Alkuperäinen artikkeli Internet, sosiaalinen media ja mobiilisovellukset Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa ja muuttopäätöksissä löytyy täältä. Merisalo, M & J. Jauhiainen (2017), Terra 129:1, 56-60
Vuonna 2015 Euroopan unionissa tehtiin lähes 1,3 miljoonaa turvapaikkahakemusta, joista Suomessa yli 32 000. Turvapaikanhakijoiden muuttoliikkeessä korostuivat älykännyköiden ja sosiaalisen median merkitys ennen näkemättömällä laajuudella. Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen edesauttaa kulttuurista sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden avulla turvapaikanhakijat voivat esimerkiksi ylläpitää olemassaolevia sosiaalisia verkostojaan ja muodostaa uusia sosiaalisia verkostoja uudessa asuinmaassaan, kehittää osaamistaan, löytää osaamista vastaavaa työtä tai kouluttautumismahdollisuuksia.
Internetiä ja sosiaalista mediaa hyödynnetään myös muuttopäätöksiin liittyvässä tiedonetsinnässä. Se nopeuttaa muuttopäätöksiä ja vaikuttaa muuttokohteen valikoitumiseen. Tietoa etsitään esimerkiksi asuinalueista, asumisen vaihtoehdoista ja paikallisista elinympäristöstä. Sosiaalisen median palvelut, kuten blogit ja keskustelufoorumit mahdollistavat entistä laajemman pääsyn myös epävirallisen tiedon äärelle. Löytyvien tietojen avulla paikoista muodostetaan mielikuvia, jotka edistävät tai vähentävät muuttokiinnostusta. Alkuperäiset muuttosuunnitelmat myös muuttuvat matkan aikana sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja tiedonvaihdon perusteella. Sosiaalisessa mediassa on tarjolla luotettavaa ja epäluotettavaa informaatiota. Suomen viranomaiset ovat alkaneet käyttää sosiaalista mediaa viestinnässään mahdollisille Suomeen pyrkiville turvapaikanhakijoille.
Tarkastelemme, miten Suomeen vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat hyödyntävät internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia kotoutumisessaan (eli prosessissa, jossa yksilö löytää mielekkään paikkansa yhteiskunnassa) ja muuttopäätöksissään Suomessa. Lisäksi tarkastelemme, miten ELY-keskukset ja kunnat hyödyntävät näitä teknologioita turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (eli viranomaisten tai muun tahon toiminnassa, jonka tarkoituksena on edistää kotoutumista). Empiirinen aineisto on kerätty vuoden 2016 loppupuolella. Se koostuu 125 vastaanottokeskuksen johtajien puhelinhaastattelusta, 316 turvapaikanhakijan kyselyvastauksesta kahdeksassa vastaanottokeskuksessa, kaikkien 15 ELY-keskusten maahanmuuttoasioista vastaavien henkilöiden haastatteluista sekä kaikille Suomen kunnille tehdystä sähköisestä kyselystä, johon vastasi 202 kuntaa.
Turvapaikanhakijoiden internetin, sosiaalista median ja mobiilisovelluksien hyödyntäminen
Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen vastaanottokeskuksissa riippuu turvapaikanhakijoiden omista ja vastaanottokeskuksen tarjoamista mahdollisuuksista näiden hyödyntämiseen. Ensinnäkin tarvitaan fyysiset mahdollisuudet eli laitteet ja internet-yhteys. Turvapaikanhakijoille tehdyn kyselyn mukaan lähes kaikilla on käytössään älykännykkä, joka neljännellä tietokone ja joka kuudennella tablettitietokone. Vastaanottokeskusten johtajille osoitetussa kyselyhaastattelussa kaksi kolmesta arvioi, että Suomessa kaikilla turvapaikanhakijoilla on kännykkä ja yli puolet arvioi, että kaikilla on älykännykkä. Noin kaksi viidestä arvioi, että kenelläkään turvapaikanhakijoista ei ole tablettia/tietokonetta.
Turvapaikanhakijoille osoitetusta kyselystä ilmenee, että turvapaikanhakijoista miehet käyttävät naisia useammin internetiä päivittäin. Vähiten internetiä käyttävät ne, jotka eivät osaa suomea. Vastaanottokeskusten johtajat kertoivat, että Irakista lähtöisin olevat nuoret miehet ovat osaavimpia sosiaalisen median käyttäjiä ja että turvapaikanhakijan parempi sosiaalinen tausta, korkeampi koulutustaso ja suurempi varakkuus lisää jonkin verran älypuhelimen, internetin ja sosiaalisen median käyttöä. Heikoimmiksi sosiaalisen median käyttötaidoiltaan arvioitiin luku- ja kirjoitustaidottomat sekä iäkkäät, erityisesti naiset. Vähän koulutetut sekä maaseudulta tulevat mainittiin myös taidoiltaan heikoimmiksi sosiaalisen median käyttäjiksi. Viimeksi mainittu ei näy tilastollisesti merkitsevänä erona turvapaikanhakijoiden kyselyssä.
Lähes kaikki vastaanottokeskusten johtajat arvioivat sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön olevan hyödyllistä kotoutumisen kannalta. Johtajat arvioivat, että annetuista vaihtoehdoista tärkein kotoutumisen edistämiseksi on internetin kautta tapahtuva yhteydenpito ystäviin ja perheeseen Suomessa ja aiemmassa kotimaassa (kuva 1). Internetin käyttöön liittyvien peruskäyttötaitojen osaamista pidettiin pääosin erittäin tärkeänä tai tärkeänä kotoutumisen kannalta.
Kuva 1. Vastaanottokeskusten johtajien näkemykset internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten tärkeydestä turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa.
Turvapaikanhakijoista yhdeksän kymmenestä kertoi kyselyssä käyttävänsä mobiilisovelluksia oppiakseen suomea (kuva 2). Lähes yhtä moni kokee internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön yleisesti helpottavan heidän elämäänsä Suomessa. Useampi kuin kolme neljästä turvapaikanhakijasta etsii internetistä tietoa oikeuksistaan ja työpaikoista Suomessa. Yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa turvapaikanhausta Suomessa.
