistuu eri tavoin kiinnostus ja arvostus suoluontoa kohtaan. Se näkyy henkilökohtaisten asenteiden ja toimien uudelleenarviointina, mutta myös aktiivisina kantaaottavina tekoina soiden säilymisen puolesta. Artikkeleissamme esittämämme soiden kulttuuristen muutosten tarkastelu toteuttaa myös uudenlaista soita koskevan tiedon tuottamisen tapaa. Suot ovat kulttuurisia voimavaroja, joita eri toimijat nostavat esille nyt ja tulevaisuudessa. 

KIRSI LAURÈN, VIRPI KAUKIO JA PAULIINA LATVALA-HARVILAHTI

Takaisin ylös ↑