Ympäristöpoliittinen ruoka

Suomalaisen ruokapolitiikan kaksi kärkeä – tuottavuuden lisääminen ja kestävyys – ovat hankalasti yhteen sovitettavissa. Vastuu kestävästä syömisestä sälytetään kuluttajan harteille, tarjoamatta kuitenkaan selkeitä suosituksia valintojen tueksi, arvioivat Minna Santaoja ja Mikko Jauho.

Katsauksessa tarkastellaan, kuinka kasvisruokavalioiden suosio on muuttunut Suomessa vuosina 1997-2018. Kyselytutkimusten perusteella kasvissyöjien määrä laski 200-luvun alussa, mutta lähti jälleen nousuun vuoden 2014 jälkeen.

Pelkän ruoantuotannon tai ruoan jakautumisen korostamisen sijaan maailman nälän voittamiseksi on kysyttävä uudenlaisia kysymyksiä.

Wastebusters Finland -hankkeen tutkijat käsittelevät artikkelissaan ruokahävikin vähentämistä hoivan näkökulmasta.

Kestävän kouluruokailun kokeiluissa huomattiin, että kasvisruoan yleistyminen kouluruokailussa vaatii tuekseen uudenlaista osallisuutta.

Juuli Pekkisen Pro gradu -työhön perustuvassa tekstissä käsitellään hyönteisruoan mahdollisuuksia Suomessa.

Teea Kortetmäki tarkastelee ruokaoikeudenmukaisuuden ja ruokajärjestelmän ekologisen kestävyyden välistä suhdetta ja argumentoi, että tämä suhde voi olla jännitteinen.

Galina Kallio, Sami Keto ja Jukka Lassila keskustelevat Versus-podcastissa siitä, miten ruokaosuuskunnat toimivat ja millaisia ratkaisuja ne tarjoavat yhteiskunnan ja maailman ruokajärjestelmien ongelmiin.

Ruoka-avun tarjoaminen julkisessa tilassa synnyttää kysymyksiä stigmatisaatiosta, vallasta ja yksilön voimattomuudesta. Se paljastaa, miten apu saattaa jakaa ja erotella yhteiskuntaa sosiaalisen ja pääomaan liittyvän epätasa-arvon perusteella.

Hyvinvointivaltio on murroksessa, maatalouden rakennemuutos jatkuu ja ilmastonmuutos sekä yleinen tietoisuus ympäristöasioista vaikuttavat elintarvikejärjestelmään. Siksi suomalainen ruokaturva tarvitsee nyt uudelleenarviointia.