Internetin ja sosiaalisen median käyttö vaikuttavat turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin. Lähes kaksi kolmesta vastaanottokeskusten johtajasta arvioi, että turvapaikanhakijoiden internetin ja sosiaalisen median käyttö on vaikuttanut Suomen valikoitumiseen kohdemaaksi. Lähes yhtä moni arvioi internetin ja sosiaalisen median käytön vaikuttavan turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin Suomessa. Tietoa haetaan esimerkiksi paikkakunnista, asunnoista, eduista, koulutusmahdollisuuksista sekä turvallisuudesta. Internetin ja sosiaalisen median kautta saadaan myös tietoa ja jaetaan kokemuksia eri paikoista, joissa asuu ystäviä, tuttuja ja oman kansallisuuden yhteisöjä. Turvapaikanhakijoista yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa nykyisestä asuinympäristöstään tai mahdollista tulevista asuinpaikoistaan (kuva 2). Kolmannes ilmoitti, että tiedot ja yhteydenpito sosiaalisessa mediassa vaikuttavat tuleviin muuttopäätökseen Suomessa.
Kuva 2. Turvapaikanhakijoiden internetin ja sosiaalisen median käyttö, kotoutuminen ja muuttopäätökset (vastaajina turvapaikanhakijat)
ELY-keskusten ja kuntien internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa
ELY-keskusten maahanmuutosta vastaavilta henkilöiltä kysyttiin, hyödynnetäänkö ELY-alueella kuntapaikkojen markkinoinnissa internetiä ja/tai sosiaalista mediaa. Vastausten mukaan kuntapaikkoja ei varsinaisesti markkinoida, eikä siihen hyödynnetä sosiaalista mediaa. Internetiä on hyödynnetty lähinnä tiedottamiseen esimerkiksi kuntapaikkaneuvotteluista. Lisäksi on kehotettu vastaanottokeskusten työntekijöitä hyödyntämään kuntien omia internet-sivuja heidän kertoessaan kuntapaikoista turvapaikanhakijoille. Turvapaikanhakijoihin ei luotu suoraa yhteyttä.
ELY-keskuksien näkemykset internetin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ELY-alueen kuntapaikkojen markkinoinnissa voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Kielteistä suhtautumista perusteltiin sosiaalisen median haitoilla. Haastatteluissa todettiin esimerkiksi, että sosiaalisen median kautta ei voi jakaa asiallista tietoa, vaan ilmenee vihapuhetta ja rasismia. Realistisen suhtautumisen mukaan sosiaalisen median hyödyntäminen on liian raskasta tilanteessa, jossa tiedon kerääminen perinteisilläkin menetelmillä on vaikeaa. Myönteisen suhtautumisen mukaan internet ja sosiaalisen media ovat oleellisia, muuta niitä ei ole voitu hyödyntää resurssien puutteen takia (ks. tarkemmin Merisalo 2017).
Kunnilta kysyttiin kuntien internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntämisestä turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (taulukko 1). Vastanneista kunnista joka seitsemäs vastasi houkuttelevansa oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita asukkaikseen. Vain yksi prosentti kunnista hyödynsi houkuttelussa sosiaalista mediaa. Huomattavasti yleisempää oli neutraali tiedottaminen kunnan tarjoamista palveluista internet-sivuilla ja sosiaalisessa mediassa.
Vastanneista kunnista reilu kolmannes arvioi, että internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia hyödynnetään erityisesti tiedottamiseen ja yhteydenpitoon, mutta myös muuhun kotouttamiseen. Monet kunnat totesivat olevansa internetin ym. teknologioiden hyödyntämisessä kotoutumisen välineenä vasta suunnitteluvaiheessa. Hyödyntämisen tapoja mainittiin useita, kuten järjestöjen tapahtumista tiedottaminen; kielenoppimiseen ja kotoutumiseen tarkoitettu ”Suomi taskussa” sovellus; WhatsApp asiakastyössä; suomenkielen internet-kurssien (esimerkiksi Finnish Courses) ja Infopankin sekä muiden järjestöjen tuottamien kotouttamissisältöjen hyödyntämiseen ohjaaminen; kunnan Facebook-sivut; Facebookin ryhmäsivut maahanmuuttajille ja muille kuntalaisille; vapaaehtoisten järjestäytyminen Facebookin kautta; Funzi-sovellus; Tulka-älypuhelin tulkkauspalvelusovellus. Yleisimmiksi hyödyntämisen kanaviksi mainittiin Facebook, Infopankki ja mobiilisovellukset kuten WhatsApp.
Taulukko 1. Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (vastaajina kunnat)
Johtopäätökset
Aiempi tutkimus ja tuloksemme osoittavat internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntämisen olevan tärkeitä turvapaikanhakijoiden tulossa Suomeen, kotoutumisen prosesseissa ja muuttopäätöksissä. Näiden entistä paremmalla hyödyntämisellä voidaan saavuttaa nopeampia ja parempia kotoutumisen polkuja, mikä on tärkeää yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Oleellista on myös pohtia, tulisiko viranomaisten aloittaa turvapaikanhakijoiden kotouttaminen Suomeen jo turvapaikkaprosessin aikana?
ELY-keskukset ja kunnat eivät ole hyödyntäneet täysipainoisesti internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisen prosessissa. Osassa ELY-keskuksista hyödyntämiseen suhtauduttiin myönteisesti ja sitä oli ideoitu, mutta resursseja toteuttamiseen ei ollut. Vastaanottokeskusten johtajista kaksi kolmasosaa arvioi ja turvapaikanhakijoista kolmannes ilmoitti, että tiedot internetissä ja sosiaalisessa mediassa vaikuttavat turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin Suomessa. Lisäksi turvapaikanhakijoista yli kaksi kolmannesta ilmoitti etsivänsä internetistä tietoa tulevista mahdollisista asuinpaikoistaan Suomessa. Siksi on oleellista, mitä tietoa eri paikoista internetissä on tarjolla, kenen tuottamaa tämä tieto on ja millä kielellä tietoa on saatavilla. Tämä on tärkeää pitää mielessä etenkin viranomaisten pyrkimyksissä ohjata muuttoliikettä tai esimerksi yksityisten yritysten houkutellessa oleskeluluvan saaneita muuttamaan tietylle alueille työvoimaksi.
