Maantieteen opiskelijoiden näkemyksiä tiedeyhteisöistä ja tiedejulkaisemisesta.
Julkea! oli mukana tämänvuotisilla Maantieteen päivillä muun muassa osallistumalla maantieteen opiskelijoille järjestettyihin etkoihin kysymyspatteriston ja olutmaistiaisten kanssa. Juomatarjoiluakaan ei tosin tarvittu opiskelijoiden kielenkantojen hellittämiseksi, vaan keskustelu tiedejulkaisemisesta ja tiedeyhteisöllisyydestä ryöpsähti heti käyntiin. Mukana oli opiskelijoita ainakin Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista.
Tieteellisistä yhteisöistä läheisimmiksi keskusteluissa mainittiin epäviralliset opiskelijayhteisöt, ainejärjestöt, EGEA :n paikallisjaostot sekä oman oppiaineen tai laitoksen väki – etenkin, jos opiskelija oli ollut mukana tutkimusryhmässä. Selvästi kaukaisemmiksi koettiin tieteelliset seurat. Seuratoiminta näyttäytyi toisille opiskelijoille ammattiyhteisönä, johon heillä ei ole vielä asiaa – toiset taas mainitsivat korkeiksi koetut jäsenmaksut suhteessa seuran jäsenyydestä saatavaan hyötyyn. Kysymyksenä esitettiin, miksi seurat ja ainejärjestöt eivät tekisi enemmän yhteistyötä esimerkiksi tapahtumien tai vierailujen järjestämisessä.
Maantieteen ja lähialojen kotimaiset tiedejulkaisut olivat opiskelijoille tuttuja ja ulkomaisiakin mainittiin nimeltä useita. Julkaisuja käytettiin pääasiassa tietokantojen kautta, jolloin huomio kiinnittyi pikemminkin sisältöihin kuin julkaisukanavaan. Terra mainittiin poikkeuksena, jota ainakin periaatteessa saatettiin lueskella muuten vain selaillen, jolloin se luo yleiskatsausta kotimaisen maantieteen kenttään. Rehellisimmät tosin tunnustivat, että tämä jää ajanpuutteen vuoksi usein vain kauniiksi ajatukseksi.
Selailua edesauttaa paperipainoksen lisäksi Terran suomenkielisyys. Kielikysymyksessä oli nähtävissä selkeitä kaupunkien välisiä sekä opettajakunnan näkemyksistä juontuvia eroja: Turussa graduja kerrottiin kannustettavan kirjoittamaan suomeksi kun taas Helsingissä niiden oletuskielenä pidettiin englantia. Kotimaisilla kielillä julkaiseminen nähtiin tärkeäksi tieteellisten käsitteiden kehittelemisen kannalta, mutta toisaalta joissain aihepiireissä todettiin keskusteluyhteyksien löytyvän vain englanninkielisten julkaisujen kautta.
Kiinnostavasti tieteellisten julkaisujen rinnalla mainittiin esimerkiksi GEO-lehti sekä National Geographic, tosin niiden erilainen luonne toki tunnistaen. Erikseen mainittiin myös EGEA:n European Geography -julkaisu, joka on opiskelijoiden vertaisarvioima ja toimittama. EGEA:n kansainväliset kongressit ja muut tapahtumat saivat kiitosta myös tiedeyhteisöllisyyden ja kansainvälisen verkostoitumisen aluistoina.
Tiedeyhteisöjen hajanaisuudesta ja tiedejulkaisujen funktionaalisesta käytöstä huolimatta keskusteluissa todettiin vahvanoloisen maantieteilijän identiteetin kehittyvän opiskelujen aikana. Maantietelijöiden maalailtiin hahmottavan maailmaa omanlaisellaan tavalla, jolloin maantieteilijöiden keskinäinen keskustelu on lähtökohtaisesti samoilla urilla. Koetusta yhteisymmärryksestä oli kuitenkin vielä matkaa yhteisöllisyyteen, ja tähän kaivattiin selkeitä osallistumisen kanavia ja matalan kynnyksen tapahtumia.
Tapahtumassa todettiin myös tietoisen reflektoinnin merkitys tieteellisten yhteisöjen ja identiteettien kehittymiselle. Vaikka Julkean! interventio opiskelijoiden keskuuteen oli lyhyt, sen voisi toivoa jäävän kytemään ja poikivan aktiivisempia osallisuuden muotoja ja kokemuksia myöhemmin. Yhteisöllisyyttä siis tehdään (muun muassa) siitä puhumalla.