ELY-keskusten ja kuntien lisäksi tärkeitä kotoutumisen toimijoita ovat kotouttamiskoulutusta tarjoavat tahot, TE-toimistot, kolmas sektori ja yksityinen sektori. Kotouttamiskoulutusta tarjoavien tulee hyödyntää paremmin internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten mahdollisuuksia. Siirryttäessä kohti teknologisoitunutta kotouttamiskoulutusta on kuitenkin erityisen tärkeää tuntea ja ymmärtää oleskeluluvan saaneiden heterogeenisyys suhteessa heidän mahdollisuuksiinsa, osaamiseensa ja halukkuuteensa hyödyntää näitä teknologioita. Osan kohdalla on lähdettävä perustaitojen opettamisesta. Samalla on muistettava, että monet turvapaikanhakijoista ovat jo pitkään ja jatkuvasti olleet taitavia internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttäjiä.
Jussi S. Jauhiainen on maantieteen professori ja Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittaman tutkimuskonsortion URMI:n (Urbanization, Mobilities and Immigration) johtaja
Tarja Rantala on toiminut vuosien ajan monenlaisissa maahanmuuton tehtävissä mm. koordinoimassa pakolaisten kuntiin ohjausta työ- ja elinkeinoministeriössä. Tällä hetkellä Rantala työskentelee hankepäällikkönä Maahanmuuttovirastossa.
Merisalo ja Jauhiainen käsittelevät kiinnostavasti internetin, somen ja mobiilisovellusten käyttökelpoisuutta kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden kuntaan ohjaamisessa ja kotouttamisessa. Niin kuin artikkelista hyvin käy ilmi, viranomaiset eivät ole hyödyntäneet näitä digiajan keinoja juuri ollenkaan tässä tehtävässä. Todennäköisesti tähän on syynä resurssipuutteen lisäksi myös huomattava osaamisvaje.
Todennäköisesti on myös niin, että kotouttaminen ja pakolaisten kuntaan ohjaus ei Suomessa ole niin merkittävä yhteiskuntapolitiikan lohko, että siihen kannattaisi artikkelissa mainittujen kaltaisia kehittämistoimia kohdistaa ja resursoida. Maan yli 200 000 työttömän ohjailu keinolla millä hyvänsä työmarkkinoille mennee heittäen ohi muutaman tuhannen pakolaisen kotouttamisen ja kuntaan ohjaamisen, kun erilaisia ohjausvälineitä kehitellään ja resursoidaan.
Monenlaiset sovellukset helpottavat elämäämme, mutta niin kuin artikkelissa parissa sivulauseessa todetaan, samat asiat ovat niiden käytössä ongelmallisia maahanmuuttajille kuin kantaväestöllekin, ehkä vielä moninkertaisina. Ikäihmiset, luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivät, monesti myös naiset eivät pysty sovelluksia käyttämään edes opastettuina. Maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta, mutta toki hyvät sovellukset vähentävät paineita asiakaspalveluissa.
Tämän vuoden aikana olen itse saanut ilahduttavalla tavalla apua useammalla internet-sivulla chat-palvelusta, kun en ole löytänyt vastausta kysymykseeni nettisivuilta. Chat-palvelunkin käyttö vaatii kieli/kirjoitustaitoa, jota ainakaan juuri maahan asettuneella ei välttämättä ole. Chat-palvelua voinee toteuttaa myös puhumalla? Se sopisi todennäköisesti paremmin maahanmuuttajille, ja jos erikieliset palvelut eivät olisi koko ajan saatavilla, voisiko niitä olla mahdollista tarjota esimerkiksi tiettynä viikon päivänä tai parin tunnin ajan viikossa?
Suomessa olisi paljon tarvetta kehittää nettiin erikielisiä palveluja. Niitä tekemään tarvittaisiin eri kieliä hallitsevia osaajia. Toivottavasti tällaisia työtilaisuuksia avautuu pian kunnissa ja muissa viranomaisorganisaatioissa ja toivottavasti moni maahanmuuttaja löytää tiensä näihin tehtäviin. Toimivat digitaaliset palvelut edellyttävät useimmiten interaktiivisuutta ja jatkuvaa päivitystä. Sillä, että nettisivuille laitetaan silloin tällöin käännös tarjolla olevista palveluista, ei vielä pitkälle pötkitä. Vanhentuneet ja kapulakielisesti laaditut sivustot ovat varmin tapa karkottaa tietoa etsivät viranomaisten nettisivuilta. Silloin käännytään usein etsimään vertaiskokemuksia keskustelupalstoilta ja muilta foorumeilta, joissa liikkuva tieto voi olla hyvin harhaanjohtavaa tai suoranaista huijausta.
Risto Karinen on toiminut pitkään kotoutumista ja kotouttamispalveluja koskevissa konsultointi- ja kehittämistehtävissä.
Itsenäisen tiedonhaun merkitys kasvaa muuttopäätöksiä tehtäessä
Maria Merisalo ja Jussi Jauhiainen tarkastelevat artikkelissaan digitalisaatiota, turvapaikanhakijoita, kuntiin muuttoa ja kotoutumista sekä nostavat esiin useita tärkeitä havaintoja ja johtopäätöksiä.
Parhaillaan uudistetaan lakia kotoutumisen edistämisestä. Lainvalmistelua koskevan tausta-aineiston mukaan nykyinen kuntaan ohjausjärjestelmä ei toimi kaikilta osin toivotulla tavalla (Hallituksen esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä, 2017, s. 34). Kuntapaikkoja on viime vuosina pystytty osoittamaan lähinnä kiintiöpakolaisille, ilman huoltajaa tulleille alaikäisille ja joillekin muille haavoittuville ryhmille. Vuoden 2015 suuren turvapaikanhakijamäärän myötä neuvoteltujen kuntapaikkojen määrä kasvoi, ja kuntapaikoille on voitu osoittaa aiempaa enemmän oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat ovat kuitenkin enenevässä määrin siirtyneet vastaanottokeskuksista kuntiin itsenäisesti. Vuonna 2015 turvapaikkaa hakeneista ja oleskeluluvan saaneista noin kolmasosa on muuttanut kuntaan sopimusperusteiselle kuntapaikalle, noin kolmasosa vastaanottokeskuksen avustamana ja noin kolmannes itsenäisesti. Itsenäisesti muuttaville oleskeluluvan saaneille järjestetään kunnalliset palvelut, mutta tulijoille ei yleensä pystytä järjestämään etukäteen tarvittavia asuntoja.
Vastaanottokeskusten sijainnilla on erittäin suuri vaikutus siihen, minne oleskeluluvan saanut asettuu asumaan muuttaessaan pois vastaanottokeskuksesta. Muutto suuntautuu sekä sopimusperusteisessa että vastaanottokeskuksen avustamassa muutossa pääosin sen ELY-keskuksen alueelle, jossa vastaanottokeskus sijaitsee. Muutot muualle kohdistuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja maakuntien kasvukeskuksiin.
Internetin ja sosiaalisen media merkitys korostuu, koska Suomen järjestelmässä kyse on aina lopulta yksilön tai perheen itsenäisestä päätöksestä. Tutkijoiden mukaan yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa nykyisestä asuinympäristöstään tai mahdollisista tulevista asuinpaikoistaan ja kolmannes ilmoitti, että tiedot ja yhteydenpito sosiaalisessa mediassa vaikuttavat tuleviin muuttopäätöksiin Suomessa. Internetin ja sosiaalisen median hyödyntämisen kannalta on kuitenkin oleellista erottaa toisistaan kuntapaikkojen markkinointi ja vaikuttaminen avustetusti tai erityisesti täysin itsenäisesti tehtäviin muuttopäätöksiin. Jälkimmäisessä on erityisesti kyse tiedonhausta, jossa viranomaisella ei ole välittävää tai ohjaavaa roolia, jolloin korostuu se, mitä tietoa on käyttäjäystävällisesti helposti löydettävissä ja saavutettavissa.
Realistisen tilanteen kuvaaminen päätöksiään harkitseville edellyttää oikeaa ja vertailukelpoista tietoa alueiden ja paikkakuntien asunto-, koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksista. Sujuvaan muuttamiseen on viranomaisten vakinaisen toiminnan lisäksi suunnattu kehittämispanoksia. Esimerkiksi OSKU-hankkeen (OSKU – täsmäohjaus pakolaisten kuntiin siirtymisen tueksi) tehtävänä on ollut ohjata kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saanut mahdollisimman nopeasti hänelle sopivaan ja kohtuuhintaiseen vuokra-asuntoon sellaiseen kuntaan, jonne hän voi asettua pysyvästi. Vertaisilta tulevaa viestintää tulisi kytkeä voimallisesti viranomaisten viestintään.
Tutkijat nostavat esiin eräitä turvapaikanhakijoiden ja viranomaisten hyödyntämiä digitaalisia alustoja, applikaatioita ja sosiaalisen median tarjoamia kanavia. Jatkossa erityistä huomiota tulisi suunnata tulkkaus- ja käännösapplikaatioiden hyödyntämiseen. Tulkkaustarpeita on monenlaisia ja digitaaliset ratkaisut mahdollistaisivat tulkkauksien tarjoamisen eri palveluntarjoajille yhteiseltä alustalta kiireellisiinkin tarpeisiin. Jo nykyiseltään käytetään kirjallisen tekstin kääntämiseen esimerkiksi Google Translate -ohjelmaa. Viranomaisten tulisi huomioida tämä siten, että kirjallinen suomen kieli olisi niin selkeää, että viesti menee perille vastaanottajan kääntämänä. Jo olemassa olevia palveluja tulisi viranomaisten toimesta markkinoida voimakkaasti.
Esimerkiksi matalan kynnyksen neuvontaa etäyhteyden välityksellä antama monikielinen Info-Lango -palvelu on edelleen liian heikosti tunnettu. Samalla on muistettava, että digitaalisten palveluiden ohella vaikuttavia ”face-to-face” -palveluja on viime vuosina rakennettu tulijoiden omaa kieltä hyödyntäen. Varsinkin heti maahanmuuton alkuvaiheessa omalla kielellä annettu oikea-aikainen ja oikeellinen tieto on vaikuttavaa kotouttamistyötä. Tämän omakielisen palvelun osalta olisi jatkossa tärkeää, että vastaanottokeskuksissa tapahtuvaa neuvontaa ja opastusta ja muita maahanmuuttajia koskevaa muiden toimijoiden tarjoamaa alkuvaiheen neuvontaa ja opastusta kehitetään yhdessä etsien synergioita hallinnonalarajojen yli.
Tutkijat toteavat, että ELY-keskukset ja kunnat eivät hyödynnä täysipainoisesti digitalisaation mahdollisuuksia oleskeluluvan saaneiden houkuttelussa ja kotouttamisessa. Näin varmasti on. Tosin samalla voitaneen todeta, että kunnilla on ylipäätänsä vaihtelevasti halua houkutella ja kotouttaa. Kyse ei ehkä aina ole siitä, ettei digitaalisuutta ymmärrettäisi tai osattaisi tai ettei olisi resursseja, vaan kyse voi olla myös siitä, ettei poliittista halua houkutteluun ja kestävään kotouttamistyöhön ole. Maakuntien ja kuntien välisen roolituksen ja työnjaon osalta ilmassa on edelleen kysymysmerkkejä. Tulevaisuudessa kuntapaikat saattavat esimerkiksi kilpistyä koskemaan lähinnä kiintiöpakolaisia. Näin ollen aktiivisille kunnille on potentiaalisia houkuteltavia uusia kuntalaisia, sillä yhä useammalle oleskeluluvan saaneelle turvapaikanhakijalle kyse on itsenäisestä tiedonhausta ja päätöksenteosta.
Mutta entä jos maakunnan ja sen kuntien intressit ovatkin jatkossa keskenään ristiriitaiset? Kunnat haluavat asukkaita, lapsiperheitä ja elinvoimaa, mutta kustannuksista isolta osin vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työllisyyttä edistävien kasvupalvelujen osalta maakunta. Voiko käydä niin, että kotoutumistyötä aktiivisesti edistävä kunta törmääkin nihkeämpään maakuntaan? Kuinka yhdenmukaista ja asiakkaan ymmärtämää markkinointiviestintää tästä mahtaa syntyä digitaalisiin kanaviin?