Julkea! oli mukana tämänvuotisilla Maantieteen päivillä muun muassa osallistumalla maantieteen opiskelijoille järjestettyihin etkoihin kysymyspatteriston ja olutmaistiaisten kanssa. Juomatarjoiluakaan ei tosin tarvittu opiskelijoiden kielenkantojen hellittämiseksi, vaan keskustelu tiedejulkaisemisesta ja tiedeyhteisöllisyydestä ryöpsähti heti käyntiin. Mukana oli opiskelijoita ainakin Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista.
Tieteellisistä yhteisöistä läheisimmiksi keskusteluissa mainittiin epäviralliset opiskelijayhteisöt, ainejärjestöt, EGEA :n paikallisjaostot sekä oman oppiaineen tai laitoksen väki – etenkin, jos opiskelija oli ollut mukana tutkimusryhmässä. Selvästi kaukaisemmiksi koettiin tieteelliset seurat. Seuratoiminta näyttäytyi toisille opiskelijoille ammattiyhteisönä, johon heillä ei ole vielä asiaa – toiset taas mainitsivat korkeiksi koetut jäsenmaksut suhteessa seuran jäsenyydestä saatavaan hyötyyn. Kysymyksenä esitettiin, miksi seurat ja ainejärjestöt eivät tekisi enemmän yhteistyötä esimerkiksi tapahtumien tai vierailujen järjestämisessä.
Maantieteen ja lähialojen kotimaiset tiedejulkaisut olivat opiskelijoille tuttuja ja ulkomaisiakin mainittiin nimeltä useita. Julkaisuja käytettiin pääasiassa tietokantojen kautta, jolloin huomio kiinnittyi pikemminkin sisältöihin kuin julkaisukanavaan. Terra mainittiin poikkeuksena, jota ainakin periaatteessa saatettiin lueskella muuten vain selaillen, jolloin se luo yleiskatsausta kotimaisen maantieteen kenttään. Rehellisimmät tosin tunnustivat, että tämä jää ajanpuutteen vuoksi usein vain kauniiksi ajatukseksi.
Selailua edesauttaa paperipainoksen lisäksi Terran suomenkielisyys. Kielikysymyksessä oli nähtävissä selkeitä kaupunkien välisiä sekä opettajakunnan näkemyksistä juontuvia eroja: Turussa graduja kerrottiin kannustettavan kirjoittamaan suomeksi kun taas Helsingissä niiden oletuskielenä pidettiin englantia. Kotimaisilla kielillä julkaiseminen nähtiin tärkeäksi tieteellisten käsitteiden kehittelemisen kannalta, mutta toisaalta joissain aihepiireissä todettiin keskusteluyhteyksien löytyvän vain englanninkielisten julkaisujen kautta.
Kiinnostavasti tieteellisten julkaisujen rinnalla mainittiin esimerkiksi GEO-lehti sekä National Geographic, tosin niiden erilainen luonne toki tunnistaen. Erikseen mainittiin myös EGEA:n European Geography -julkaisu, joka on opiskelijoiden vertaisarvioima ja toimittama. EGEA:n kansainväliset kongressit ja muut tapahtumat saivat kiitosta myös tiedeyhteisöllisyyden ja kansainvälisen verkostoitumisen aluistoina.
Tiedeyhteisöjen hajanaisuudesta ja tiedejulkaisujen funktionaalisesta käytöstä huolimatta keskusteluissa todettiin vahvanoloisen maantieteilijän identiteetin kehittyvän opiskelujen aikana. Maantietelijöiden maalailtiin hahmottavan maailmaa omanlaisellaan tavalla, jolloin maantieteilijöiden keskinäinen keskustelu on lähtökohtaisesti samoilla urilla. Koetusta yhteisymmärryksestä oli kuitenkin vielä matkaa yhteisöllisyyteen, ja tähän kaivattiin selkeitä osallistumisen kanavia ja matalan kynnyksen tapahtumia.
Tapahtumassa todettiin myös tietoisen reflektoinnin merkitys tieteellisten yhteisöjen ja identiteettien kehittymiselle. Vaikka Julkean! interventio opiskelijoiden keskuuteen oli lyhyt, sen voisi toivoa jäävän kytemään ja poikivan aktiivisempia osallisuuden muotoja ja kokemuksia myöhemmin. Yhteisöllisyyttä siis tehdään (muun muassa) siitä puhumalla.
Ovatko asumismieltymykset kohtuullistumassa?
Luontosuhdetta syventämässä pelillisiä menetelmiä hyödyntäen
Aikuiset jarruttavat nuorten halua toimia ympäristön eteen