Vuonna 2015 Euroopan unionissa tehtiin lähes 1,3 miljoonaa turvapaikkahakemusta, joista Suomessa yli 32 000. Turvapaikanhakijoiden muuttoliikkeessä korostuivat älykännyköiden ja sosiaalisen median merkitys ennen näkemättömällä laajuudella. Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen edesauttaa kulttuurista sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden avulla turvapaikanhakijat voivat esimerkiksi ylläpitää olemassaolevia sosiaalisia verkostojaan ja muodostaa uusia sosiaalisia verkostoja uudessa asuinmaassaan, kehittää osaamistaan, löytää osaamista vastaavaa työtä tai kouluttautumismahdollisuuksia.
Internetiä ja sosiaalista mediaa hyödynnetään myös muuttopäätöksiin liittyvässä tiedonetsinnässä. Se nopeuttaa muuttopäätöksiä ja vaikuttaa muuttokohteen valikoitumiseen. Tietoa etsitään esimerkiksi asuinalueista, asumisen vaihtoehdoista ja paikallisista elinympäristöstä. Sosiaalisen median palvelut, kuten blogit ja keskustelufoorumit mahdollistavat entistä laajemman pääsyn myös epävirallisen tiedon äärelle. Löytyvien tietojen avulla paikoista muodostetaan mielikuvia, jotka edistävät tai vähentävät muuttokiinnostusta. Alkuperäiset muuttosuunnitelmat myös muuttuvat matkan aikana sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja tiedonvaihdon perusteella. Sosiaalisessa mediassa on tarjolla luotettavaa ja epäluotettavaa informaatiota. Suomen viranomaiset ovat alkaneet käyttää sosiaalista mediaa viestinnässään mahdollisille Suomeen pyrkiville turvapaikanhakijoille.
Tarkastelemme, miten Suomeen vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat hyödyntävät internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia kotoutumisessaan (eli prosessissa, jossa yksilö löytää mielekkään paikkansa yhteiskunnassa) ja muuttopäätöksissään Suomessa. Lisäksi tarkastelemme, miten ELY-keskukset ja kunnat hyödyntävät näitä teknologioita turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (eli viranomaisten tai muun tahon toiminnassa, jonka tarkoituksena on edistää kotoutumista). Empiirinen aineisto on kerätty vuoden 2016 loppupuolella. Se koostuu 125 vastaanottokeskuksen johtajien puhelinhaastattelusta, 316 turvapaikanhakijan kyselyvastauksesta kahdeksassa vastaanottokeskuksessa, kaikkien 15 ELY-keskusten maahanmuuttoasioista vastaavien henkilöiden haastatteluista sekä kaikille Suomen kunnille tehdystä sähköisestä kyselystä, johon vastasi 202 kuntaa.
Turvapaikanhakijoiden internetin, sosiaalista median ja mobiilisovelluksien hyödyntäminen
Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen vastaanottokeskuksissa riippuu turvapaikanhakijoiden omista ja vastaanottokeskuksen tarjoamista mahdollisuuksista näiden hyödyntämiseen. Ensinnäkin tarvitaan fyysiset mahdollisuudet eli laitteet ja internet-yhteys. Turvapaikanhakijoille tehdyn kyselyn mukaan lähes kaikilla on käytössään älykännykkä, joka neljännellä tietokone ja joka kuudennella tablettitietokone. Vastaanottokeskusten johtajille osoitetussa kyselyhaastattelussa kaksi kolmesta arvioi, että Suomessa kaikilla turvapaikanhakijoilla on kännykkä ja yli puolet arvioi, että kaikilla on älykännykkä. Noin kaksi viidestä arvioi, että kenelläkään turvapaikanhakijoista ei ole tablettia/tietokonetta.
Turvapaikanhakijoille osoitetusta kyselystä ilmenee, että turvapaikanhakijoista miehet käyttävät naisia useammin internetiä päivittäin. Vähiten internetiä käyttävät ne, jotka eivät osaa suomea. Vastaanottokeskusten johtajat kertoivat, että Irakista lähtöisin olevat nuoret miehet ovat osaavimpia sosiaalisen median käyttäjiä ja että turvapaikanhakijan parempi sosiaalinen tausta, korkeampi koulutustaso ja suurempi varakkuus lisää jonkin verran älypuhelimen, internetin ja sosiaalisen median käyttöä. Heikoimmiksi sosiaalisen median käyttötaidoiltaan arvioitiin luku- ja kirjoitustaidottomat sekä iäkkäät, erityisesti naiset. Vähän koulutetut sekä maaseudulta tulevat mainittiin myös taidoiltaan heikoimmiksi sosiaalisen median käyttäjiksi. Viimeksi mainittu ei näy tilastollisesti merkitsevänä erona turvapaikanhakijoiden kyselyssä.
Lähes kaikki vastaanottokeskusten johtajat arvioivat sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön olevan hyödyllistä kotoutumisen kannalta. Johtajat arvioivat, että annetuista vaihtoehdoista tärkein kotoutumisen edistämiseksi on internetin kautta tapahtuva yhteydenpito ystäviin ja perheeseen Suomessa ja aiemmassa kotimaassa (kuva 1). Internetin käyttöön liittyvien peruskäyttötaitojen osaamista pidettiin pääosin erittäin tärkeänä tai tärkeänä kotoutumisen kannalta.
Turvapaikanhakijoista yhdeksän kymmenestä kertoi kyselyssä käyttävänsä mobiilisovelluksia oppiakseen suomea (kuva 2). Lähes yhtä moni kokee internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön yleisesti helpottavan heidän elämäänsä Suomessa. Useampi kuin kolme neljästä turvapaikanhakijasta etsii internetistä tietoa oikeuksistaan ja työpaikoista Suomessa. Yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa turvapaikanhausta Suomessa.
Internetin ja sosiaalisen median käyttö vaikuttavat turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin. Lähes kaksi kolmesta vastaanottokeskusten johtajasta arvioi, että turvapaikanhakijoiden internetin ja sosiaalisen median käyttö on vaikuttanut Suomen valikoitumiseen kohdemaaksi. Lähes yhtä moni arvioi internetin ja sosiaalisen median käytön vaikuttavan turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin Suomessa. Tietoa haetaan esimerkiksi paikkakunnista, asunnoista, eduista, koulutusmahdollisuuksista sekä turvallisuudesta. Internetin ja sosiaalisen median kautta saadaan myös tietoa ja jaetaan kokemuksia eri paikoista, joissa asuu ystäviä, tuttuja ja oman kansallisuuden yhteisöjä. Turvapaikanhakijoista yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa nykyisestä asuinympäristöstään tai mahdollista tulevista asuinpaikoistaan (kuva 2). Kolmannes ilmoitti, että tiedot ja yhteydenpito sosiaalisessa mediassa vaikuttavat tuleviin muuttopäätökseen Suomessa.
ELY-keskusten ja kuntien internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa
ELY-keskusten maahanmuutosta vastaavilta henkilöiltä kysyttiin, hyödynnetäänkö ELY-alueella kuntapaikkojen markkinoinnissa internetiä ja/tai sosiaalista mediaa. Vastausten mukaan kuntapaikkoja ei varsinaisesti markkinoida, eikä siihen hyödynnetä sosiaalista mediaa. Internetiä on hyödynnetty lähinnä tiedottamiseen esimerkiksi kuntapaikkaneuvotteluista. Lisäksi on kehotettu vastaanottokeskusten työntekijöitä hyödyntämään kuntien omia internet-sivuja heidän kertoessaan kuntapaikoista turvapaikanhakijoille. Turvapaikanhakijoihin ei luotu suoraa yhteyttä.
ELY-keskuksien näkemykset internetin ja sosiaalisen median hyödyntämisestä ELY-alueen kuntapaikkojen markkinoinnissa voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Kielteistä suhtautumista perusteltiin sosiaalisen median haitoilla. Haastatteluissa todettiin esimerkiksi, että sosiaalisen median kautta ei voi jakaa asiallista tietoa, vaan ilmenee vihapuhetta ja rasismia. Realistisen suhtautumisen mukaan sosiaalisen median hyödyntäminen on liian raskasta tilanteessa, jossa tiedon kerääminen perinteisilläkin menetelmillä on vaikeaa. Myönteisen suhtautumisen mukaan internet ja sosiaalisen media ovat oleellisia, muuta niitä ei ole voitu hyödyntää resurssien puutteen takia (ks. tarkemmin Merisalo 2017).
Kunnilta kysyttiin kuntien internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntämisestä turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (taulukko 1). Vastanneista kunnista joka seitsemäs vastasi houkuttelevansa oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita asukkaikseen. Vain yksi prosentti kunnista hyödynsi houkuttelussa sosiaalista mediaa. Huomattavasti yleisempää oli neutraali tiedottaminen kunnan tarjoamista palveluista internet-sivuilla ja sosiaalisessa mediassa.
Vastanneista kunnista reilu kolmannes arvioi, että internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia hyödynnetään erityisesti tiedottamiseen ja yhteydenpitoon, mutta myös muuhun kotouttamiseen. Monet kunnat totesivat olevansa internetin ym. teknologioiden hyödyntämisessä kotoutumisen välineenä vasta suunnitteluvaiheessa. Hyödyntämisen tapoja mainittiin useita, kuten järjestöjen tapahtumista tiedottaminen; kielenoppimiseen ja kotoutumiseen tarkoitettu ”Suomi taskussa” sovellus; WhatsApp asiakastyössä; suomenkielen internet-kurssien (esimerkiksi Finnish Courses) ja Infopankin sekä muiden järjestöjen tuottamien kotouttamissisältöjen hyödyntämiseen ohjaaminen; kunnan Facebook-sivut; Facebookin ryhmäsivut maahanmuuttajille ja muille kuntalaisille; vapaaehtoisten järjestäytyminen Facebookin kautta; Funzi-sovellus; Tulka-älypuhelin tulkkauspalvelusovellus. Yleisimmiksi hyödyntämisen kanaviksi mainittiin Facebook, Infopankki ja mobiilisovellukset kuten WhatsApp.
Johtopäätökset
Aiempi tutkimus ja tuloksemme osoittavat internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntämisen olevan tärkeitä turvapaikanhakijoiden tulossa Suomeen, kotoutumisen prosesseissa ja muuttopäätöksissä. Näiden entistä paremmalla hyödyntämisellä voidaan saavuttaa nopeampia ja parempia kotoutumisen polkuja, mikä on tärkeää yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Oleellista on myös pohtia, tulisiko viranomaisten aloittaa turvapaikanhakijoiden kotouttaminen Suomeen jo turvapaikkaprosessin aikana?
ELY-keskukset ja kunnat eivät ole hyödyntäneet täysipainoisesti internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisen prosessissa. Osassa ELY-keskuksista hyödyntämiseen suhtauduttiin myönteisesti ja sitä oli ideoitu, mutta resursseja toteuttamiseen ei ollut. Vastaanottokeskusten johtajista kaksi kolmasosaa arvioi ja turvapaikanhakijoista kolmannes ilmoitti, että tiedot internetissä ja sosiaalisessa mediassa vaikuttavat turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin Suomessa. Lisäksi turvapaikanhakijoista yli kaksi kolmannesta ilmoitti etsivänsä internetistä tietoa tulevista mahdollisista asuinpaikoistaan Suomessa. Siksi on oleellista, mitä tietoa eri paikoista internetissä on tarjolla, kenen tuottamaa tämä tieto on ja millä kielellä tietoa on saatavilla. Tämä on tärkeää pitää mielessä etenkin viranomaisten pyrkimyksissä ohjata muuttoliikettä tai esimerksi yksityisten yritysten houkutellessa oleskeluluvan saaneita muuttamaan tietylle alueille työvoimaksi.
ELY-keskusten ja kuntien lisäksi tärkeitä kotoutumisen toimijoita ovat kotouttamiskoulutusta tarjoavat tahot, TE-toimistot, kolmas sektori ja yksityinen sektori. Kotouttamiskoulutusta tarjoavien tulee hyödyntää paremmin internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten mahdollisuuksia. Siirryttäessä kohti teknologisoitunutta kotouttamiskoulutusta on kuitenkin erityisen tärkeää tuntea ja ymmärtää oleskeluluvan saaneiden heterogeenisyys suhteessa heidän mahdollisuuksiinsa, osaamiseensa ja halukkuuteensa hyödyntää näitä teknologioita. Osan kohdalla on lähdettävä perustaitojen opettamisesta. Samalla on muistettava, että monet turvapaikanhakijoista ovat jo pitkään ja jatkuvasti olleet taitavia internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttäjiä.
MARIA MERISALO & JUSSI S. JAUHIAINEN
Maria Merisalo
Filosofian tohtori Maria Merisalo toimii tutkijatohtorina Turun yliopistossa URMI (Urbanization, Mobilities and Immigration) -hankkeessa.
Jussi S. Jauhiainen
Jussi S. Jauhiainen on maantieteen professori ja Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittaman tutkimuskonsortion URMI:n (Urbanization, Mobilities and Immigration) johtaja
Lue kommentaarit
Tarja Rantala
Tarja Rantala on toiminut vuosien ajan monenlaisissa maahanmuuton tehtävissä mm. koordinoimassa pakolaisten kuntiin ohjausta työ- ja elinkeinoministeriössä. Tällä hetkellä Rantala työskentelee hankepäällikkönä Maahanmuuttovirastossa.
Helpommin hyödynnettävät digitaaliset palvelut edellyttävät lisäresursseja
Merisalo ja Jauhiainen käsittelevät kiinnostavasti internetin, somen ja mobiilisovellusten käyttökelpoisuutta kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden kuntaan ohjaamisessa ja kotouttamisessa. Niin kuin artikkelista hyvin käy ilmi, viranomaiset eivät ole hyödyntäneet näitä digiajan keinoja juuri ollenkaan tässä tehtävässä. Todennäköisesti tähän on syynä resurssipuutteen lisäksi myös huomattava osaamisvaje.
Todennäköisesti on myös niin, että kotouttaminen ja pakolaisten kuntaan ohjaus ei Suomessa ole niin merkittävä yhteiskuntapolitiikan lohko, että siihen kannattaisi artikkelissa mainittujen kaltaisia kehittämistoimia kohdistaa ja resursoida. Maan yli 200 000 työttömän ohjailu keinolla millä hyvänsä työmarkkinoille mennee heittäen ohi muutaman tuhannen pakolaisen kotouttamisen ja kuntaan ohjaamisen, kun erilaisia ohjausvälineitä kehitellään ja resursoidaan.
Monenlaiset sovellukset helpottavat elämäämme, mutta niin kuin artikkelissa parissa sivulauseessa todetaan, samat asiat ovat niiden käytössä ongelmallisia maahanmuuttajille kuin kantaväestöllekin, ehkä vielä moninkertaisina. Ikäihmiset, luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivät, monesti myös naiset eivät pysty sovelluksia käyttämään edes opastettuina. Maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän henkilökohtaista ohjausta, mutta toki hyvät sovellukset vähentävät paineita asiakaspalveluissa.
Tämän vuoden aikana olen itse saanut ilahduttavalla tavalla apua useammalla internet-sivulla chat-palvelusta, kun en ole löytänyt vastausta kysymykseeni nettisivuilta. Chat-palvelunkin käyttö vaatii kieli/kirjoitustaitoa, jota ainakaan juuri maahan asettuneella ei välttämättä ole. Chat-palvelua voinee toteuttaa myös puhumalla? Se sopisi todennäköisesti paremmin maahanmuuttajille, ja jos erikieliset palvelut eivät olisi koko ajan saatavilla, voisiko niitä olla mahdollista tarjota esimerkiksi tiettynä viikon päivänä tai parin tunnin ajan viikossa?
Suomessa olisi paljon tarvetta kehittää nettiin erikielisiä palveluja. Niitä tekemään tarvittaisiin eri kieliä hallitsevia osaajia. Toivottavasti tällaisia työtilaisuuksia avautuu pian kunnissa ja muissa viranomaisorganisaatioissa ja toivottavasti moni maahanmuuttaja löytää tiensä näihin tehtäviin. Toimivat digitaaliset palvelut edellyttävät useimmiten interaktiivisuutta ja jatkuvaa päivitystä. Sillä, että nettisivuille laitetaan silloin tällöin käännös tarjolla olevista palveluista, ei vielä pitkälle pötkitä. Vanhentuneet ja kapulakielisesti laaditut sivustot ovat varmin tapa karkottaa tietoa etsivät viranomaisten nettisivuilta. Silloin käännytään usein etsimään vertaiskokemuksia keskustelupalstoilta ja muilta foorumeilta, joissa liikkuva tieto voi olla hyvin harhaanjohtavaa tai suoranaista huijausta.
TARJA RANTALA
Takaisin ylös ↑
Risto Karinen
Risto Karinen on toiminut pitkään kotoutumista ja kotouttamispalveluja koskevissa konsultointi- ja kehittämistehtävissä.
Itsenäisen tiedonhaun merkitys kasvaa muuttopäätöksiä tehtäessä
Maria Merisalo ja Jussi Jauhiainen tarkastelevat artikkelissaan digitalisaatiota, turvapaikanhakijoita, kuntiin muuttoa ja kotoutumista sekä nostavat esiin useita tärkeitä havaintoja ja johtopäätöksiä.
Parhaillaan uudistetaan lakia kotoutumisen edistämisestä. Lainvalmistelua koskevan tausta-aineiston mukaan nykyinen kuntaan ohjausjärjestelmä ei toimi kaikilta osin toivotulla tavalla (Hallituksen esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä, 2017, s. 34). Kuntapaikkoja on viime vuosina pystytty osoittamaan lähinnä kiintiöpakolaisille, ilman huoltajaa tulleille alaikäisille ja joillekin muille haavoittuville ryhmille. Vuoden 2015 suuren turvapaikanhakijamäärän myötä neuvoteltujen kuntapaikkojen määrä kasvoi, ja kuntapaikoille on voitu osoittaa aiempaa enemmän oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita. Oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat ovat kuitenkin enenevässä määrin siirtyneet vastaanottokeskuksista kuntiin itsenäisesti. Vuonna 2015 turvapaikkaa hakeneista ja oleskeluluvan saaneista noin kolmasosa on muuttanut kuntaan sopimusperusteiselle kuntapaikalle, noin kolmasosa vastaanottokeskuksen avustamana ja noin kolmannes itsenäisesti. Itsenäisesti muuttaville oleskeluluvan saaneille järjestetään kunnalliset palvelut, mutta tulijoille ei yleensä pystytä järjestämään etukäteen tarvittavia asuntoja.
Vastaanottokeskusten sijainnilla on erittäin suuri vaikutus siihen, minne oleskeluluvan saanut asettuu asumaan muuttaessaan pois vastaanottokeskuksesta. Muutto suuntautuu sekä sopimusperusteisessa että vastaanottokeskuksen avustamassa muutossa pääosin sen ELY-keskuksen alueelle, jossa vastaanottokeskus sijaitsee. Muutot muualle kohdistuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja maakuntien kasvukeskuksiin.
Internetin ja sosiaalisen media merkitys korostuu, koska Suomen järjestelmässä kyse on aina lopulta yksilön tai perheen itsenäisestä päätöksestä. Tutkijoiden mukaan yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa nykyisestä asuinympäristöstään tai mahdollisista tulevista asuinpaikoistaan ja kolmannes ilmoitti, että tiedot ja yhteydenpito sosiaalisessa mediassa vaikuttavat tuleviin muuttopäätöksiin Suomessa. Internetin ja sosiaalisen median hyödyntämisen kannalta on kuitenkin oleellista erottaa toisistaan kuntapaikkojen markkinointi ja vaikuttaminen avustetusti tai erityisesti täysin itsenäisesti tehtäviin muuttopäätöksiin. Jälkimmäisessä on erityisesti kyse tiedonhausta, jossa viranomaisella ei ole välittävää tai ohjaavaa roolia, jolloin korostuu se, mitä tietoa on käyttäjäystävällisesti helposti löydettävissä ja saavutettavissa.
Realistisen tilanteen kuvaaminen päätöksiään harkitseville edellyttää oikeaa ja vertailukelpoista tietoa alueiden ja paikkakuntien asunto-, koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksista. Sujuvaan muuttamiseen on viranomaisten vakinaisen toiminnan lisäksi suunnattu kehittämispanoksia. Esimerkiksi OSKU-hankkeen (OSKU – täsmäohjaus pakolaisten kuntiin siirtymisen tueksi) tehtävänä on ollut ohjata kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saanut mahdollisimman nopeasti hänelle sopivaan ja kohtuuhintaiseen vuokra-asuntoon sellaiseen kuntaan, jonne hän voi asettua pysyvästi. Vertaisilta tulevaa viestintää tulisi kytkeä voimallisesti viranomaisten viestintään.
Tutkijat nostavat esiin eräitä turvapaikanhakijoiden ja viranomaisten hyödyntämiä digitaalisia alustoja, applikaatioita ja sosiaalisen median tarjoamia kanavia. Jatkossa erityistä huomiota tulisi suunnata tulkkaus- ja käännösapplikaatioiden hyödyntämiseen. Tulkkaustarpeita on monenlaisia ja digitaaliset ratkaisut mahdollistaisivat tulkkauksien tarjoamisen eri palveluntarjoajille yhteiseltä alustalta kiireellisiinkin tarpeisiin. Jo nykyiseltään käytetään kirjallisen tekstin kääntämiseen esimerkiksi Google Translate -ohjelmaa. Viranomaisten tulisi huomioida tämä siten, että kirjallinen suomen kieli olisi niin selkeää, että viesti menee perille vastaanottajan kääntämänä. Jo olemassa olevia palveluja tulisi viranomaisten toimesta markkinoida voimakkaasti.
Esimerkiksi matalan kynnyksen neuvontaa etäyhteyden välityksellä antama monikielinen Info-Lango -palvelu on edelleen liian heikosti tunnettu. Samalla on muistettava, että digitaalisten palveluiden ohella vaikuttavia ”face-to-face” -palveluja on viime vuosina rakennettu tulijoiden omaa kieltä hyödyntäen. Varsinkin heti maahanmuuton alkuvaiheessa omalla kielellä annettu oikea-aikainen ja oikeellinen tieto on vaikuttavaa kotouttamistyötä. Tämän omakielisen palvelun osalta olisi jatkossa tärkeää, että vastaanottokeskuksissa tapahtuvaa neuvontaa ja opastusta ja muita maahanmuuttajia koskevaa muiden toimijoiden tarjoamaa alkuvaiheen neuvontaa ja opastusta kehitetään yhdessä etsien synergioita hallinnonalarajojen yli.
Tutkijat toteavat, että ELY-keskukset ja kunnat eivät hyödynnä täysipainoisesti digitalisaation mahdollisuuksia oleskeluluvan saaneiden houkuttelussa ja kotouttamisessa. Näin varmasti on. Tosin samalla voitaneen todeta, että kunnilla on ylipäätänsä vaihtelevasti halua houkutella ja kotouttaa. Kyse ei ehkä aina ole siitä, ettei digitaalisuutta ymmärrettäisi tai osattaisi tai ettei olisi resursseja, vaan kyse voi olla myös siitä, ettei poliittista halua houkutteluun ja kestävään kotouttamistyöhön ole. Maakuntien ja kuntien välisen roolituksen ja työnjaon osalta ilmassa on edelleen kysymysmerkkejä. Tulevaisuudessa kuntapaikat saattavat esimerkiksi kilpistyä koskemaan lähinnä kiintiöpakolaisia. Näin ollen aktiivisille kunnille on potentiaalisia houkuteltavia uusia kuntalaisia, sillä yhä useammalle oleskeluluvan saaneelle turvapaikanhakijalle kyse on itsenäisestä tiedonhausta ja päätöksenteosta.
Mutta entä jos maakunnan ja sen kuntien intressit ovatkin jatkossa keskenään ristiriitaiset? Kunnat haluavat asukkaita, lapsiperheitä ja elinvoimaa, mutta kustannuksista isolta osin vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työllisyyttä edistävien kasvupalvelujen osalta maakunta. Voiko käydä niin, että kotoutumistyötä aktiivisesti edistävä kunta törmääkin nihkeämpään maakuntaan? Kuinka yhdenmukaista ja asiakkaan ymmärtämää markkinointiviestintää tästä mahtaa syntyä digitaalisiin kanaviin?
RISTO KARINEN, Owal Group Oy
Humanitaarinen raja – poliittisen kamppailun areena
Moninaisia näkökulmia kaupunkimatkailun kehittämiseen – oululaista dialogia paikallisuuden ja matkailun yhteiselosta
Kaupunkisegregaatio, etnisyys ja mielikuvien kartat: ”kansainväliset koulut” ja ”maahanmuuttajakoulut”